17. kesäkuuta 2015

Viikko ilman koiraa

Aivan kuten olen jo kertonut, niin Kodahan jäi viime vierailukerrallamme kotikotiin vielä lomailemaan, kun itse tulin Kajaanin töitä jatkamaan. Nyt juhannuksen jälkeen käyn hakemassa rakkauspakkauksen takaisin kotiin, voi miten ikävöinkään sitä höpönassua, mamman kultapoikaa!

Miten sitten olen pärjännyt tämän pitkän viikon ihan ilman koiraa? Onhan tämä ollut aika outoa. Minulla on aina ollut koira kotona, joten tämä oli ihan uusi kokemus minulle ja se vaikutti minuun aika paljonkin ja tottakai vaikutti, onhan koira iso osa päivittäistä elämää. 

Ensimmäisenä mainittakoot, että päivistäni katosi kokonaan rutiinit. En oikeastaan osannut tehdä mitään ilman koiraa. Istuin vain sohvalla ja pyörittelin peukaloita, mitäs tässä nyt sitten tekisi?! Lähtisikö lenkille? Pöh, ei kai kukaan hullu nyt ilman koiraa lenkkeile. Siis oikeasti mä olen vaan maannut koko viikon sohvalla, aina kun en ole ollut töissä ahertamassa. Tai no oonhan mää siivoillut, mutta suurimmaksi osaksi vain maannut sohvalla ja katsonut kauan odotettua kolmatta kautta OITNB:stä. Harmi, että jaksoja oli niin vähän ja kausi hurahti ohitse tuossa tuokiossa. Mutta tosiaan, ilman Kodaa, mulla ei ole ollut oikein mitään tekemistä. Arki on ollut jotenkin todella tyhjää, ja voi kamala sitä tunnetta, kun tulet raskaan työpäivän jälkeen kotiin, ja sua ei olekaan kukaan iloinen ilmestys vastassa häntä heiluen.

Onhan tämän viikon koirattomuuden aikana huomannut myös positiivisiä puolia asian tiimoilta. Onhan se pakko myöntää, että arki on super helppoa ilman koiraa. Voit olla huoletta kotoa pois niin kauan kuin tahdot. Koskaan ei ole kotiin kiire, kun ei ole koiraa, joka kaipaisi seuraa, ruokaa tai ulkoilutusta. Jos et jaksa lenkkeillä, niin ei ole pakko. Kukaan ei herätä sinua aamulla pissille. Et ole vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäsi ja onhan se vapauttavaa.

Omassa elämässäni koirilla on kuitenkin aina ollut suuri rooli ja tulee varmasti aina olemaan. Tämä viikon koirattomuus sai minut entistä varmemmaksi myös siitä, että tahdon toisen koiran. En minä osaa elää ilman koiria. Koirat tuovat elämääni hurjan paljon sisältöä. Ne tekevät jokaisesta päivästä elämisen arvoisen. En minä kaipaa sitä vapautta ja huolettomuutta, mitä koirattomuus tarjoaa. Minä tarvitsen elämääni vähintään ne neljä tassua vipeltämässä lattialla, vaikka ne toisivatkin paljon kuraa, hiekkaa ja joskus silkkaa paskaakin sisälle, vaikka se otus herättäisi minut keskellä yötä, vaikka se rikkoisi tavaroitani, vaikka se ripuloisi lattiat ja seinät, ja vaikka se tekisi mitä, niin silti minä sitä haukkuvaa otusta tarvitsisin elämääni. Näin se vain menee.

 photo aww_zpsndhbuqvr.jpg

Ps. Toivotan jo nyt hauskat juhannukset kaikille teille rakkaille lukijoille. Itse mökkeilen jälleen kerran Kalajoella, joten palaillaan ensi viikolla! Olkaahan nätisti, itsekin yritän.

2 kommenttia:

  1. Jep, ilman koiraa tuntuis siltä kun ei olisi mitään! Ei ole mitään tekemistä, kenen kanssa lenkille lähteä tai pihalla temmeltää. Toki on niitä hyviäkin puolia, mutta itsellä aika kävi kyllä niin pitkäksi täällä maalla, kun ei täältä mihinkään pääse. :D
    Rakastan blogisi värimaailmaa ja teemaa, toi banneri!<3

    VastaaPoista