13. helmikuuta 2016

Pojat pentuina

Jälleen yksi toivepostauksista. Eli toivottiin siis postausta siitä, miten meidän koirien pentuajat ovat eronneet toisistaan ja miltä osin ovat olleet samanlaisia. Sekä myös pohdintaa siitä, että opinko jotain Kodan pentuajalta ja teinkö sitten jotain toisin Rukan kanssa. Tokihan olin tiiviisti mukana myös Theddyn pentuaikana, joten otetaan myös Theddyn vauva-ajat tähän vertailuun mukaan. Niin ja Rukahan se on pentu vieläkin, mutta kuitenkin ihan ihan pian jo 7kk jössikkä (hui kauhistus), joten vertaillaanpas kakaroiden pentuvaiheita tähän ikään saakka.

 photo pennut_zpsspfazlp8.jpg
Koda 4/2010 Theddy 7/2012 Ruka 8/2015

MINKÄLAISEEN TILANTEESEEN JA MIKSI PENTU OTETTIIN?
Kodahan oli tosiaan ensimmäinen oma koiranpentuni, jonka sain "rippilahjaksi", eli olin itse 15vuotias. Siihen nähden voisi olla jopa ihan ymmällään miten hyvän koirakansalaisen olen tuosta saanut loihdittua. Tai en tiedä vaatiko se kummoista loihdintaa. Koda on aina ollut aika helppo ja jo pienestä toiminut kuin ajatus. Elämäni koira.

Theddy taas otettiin meille äitini koiraksi, koska minä rupesin suunnittelemaan pois muuttoa kotoa ja muulle perheelle piti saada koira. Theddy tuli meille hyvin nopsaa ja onneksi minä en sitten muuttanutkaan heti mihinkään vain olin mukana Theddyn pentuajalla ja myös siitä eteenpäinkin vielä pitkään.

Ruka rakkauspakkaus tuli toimittamaan meille "kakkoskoiran" virkaa ja on tähän asti suoriutunut yli odotusten. Pentukuumehan mulla oli ollut tuolloin jo piitkän aikaa ja Koda kaipasi kaveria Kajaaniin, mutta sitä oikeaa pentuetta ei tullut vastaan, vasta sitten kun huomasin, että Rukan emälle suuniteltiin pentuja niin iski se todellinen "MEILLE TULEE PENTU PISTE" -fiilis ja niinhän tuo tulla tupsahti tänne.

YLEISOLEMUS
Koda oli hyvin rauhallinen pentu ja ehkä jopa vähän arka. Ensimmäiset päivät meillä se vietti tiiviisti sohvan alla järkyttyneenä, mutta kun sen sieltä sai rohkaistua pois niin pienin askelin tyyppi alkoi reipastua ja hurmasi meidät kaikki täysin.

Theddy oli aivan toista maata Kodan kanssa. Rauhallisuudesta ei ollut tietoakaan. Tuntui ettei se rauhottunut edes unissaan. Sillä piti olla kokoajan tekemistä ja touhua ja kokoajan se oli jota kuta kiusaamassa ja härkkimässä ja kepposia tekemässä. Vilkas kaveri siis.

Ruka vaikutti aluksi todella lössykältä. Semmoiselta hyvin rauhaisalta ja leppoisalta kaverilta, jonka kanssa kaikki on helppoa, mutta aika nopeaa se näyttikin todellisen luonteensa. Älyttömän energinen, rohkea, reipas ja utelias. Joka koloon itteensä tukkimassa ja hyvä kun nukkua malttaisi kun kaikkea kivaakin voisi tehdä. 

SISÄSIISTEYS
Koda oppi tosi nopeasti sisäsiistiksi. Tarkkaa ikää en nyt muista, eikä muu perheenikään, mutta kaikilla meillä on muistikuva, että se sujui helposti ja vaivattomasti, vaikka Koda saikin ensimmäisinä päivinä lempinimekseen lirupippeli. Kodahan tuli meille kesälomalla, joten sitä oli hyvin aikaa viedä ulos ja se varmasti auttoi paljon tähän.

Theddylläkään ei kauaa nokka tuhissut tässä asiassa. Menikö kuukauttakaan niin homma oli hanskassa. Theddy vain teki sitä, että se alkoi sitten pyytää ulos vähän väliä vaikka mikään hätä ei pojalla edes ollut.

Ruka ja sisäsiisteys ei näytä vain kuuluvan samaan lauseeseen. Tyyppi on 7kk ja tekee vähintään yhet pissat sisälle työpäivän aikana. Missä mahtaa kaverin pidätyskyky olla.. sais pikkuhiljaa jo kehittyä koska tämä kusien siivoaminen saa jo hermot riekaleiksi. Rukalla meni muutenkin tooosi pitkään ennenku yhtään tajus pyytää ulos. Aloin olla sen suhteen jo ihan epätoivoinen, mutta onneksi se nyt osaa sentään pyytää ulos. Harmi vaan, että sillä on hätä vähän väliä...
 photo kakarat_zpsz21e7e8y.jpg
HOITOTOIMENPITEET
Kodan pentuaikaan olisi pitänyt ehdottomasti lisätä hurjan paljon enemmän hoitotoimenpiteitä. Kaveri ei nimittäin tänäkään päivänä anna leikata kynsiä ja siitä syttyy aina hirmuinen sota. Harjausta se onneksi sietää, mutta huonosti antaa itseään tutkia näin muuten. Se saa moisesta kauheen paniikin ja pakenee johonkin piiloon, jos edes vähän yritän tassuja tutkia ja kattoa. 

Theddyllä oikeastaan aikalailla sama juttu kuin Kodalla. Ei siis tajuttu vielä tämän kaverin kanssa ottaa opiksi tuosta virheestä.

Rukan kanssa onneksi on asiat toisin. Hirveän paljon ollaan tehty harjotuksia, että kaveri on tottunut ottamaan lunkisti kaikki hoitotoimenpiteet. Kakara pötköttää vaan sylissä selällään ketarat ojossa ja antaa tehdä kaiken mitä pitää. Onneksi siis viimein otin opikseni, nimittäin Rukan kanssa tämä on nyt niin helpottavaa kun ei tarvitse kynsisaksien kanssa tapella.

TERVEYS
Koda taisi muistaakseni olla aikalailla terve koko pentuajan. Theddy samoin. Ruka sitten onkin sairastellut niidenkin edestä. Heti 8viikkoisena kaveri alkoi yhtäkkiä ripuloida ja oksennella valtavasti. Hädissään mentiin eläinlääkäriin, jossa saatiin nestettä niskaan roppakaupalla ja oksennuksenestolääke. Vointi parani onneksi heti. Pikkupentu aikana Ruka sairasti myös jonkinsortin flunssan, joka onneksi kesti vain yhden päivän. Pentu oli kuumeessa ja nenästä vuoti valkoista sankkaa räkää. Höyryhengiteltiin ja pentu nukkui koko päivän. Seuraavana päivänä oli kuin mitään tautia ei oiskaan ollu.

ULKOILU
Meillä kaikki pennut ovat tottuneet hihnaan ja pantaan nopeasti. Theddy ja Ruka ei moisia edes huomanneet, Koda nyt ehkä taisi alkuun laittaa hanttiin, koska sitä pelotti moiset vehkeet. Ulkonahan nää on viihtynyt tietysti kaikki hyvin. Ruka ja Theddy paremmin kuin hyvin. Heidän mielestään ulkona ois paljon kivempi kuin sisällä. Rukan kanssa jopa oli jossain vaiheessa ongelmaa saada sitä sisälle, ja itseasiassa on vieläkin aina välillä.

LEIKKIMINEN
Tässä on asia, jonka Kodan pentuaikana olisi pitänyt tehdä toisin. En osannut silloin leikkiä pennun kanssa ja varmasti siksi Koda ei nyt vanhemmalla iällä innostu leikkimisestä pätkän vertaa. Se ei osaa leikkiä leluilla ihmisten kanssa, eikä koskaan ole ruvennut esim. vetoleikkeihin.

Theddyn kanssa leikittiinkin sitten jo ilmeisesti enemmän ja paremmin (tosin ei tietoisesti), mutta Theddy osaa nykypäivänä tosi hyvin leikkiä ja tykkää vetää ja palkkautuukin leikistä ja leluista toisin kuin Koda.

Rukan kanssa ollaankin opeteltu leikkimään jo ihan tietoisesti ja siihen on panostettu. Siispä tässä on ollut selvää kehitystä itsellä pentujen kanssa.
 photo muksut_zpshuv5fpl3.jpg RIKOTUT TAVARAT
Koda ei tainnut oikeastaan koskaan rikkoa mitään. Eiku mitä mä valehtelen. Sehän söi seiniä, lattiaa ja kaikkea puuta, mutta ei koskaan rikkonut mitään ns. käyttötavaroita. Theddy kun taas ei puuhun kajonnut, eli talomme rakenteet säilyivät siltä, mutta tämä kaveri kyllä hajotti vähän kaikkea muuta, mutta onneksi vain vähän.

Ruka on kuitenkin ollut kuningas tässä lajissa. Se on "vähän" maistellut mm. huulipunaa, rasvoja, erilaisia koriste-esineitä, talous- ja wc-paperirullia (täysiä sellaisia), seiniä, listoja, ovenpieliä, saunan lauteita ja kaikkea pientä kivaa.

TOTTELEVAISUUS/TOTTELEMATTOMUUS
No jos kuninkaita etsitään, niin Koda oli kyllä ehdoton kungingas tässä lajissa. Niin fiksu pentu kuin olla saattaa. Todella helppo ja miellyttävä kouluttaa. Se hokas kaiken tosi nopsaa ja Kodan kanssa aloitettiin pentukoulukin, jossa ei tarvinnu montaa kertaa käydä kun meidät jo siirrettiin perus tokoryhmään. 

Theddy ei ehkä ihan niin lyömätön ollut tuon fiksuuden puolesta, mutta intoa sillä ainakin riitti. Usein treenit meni ihan höpöksi häsläämiseksi, mutta naurulta sen kanssa ei ainakaan voinut välttyä. Hassu pentu, mutta tuli senkin kanssa jotain kuitenkin opittua. Mitään pentukoulua ei tämän kanssa käyty.

Rukasta toivois, että voisi sanoa ja kehua sitä fiksuksi, mutta kun ei. Se on oikeastaan aika tyhmä. Siis kun sitä kattoo silmiinkin niin siitä oikeen paistaa kuinka urpo se on. Se on tosi hidas ja huono hoksaamaan uusia juttuja. Se vain seisoo ja tuijottaa sua silmiin, eikä sen päässä näytä liikkuvan mitään. Hyvät hermot sen kanssa saa olla, mutta olen mäkin sen kanssa jo useammankin kerran turhautunut kun se ei mitään tajua. Noh, ehkä mun koulutustyylit ei vaan uppoo sille, mutta onneksi meillä alkaa nyt parikin uutta kurssia, joilta saadaan varmasti paljon vinkkejä. 

SOSIAALISTAMINEN
Kodan kohdalla onneksi sosiaalistaminen onnistui hyvin. Se oli ujo pentu, joten sille ahkera sosiaalistaminen tuli tarpeeseen. Sitä raahasin mukana joka paikassa alusta asti ja se tuotti tulosta. Onhan tuo vieläkin joissain tilanteissa vähän ujo, mutta en tiedä mikä tilanne olisi, jos en olisi osannut tuolloin sosiaalistaa sitä kunnolla.

Theddyn kanssa tässä mentiin sitten ihan mehtään. Osaltaan mua harmittaa kovasti, mutta kun se ei ollut oma koira niin sitä ei tullut sitten sosiaalistettua paljon yhtään, enkä osannut patistaa äitiäkään hoitamaan hommaa. Ei se tainnut missään ihmeellisissä paikoissa pentuna käydä. Muutamia koirakavereita näki ja ihmisiä, jotka meillä kävi harvoin kylässä. Siksipä se onkin nyt tajuton raivo aina uusia koiria kohtaan ja samoin myös ihmisiä. Kodahan olisi semmonen kaikkien kaveri, joka lähtisi kenen tahansa matkaan, mutta Theddy vierastaa muita kuin perheenjäseniä yllättävän paljonkin. Jos meille kotiin tulee vieraita joita se ei ole koskaan nähnyt niin se aluksi ihan jopa väistää, mutta jossain vaiheessa saattaa tulla nuuhkimaan ja sitten lähtee pois. Koda taas makaa ketarat ojossa kenen tahansa kainalossa heti ensi tapaamisella. 

Theddyn jälkeen sitä tiedosti itsekin entistä paremmin kuinka suuri vaikutus tällä varhaisella sosiaalistamisella on, joten Rukan kanssa ollaan taas panostettu tähän asiaan heti kun se kotiin astui. Se on nähnyt koiria laidasta laitaan ja samoin ihmisiä, paikkoja ja tilanteita. Se nyt on perusluonteeltaankin tuommoinen yli sosiaalinen ja ystävällinen höntti, joten sen sosiaalistaminen on sujunut kuin vettä valaen. 

MÖRKÖ/UHMAIKÄ
Tiedän, että monet eivät usko koiralla olevan tämmöistä ikäkautta, mutta omasta mielestä ja kokemuksesta kyllä jonkinlainen uhma/murrosikä kuuluu pentujen normaaliin kasvuun aikuiseksi koiraksi. Joillakin se näkyy selvemmin, joillakin ei ollenkaan. Aivan kuten meillä ihmisilläkin.

Kodalla en huomannut missään vaiheessa tämmöistä ikää. Se on ollut niin tasainen ja rauhallinen kokoajan, mutta Theddy alkoi 7kk iässä kasvattaa egoaan ja menettää korviaan, joka on varmasti monelle urokselle ominaista. Vanhempani kuitenkin päättivät sitten myöhemmin leikata Theddyn kun meno alkoi olla jo hermoja raastavaa.

Ruka alkoi tossa jokin aika sitten näyttää merkkejä jonkin asteisesta uhmaiästä kun sen käytös muuttui hyvin raivostuttavaksi monilta osin (kirjoittelinkin niistä silloin). Hampaitten kiristelyä sen kanssa kesti ehkä viikon, mutta nyt kaveri on jollain lailla aisoissa. Yrittää kyllä aina välistä saada mua hermoromahduksen partaalle kokeilemalla kaikkea ja tuhoaa nyt paljon enemmän kuin ennen. Saa nähdä kauanko kestää, että tämä tästä tasaantuu, mutta onneksi ei ole mitenkään ihan kamala nyt.
 photo ipanat_zpszvukyfa8.jpg
Tuossapa olikin melkoinen satsi pentujen vertailua eri kategorioissa. Hauska oli vertailla kaveruksia ja todeta, että ovat kaikki kolme aika erilaisia tapauksia, mutta omalla tavallaan ihan huippuja yksilöitä, joista kaikista on saanut mahtavat koirakaverit koulittua. Ja aikahan se saattaa kullata monessa asiassa muistot noiden kahden ensimmäisen karvakasan kohdalla, kun Kodasta ei ole paljoa ylös kirjoitettua (paitsi jossain vanhassa päiväkirjassani) ja Theddystä nyt on jotain täällä blogissa, mutta Rukasta olenkin sitten ahkerasti kirjoittanut myös tuota vauvakirjaa. Seuraavaa pentua odotellessa... no ei vaineskaan. Ei seuraavaa pentua kiitos vielä hetkeen. 

4 kommenttia:

  1. Hahaaaa! Meinasi kahvit tulla sieraimista ulos lirupippelin kohdalla :D Aivan ihana ja pohdituttava postaus ja voin samaistua aika moneen kohtaan, vaikka omistammekin kissan! Tuli kyllä noista hoiotoimenpiteistä mieleen omat kikkailumme karvakaverin kanssa, hampaiden harjaus kun ei vieläkään onnistu yrittämisestä huolimatta! :( Totutimme turkin harjaukseen ja kynsien leikkaukseen ihan pienestä pitäen ja ne sujuvatkin mutkisematta, mutta hampaiden harjaukseen totuttelu alkoi nähtävästi liian myöhään, sillä siitä touhusta ei meinaa tulla yhtikäs mitään! Muutamalla kuukaudella on tosiaan erittäin suuri vaikutus ja kaikki pitäisi aloittaa heti, eikä sit voivotella myöhemmin... :D Sosialisoimiseen olisi myös voinut laittaa hieman enempi aikaa, mutta eiköhän se onnistu näin jälkeenpäinkin, tivottavsti ainakin! Pakko vielä mainita, että postauksessa oli aivan ihana läjä pentukuvia! <3 En kestä kuinka ihania palleroita teillä on <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DD Kiva että jaksoit lukea! Meilläkään ei kyllä kellään koiralla onnistuis hampaiden pesu, mutta onneksi moista ei tartte kun luita syövät reippaasti.

      Poista
  2. Tämä oli oikeasti mielenkiintoinen postaus. :) Kaikki koirat on niiin erilaisia ja niiden kanssa joutuu keksimään aina uusia juttuja, että saa yhteistyön sujumaan. Pehmeä ja ehkä vähän arka koira on tietyssä mielessä ehkä helpointa, mitä ihminen voi saada. Semmoinen tukeutuu ihmiseen niin vahvasti ja tottelee, kun on vaan luonteeltaan niin lapanen. Sitten on näitä jästipäisempiä yksilöitä...

    Lapinkoiran pennut on kyllä niin söpöjä! En kestä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Hieman ujon koiran kanssa onkin sitten myös omat haasteensa toki. Itse tykkään kun on saanut kokea kolme ihan erilaista pentua ja tosiaan niitä yhdistää ainakin se, että kaikki olivat armottoman söpöjä vauvoja :'D

      Poista