Minä en siedä lääppimistä, mutta minä tahdon paljon lahjoja.

Kuulumisia kuulumisia.
Jälleen kerran on viikonloppu porskutettu lävitte ja täytyy kyllä todeta, että hurahti kyllä liian nopiaa! Huomenna se ois ensimmäinen työharjottelu päivä. Onko pakko jos ei taho?! Noh, tämä ilta pitää vielä ottaa rennosti ja chillailla, nii jospa sitä huomenna jaksaa herätä kaheksaksi paimentaan lapsia ala-asteelle.

Perjantai iltana päätin vaihtaa paardi vaihteen päälle, ja jaksoin kuin jaksoinkin lähteä sinne ystäväni tupareihin. Meininki ei nyt aivan hiponut kattoa, mutta viihdyinpä kuitenkin. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa kavereita ja hassutella heidän kanssaan. "Kotiin" (poikaystävälle) eksyin vasta aamu yöstä puoli viiden aikoihin. Lauantai aamun unet venähtivät siis hiukkasen myöhempään... :D

Mitäköhän mahdoinkaan saada lauantai päivänä aikaiseksi? Hmm. No ainakin lahjoja poikaystävälle ensi viikkoa varten. Nimittäin keskiviikkona olis meidän 1,5 vuotis päivä, joten sitä varten duunasin semmosen ällölällyn "kortin", tuitui :3 Ja torstainahan onkin sitten ystävänpäivä, joten päätinpä sillekkin päivälle keksiä lahjaa, sillä kultani kyllä rakastaa saada lahjoja (otsikko.) Sain loisto idean pikkusiskoltani ja väsäsin kullalle omanlaisen säästöpossun tai siis purkin, johon hän saa sitten keräillä rahaa. Hyvällä tuurilla oppis säästämäänkin! Tässä askarteluni tulos:


Elikkäs maalasin vanhan lasipurnukan poikaystäväni lempivärillä, eli liilalla, jonka jälkeen liimasin sen kylkeen tulostamani "before i die" kuvan we heart it:stä. Teksti on osuva tähän lahjaan, sillä kultani haaveilee tällähetkellä suuresti rikastumisesta ja ideoi kovasti mahdollisuuksia rikastua. Onnea yritykselle.

Askartelemastani 1,5vuotis kortista en viitsi kuvaa laittaa, sillä on melkosen henk.kohtanen, mutta yhteen kortin nurkkaan oli pakko lainata ja liimata kiroilevaa siiliä. Nimittäin tämä on niin osuva, vaikka eihän me nyt montaa vuotta ollakkaan oltu yhdessä, niin silti:




Ja vannoutuneena muumifanina piti korttiin lisätä toki muumien suusta kuultua. (Aivan kuten lainailen blogini otsikoihinkin kyseisiä lausahduksia.) Mielestäni tämä on aivan ihana:

-Et kai sinä vain unohda suojella minua?
-En toki, en ainakaan niin kauaa kun sinä muistutat minua siitä.
Muumipeikko ja Niiskuneiti

Noh, ennenkuin menee liian lällyksi, niin voisinkin siirtyä tämän päivän puuhailuihin. Nimittäin tänään oli taas retkeilypäivä yhdessä kaikkien 12 (4+4+2+2) jalan kesken. Theddy oikein pursui energiasta, eikä se tuumannut pysyä pöksyissään edes pienen automatkan aikana. Voi sitä riemua kun pääsivät hurtat sitten uuteen metsään taas seikkailemaan. Aluksi seurailimme solisevaa puroa, jonne uteliaan Theddyn teki niiiin hurjasti mieli pulahtaa, mutta onneksi ei sitä tehnyt. Päädyimme sitten eräälle järvelle, josta tarvoimme tutkimaan pientä saarta. Järvella tallustelessa alkoi jää paukkua siihen malliin, että palattiin kyllä rantaan melko vikkelään ja jatkettiin metsässä kävelyä. Eväitä pysähdyttiin tapamme mukaan syömään kivaan paikkaan, ja pakko mainita miten paljon rakastankaan pippuri kinkkua leivän päällä! :D Muutama tunti siellä taas vierähtikin, ennenkuin palattiin kotiin.