30. marraskuuta 2014

Töitä, töitä ja töitä

No terve! Täältä kirjoittelee "raskaan" työn raataja, jolla ei kertakaikkiaan ole irronnut aikaa blogille koko kuluneella viikolla, johtuen ihan vain työn teosta. Tuntuu todella omituiselta, kun en ole kerta kaikkiaan ehtinyt edes pistäytymään blogin puolella koko viikkoon ja edellisestä postauksestakin on jo kahdeksan päivää! Sitä kun on tottunut siihen, että ehtii postailla lähes aina joka toinen päivä. Mutta tosiaan kulunut viikkoni on ollut hyvin työn täyteinen, mutta nyt sunnuntaina saan onneksi viimein hengähtää ja levähtää. Vietin työviikon eräällä päiväkodilla parissakin eri ryhmässä ja päivät olivat kyllä mielenkiintoisia ja vauhdikkaita. Lapset olivat jotenkin tosi levottomia, varsinkin pienimmät. Johtui ilmeisesti siitä, että siellä on ollut nyt tosi paljon eri sijaisia ym. Noh, jaksoin painaa töitä siellä ja illat vierähtivätkin sitten vain koiran ulkoilutuksen ja nukkumisen parissa. Perjantain työpäivän jälkeen en suinkaan päässyt nauttimaan viikonlopusta, vaan lauanatai aamuna heräsin 4.30, jotta ehtisin ajoissa tekemään 10h työpäivän eräässä perheessä hoitaen neljää lasta. Voin sanoa, että kun sieltä eilen kotiin selvisin niin olin ihan tööt, mutta sitten pitikin heti vain napata koira kotoa mukaan ja lähteä ulkoilemaan. Tämän uurastuksen jälkeen palkitsin itseni pizzalla...!

Tosiaan kyllä se pitkä työviikko tuntui hyvin raskaalta, kun on jo niin pitkään lusmuillut työttömänä tai tehnyt pari hassua vuoroa silloin tällöin. Siinä nämä vuokratyöt ovat kurjia, kun ei tule semmoista tiettyä rytmiä, eikä koskaan voi tietää milloin on töitä ja milloin ei. Mutta ei auta valittaa. Onpahan ainakin jotain hommaa silloin tällöin!

En muista olenko koskaan ollut niin väsynyt kuin tällä kuluneella viikolla. Oli hassua huomata miten väsymys vaikuttaa minuun niin paljon. Olin hurja äkäpussi, sekä hirmuinen itkupilli. Tiputin vahingossa lemppari suomenlapinkoira mukini lattialle, niin että siitä hajosi kahva. Noh, aloin itkeä pillittämään kuin pikkuvauva. Siis ihan oikeasti! Tuon väsymyksen lisäksi mulla oli kyllä tosi flunssanenkin fiilis taas. Aina kun menen uuteen päiväkotiin niin se iskee. Tulee kurkku kipeäksi ja nokka vuotaa ja mitä nyt muuta perus flunssan oireita. Inhottavaa. 

Onneksi kulunut viikko tarjosi myös loppuviikosta hieman piristystäkin. Tätä piristystä tarjosi Nintendo uusilla peleillään, joihin oli poikaystävän kanssa pakko upottaa mukavasti rahaa. Vielä en ole kovinkaan paljoa kerennyt näihin syventyä, mutta tämän sunnuntain vapaapäivän aijon kyllä pyhittää Pokemonille ja se on varma! Meillä poikaystävän kanssa Pokemonin peluu "rituaaleihin" kuuluu aina tee. Siispä nyt on kaapit täytetty erilaisilla teemauilla, joten ei muuta kuin peli käteen ja pelaamaan!

 photo _DSC1884_zps62b65838.jpg  photo _DSC1900_zpse832ebe3.jpg

22. marraskuuta 2014

Tältä meillä näyttää

Hellurei! Päätin nyt aikani kuluksi väsätä teille tälläisen vaatimattoman esittelyn meidän kämpästämme täällä Kajaanissa. Kyseistä esittely postausta onkin toivottu siittä asti kun me tänne muutettiin, eli parisen kuukautta sitten. Tosiaan asumme siis kerrostalossa, kolmannessa kerroksessa, ihan tälläisessä mukiin menevässä kaksiossa, jos näin voisi sanoa. Jos muistatte, niin meillehän tuli tänne melkonen äkkilähtö. Yhden viikonlopun aikana piti kämppä täältä löytyä ja onneksi tämä sitten saatiin. Itse haaveilen rivitaloasuntoon muuttamisesta, mutta saas ny nähä kauanko täällä tulee asuttua. Sen pitemmittä jorinoitta mennään esittelyvideoon. Älkää häiriintykö taustamusiikista. Nappasin sen nopeasti youtuben äänikirjastosta ja rupesin miettimään, että mistä se on niin tuttu?! Enkä vieläkään saa päähäni. Ainut ajatukseni on, että soitetaanko tuota jossain häissä vai missä?! Haha. Kertokaa jos tiedätte.



Eli semmonen luukku meillä. Kuten huomaatte, niin meillä ei ole joulu tullut kotiin, ainakaan vielä. Kateellisena lenkkeilessäni katselen muiden ikkunoihin, joissa näkyy toinen toistaan ihanampia jouluvaloja ja -koristeita. Harmittaa kovasti, kun meillä ei ole, mutta kun tämä on ensimmäinen oma kämppä, niin ei ole tullut joulukamaa vielä keräiltyä, eikä nytkään välttämättä houkuta rahaa tuhlata moisiin. Ajatuksena olisi kuitenkin keksiä jotain jouluaskarteluja, joilla saisin kämppään vähän joulutunnelmaakin ja toivottavasti jotkut halvat jouluvalotkin jostain bongaisin! 

Videolta varmaan huomasittekin, että meidän parveke on aika spurgun näköinen tai miksikäs sitä edes sanoisi. Haha. Pingukin oli jostain syystä sinne joutunut, mutta pelastin sen pakkaselta sisätiloihin sohvalle pötköttämään. Mitäs muuta outoa videolla näkyi? Hmm. Nojoo... Keittiön seinällä on kaksi kuvaa Hans Välimäestä. Se oli poikaystävän hauska idea. Pitää kuulemma keräillä nyt Hansin kuvia koko seinä täyteen. Niin ja hei tuo olohuoneen seinällä oleva dollari "taulu". Sen mä väsäsin ihan omin pikku kätösin kolikoista. En muuten ole laskenut, että kuinkahan monta euroa se pitää sisällään. Toivottavasti koskaan ei tuu niin kauheeta rahapulaa, että joutuisi purata hienon taideteokseni. Ihana Koda esitteli teille myös hänen oman nojatuolinsa, jossa hän saa vapaasti loikoilla, kun muille huonekaluille meneminen on kielletty. Hienosti on poika oman paikkansa ymmärtänyt.

Tuon enempää kämppä tuskin kaipaa selittelyjä. Aika perus luukku, jossa kyllä asuu ihan mielellään. Miltäs se teidän silmiinne näyttää?

19. marraskuuta 2014

Onnenpäivä

Kodalla on tänään ollut kyllä oikea onnenpäivä. Poitsu pääsi nimittäin ekaa kertaa täällä Kajaanissa vapaana mehtään juoksentelemaan. Ja mitäs vielä, eipä sen yksin tarvinnut juoksennella, kun mukana oli kaksi ihanaa lapinkoiratyttöä Kuura, sekä Pihka. Kyseisiä lapinkoiratyttöjä ollaan kerran aikaisemmin nähty koirapuistossa ja nyt sitten lähdettiin ensimmäistä, mutta tuskin viimeistä kertaa yhdessä porukalla lenkkeilemään. Koda viihtyy hyvin lappalaistyttöjen seurassa. Nuorempi Pihka varsinkin herättää Kodassa paljon tunteita, mutta eipä mennä siihen...

Plussakelit yllätti taas, joten saatiin lenkkeillä aika märissä ja liukkaissa tunnelmissa, mutta eipä se koirien menoa ainakaan yhtään hidastanut. Reipas pari tuntia viihdyttiin kierrellen ja kaarrellen mulle ja Kodalle täysin uusissa maastoissa. Mukavaa oli ja kyllä kelpaa Kodan nyt pötkötellä väsyneenä. Tullaan varmasti tapailemaan Kuuraa ja Pihkaa omistajan kera varmasti useamminkin ja sehän varmasti Kodalle passaa!

Noitten koirapuistojen kautta on kyllä kätevästi löytänyt seuraa. Mukava, että Kodallakin riittää kavereita. Eräs ilta se löysi puistosta ihan huippu kaverin itselleen, nuoren Olavi-pojan, joka edusti kleinspitz -rotua. Pojista tuli oitis kaveruksia ja ne kirmailivat puistossa pitkän tovin. Mutta palataanpa kuvin tämän aamupäivän tunnelmiin, vaikka sää ei ollut otollisin valokuvaukselle, niin parit kuvat tuli silti räpsäistyä.

 photo _DSC1734_zpsa3b41d97.jpg  photo _DSC1764_zps6346e9e7.jpg  photo _DSC1788_zps60339482.jpg

17. marraskuuta 2014

Mitä mieltä?

Nyt seuraavaksi olisi luvassa hieman eräänlaista mielipide-postausta. Näitä tälläisiä postauksia ei turhan usein näe täällä blogissani, mutta nyt ajattelin "repästä" ja jakaa hieman ajatuksiani eräästä asiasta liittyen bloggaamiseen. Nimittäin aiheena on "Blogiarkiston poistaminen ja/tai muokkaaminen". Katsotaas mitä tästä saadaan aikaiseksi!

Elikkä tosissaan ... (Putouksen katsojat ja Kissi Vähä-Hiilari fanit kuulevat tuon edellisen sanaparin tietyllä tapaa päässään, mutta ei huolta, niin minäkin!) Mistä moinen kirjoittamisen aihe siis sinkoutui päähäni? Blogiarkiston poistaminen ja/tai muokkaaminen. Halusin ottaa kyseisen aiheen esille, koska olen nyt viime aikoina huomannut monessakin blogissa, että on lähdetty poistelemaan arkiston kätköistä vanhoja postauksia syystä tai toisesta. Joissain tapauksissa on aloitettu bloggaaminen kokonaan "puhtaalta pöydältä" ja poistettu kaikki vanhat tekeleet. En tiedä teistä, mutta tämä herättää ainakin minussa ajatuksia. 

Minun mielestäni blogien tarkoitus on nimenomaa säilyttää myös ne vanhat postaukset muuttumattomina siellä arkistossa, jotta niitäkin on mahdollisuus myöhemin käydä kurkistamassa, vaikka uusia postauksiakin ilmestyy kokoajan lisää. Miksi sitten lähteä poistelemaan tai muokkailemaan näitä vanhoja postauksia? Hävettävätkö ne vai mitä? 

Toisaalta ymmärrän tämän postauksien poistamisen tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi jos bloggaaja jonkun tunteen vallassa kirjoittaa postauksen sitä enempää miettimättä ja julkaisee sen, voi myöhemmin kirjoitettu teksti alkaa tuntua typerältä ja sen tahtoo pois arkistosta. Tämän nyt ehkä ymmärrän, mutta näin tuskin kovin usein tapahtuu. Miksi siis lähteä poistelemaan ihan tavallisia vanhoja postauksia? 

Itse en ole koskaan yhden yhtä postausta poistanut. Kaikki kuvani ja tekstini ovat nähtävillä pian kahden vuoden takaa ja hyvä niin. Myönnän, että välillä jos seikkailee blogiarkistoissa, varsinkin tuolla bloggauksen alkutaipaleella, niin tulee tietynlaista häpeän tunnetta ja miettii, että miksi kummaa on kirjoittanut noin tai julkaissut juuri tuon kuvan tai jotain vastaavaa, mutta en minä silti vanhoja postauksia lähtisi muokkaamaan paremmiksi, taikka poistamaan kokonaan. Mielestäni on hyvä, että ne ovat siellä ja niistähän sen kehityksen näkee. Eikös jokainen bloggaaja kuitenkin tahdo kehittyä? Minä ainakin. On hyvä välillä tutkistella ja vertailla uusia ja vanhoja postauksia keskenään. Katsoa missä asioissa on mielestään kehittynyt, onko jossain menty huonompaan suuntaan jne jne. Itse olen myös huomannut muuttuneeni ihmisenä jonkin verran tämän bloggaus urani aikana ja tämänkin huomaa vanhoille postauksille naureskellessa. 

Tekin voisitte luoda silmäyksen erääseen vanhaan postaukseeni, esimerkiksi TÄHÄN. Eroja huomaatte nykyisiin postauksiin varmasti paljon, eikös juu? Huomattavin ero on varmastikin kuvat. Tuo vanha postaus sisältää mielestäni aivan liian ison kasan kuvia, osa jopa aivan turhia. Lisäksi ne ovat kaikki aseteltuina ihan eri kokoisia, joka näyttää hyvin epäsiistiltä. Parannusta on siis tapahtunut noihin postauksiin nähden paljonkin, mutta en minä silti häpeile vanhoja tuotoksiani niin paljoa, että tahtoisin ne kokonaan pois silmistä, koska mielestäni sellainen ei kuulu bloggaamiseen. 

Olkaat hyvät ja kertokaas omat näkemyksenne blogiarkiston näpelöinnistä! 

PS. Tälläiseen kuvattomaan postaukseen on tietysti aivan pakko laittaa jäniskevennykseksi jotain pientä...

14. marraskuuta 2014

Sairastuvalta terve

 photo IMG_0118_zps4f8e8855.jpg

Köh köh niisk niisk. Nyt se sitten iski. Flunssa nimittäin. Koko pitkän syksyn olen pystynyt sitä välttämään, vaikka ympärilläni muut ovat sairastelleet useampaankin otteeseen. Nyt tultiin kuitenkin siihen pisteeseen, että vastustuskykyni ei enää kestänyt vaan se murtui pitkästä aikaa ja tässä sitä sitten sairastellaan. En edes muista koska viimeksi olisin ollut näin kipeenä. Joka paikkaan sattuu, kurkku on tosi ärtynyt, yskittää ja nokkaki vuotaa. Niin ja päätäkin särkee ja heikottaa. Noh, kyllä te tiiätte mitä on olla kipeenä. Uskallan väittää, että tämä tauti iski minuun vain ja ainoastaan siksi, että olin alku viikosta pari päivää päiväkodissa sijaisena. Siellä tenavat pärski päälle siihen tahtiin, että kuka vaan olisi taudin siitä saanut. Joka tapauksessa oli kuitenkin kiva käydä pyörähtämässä töissä piiiiiiitkästä aikaa. Muksut oli ihania, pärskimisestä huolimatta. 

Tämä on muuten ensimmäinen kerta kun sairastan poissa kotoa. Oli kuulkaas kamala paikka herätä kipuisena ja tajuta, ettei voikkaan huutamalla kutsua äitiä hätiin ja kantamaan ruokaa ja parantavia rohtoja sänkyyn, vaan sitä joutui itse kömpiä ylös sängystä ja tehdä itsellensä ruokaa. Tässä vaiheessa ei ollut kiva tajuta, että ruokavarastot olivat aika niukat. Sitä joutuu siis sairaana kauppaankin. Hyi kamalaa. Kotikotona asuessa ei koskaan olisi joutunut sairaana kauppaan, vaan äiti olisi kiidätetty ostamaan kaikkea hyvää sairastavalle lapselleen. Nyt ei auta kuin itse tehdä ja toimia. Niin ja sekin vielä, että Koda raasu kaipaa huolenpitoa myös. Kotikotonahan äiti otti koirat vastuulleen täysin, jos itse olin kipeänä. Sain siis kaikessa tyytyväisyydessäni sairastaa sängynpohjalla, eikä minun tarvinnut huolehtia mistään. Nyt moinen peli ei vetele ja täytyy se Kodakin hoitaa omin voimin, vaikka kuinka nokka vuotaa ja kurkkuun sattuu. 

Tosiaan oishan mulla tuo poikaystäväkin, mutta ei se hirveesti jouda mua hoitamaan, kun koulussakin kuitenkin on ym. Noh, ei auta kuin itse selvitä. Toivottavasti tauti ei kamalasti pahene tai pitene, vaikka en pystykkään täysin vuodepotilaaksi ryhtyä. Onneksi Koda kuitenkin on niin vaatimaton tapaus, että ei pane pahekseen vaikka lenkit ovatkin hieman lyhkäsempiä pari päivää ja makoilua on hieman tavallista enempi. Kunhan tätä nyt ei viikko tolkulla ala jatkua. Toivotaan siis pikaista paranemista minulle!

 photo IMG_0137_zpsce92e24b.jpg

PS. Yritän paneutua tässä tänään tai pikapuoliin kuitenkin tuohon ulkoasuun, jonka olisi tarkoitus muuttua syksyisestä talvisemmaksi. Älkää siis ihmetelkö jos välillä näyttää vähän hassulta tai blogin sivut ovat kiinni tai jotain muuta vastaavaa. Tarkoitus kuitenkin olisi pian päästä ihastelemaan uutta ulkoasua ja siitä saa heittää heti kommenttia kun se tänne ilmestyy!

12. marraskuuta 2014

Joululahja-arvonta käynnistyy jälleen!


 photo joululahja-arvonta_zps57144dcb.jpg
Joulu lähestyy pikkuhiljaa ja minä ainakin olen jo valmistautunut siihen suunnitellen joululahjoja läheisilleni, sekä myös teille rakkaat lukijat. Tietenkään minulla ei ole mahdollisuutta hankkia kaikille teille ihanille joululahjaa, mutta yhtä onnekasta tahtoisin ilahduttaa pienellä lahjalla, aivan kuten viime vuonnakin. Siispä ei auta kuin laittaa pitkästä aikaa arvonta pystyyn!

Tarkoitus siis olisi saada yhdelle onnekkaalle lukijalleni lähtemään paketti jouluksi kuusen alle. Siispä jos olet blogini lukija ja osallistut tähän arvontaan kommenttilootassa, niin sinulla on mahdollisuus voittaa lahja itsellesi. Moni varmaan miettii nyt, että mikä tämä lahja mahtaa olla, mutta mielestäni joululahjojen tulee aina olla yllätyksiä, joten pysyköön tämänkin paketin sisältö salassa! Eli lahjan sisältö selviää vasta, kun paketti avataan.

Voit osallistua joululahjan arvontaan noudattamalla seuraavia ohjeita:

  • Saat yhden arvan olemalla blogini lukija ja kommentoimalla sähköpostiosoitteesi kommenttikenttään.
  • Toisen arvan saat kertomalla palautetta blogistani ainakin muutamalla lauseella.
  • Kolmannen arvan saat mainostamalla tätä arvontaa blogissasi, joko postauksessa tai gadgeteissa. (Linkitä mahdollinen mainostus)

Arvontaan on siis mahdollista osallistua jopa kolmella arvalla! Viimeinen mahdollinen päivä osallistua arvontaan on 9.12.2014.  Tulen arpomaan voittajan erillisessä postauksessa ja ilmoitan hänelle voitosta myös sähköpostitse. Toivotan nyt vain arpaonnea kaikille osallistujille tasapuolisesti!

9. marraskuuta 2014

Siskosviikonloppu

 photo _DSC0681_zps1d773ae1.jpg

Tänä viikonloppuna sain ilokseni rakkaan pikkusiskoni kyläilemään tänne meille Kajaaniin ensimmäistä kertaa. Näin ollen viikonloppu on hurahtanut oikein mukavissa tunnelmissa, mutta harmillisen nopeasti niin kuin aina jos on hyvää seuraa ja kivaa tekemistä. Seuraavan kerran me nähdäänkin siskon kanssa vasta joulun alla, kun poikaystäväni joululoman ajaksi menemme Ruotsaloon (olemme molemmat siis samalta kylältä, jos joltakin on mennyt ohi). Tosin eihän jouluunkaan enää pitkä aika ole! 

Mutta tosiaan tänä viikonloppuna vietettiin siskon kanssa yhdessä aikaa ja ulkoiltiin paljon tuolla lumen paljouden keskellä, kamerat kaulassa tottakai, sekä vähän herkuteltiin ja löhöiltiin sohvalla ja naurettiin tyhmille jutuillemme. Kodakin oli hyvin mielissään viikonloppuvieraastamme ja sai yli-ihanan hepulin, kun oltiin siskoa bussiasemalla vastassa. Se olisi kyllä pitänyt saada videolle! Hassu Koda.

Tässä vielä näitä viikonlopun meininkejä ja maisemia siskoni kameran linssin läpi. Harmi, että tämä kaikki ihana talvisuus taitaa kadota tulevalla viikolla, kun plussakelit hyökkäävät jälleen. En tykkää kyllä yhtään, mutta minkäs teet. Onneksi tänä kuluneena viikonloppuna saatiin ikuistettua kamerallekin noita kauniita lumisia maisemia, kun eihän sitä tiedä tuleeko moiset hanget enää takaisin tänä tulevana talvena. Toivotaan kuitenkin, että saadaan nauttia läpi talven lumesta ja pakkasesta. Se olisi myös Kodan hartain toive, kuten alla olevasta kuvasta saatatte huomata.

 photo _DSC0228_zps652cdd03.jpg   photo _DSC0091_zpsa13c26c0.jpg  photo _DSC0150_zps2e65eee9.jpg  photo _DSC0523_zps4c91b99e.jpg  photo _DSC0430_zpsab042822.jpg  photo _DSC0546_zps4f506a6f.jpg

6. marraskuuta 2014

Lunta tulvillaan... ♫

 photo _DSC1566_zpsd4f654fd.jpg  photo _DSC1587_zpsded5ef47.jpg  photo _DSC1599_zpscace6060.jpg  photo _DSC1613_zps0eab3e4e.jpg  photo _DSC1645_zpscf8b9d93.jpg    photo _DSC1654_zpse4ba6c87.jpg

Ihana lumen paljous yllätti meidät keskiviikkoaamuna. Voi miten paljon tuo valkea maa piristääkään kaiken tämän synkän ja sateisen syksyn keskellä. Kodan kanssa lähdettiin heti aamusta riemuitsemaan lumesta ja rämmittiin hangessa useampikin tunti. Koda on niin suloinen kun se hepuloi lumessa ja nyt varsinkin, kun lunta oli niin paljon, että se sai kahlata hangessa ihan mahaa myöten. Tälläisesta lumisesta talvesta olenkin haaveillut. Harmi vaan, että säätiedotteiden mukaan ensi viikolla mennään taas plussan puolelle. Njääh. Noh, nyt pitää sitten nauttia oikein olan takaa tästä lumen paljoudesta, jos moisia hankia ei enää saadakkaan. Ottakaahan tekin ilo irti lumesta, jos sitä paikkakunnaltanne löytyy.

Se täytyy kyllä todeta, että on suuri ero nauttia lumesta kaupungissa kuin maalla. Tai siis täällä siitä ei voi täysin rinnoin nauttia. Tai ehkä voisi jos kehtaisi, mutta minä en ainakaan ole kehdannut. Tarkoitan siis sitä, että ei täällä tule pyörittyä lumihangessa ja tehtyä lumienkeleitä ja lumiukkoja ja ja mitään muutakaan kivaa, toisin kuin maalla omalla pihalla kaikessa rauhassa. Täällä sain jo osakseni paljon oudoksuvia katseita tuolloin keskiviikkoaamunakin, kun juoksentelin koiran kanssa umpihangessa kamera kaulassa ja typerän onnellinen virne naamallani. Niin ja onhan sekin kurjaa, etten täällä uskalla laskea Kodaa vapaaksi, niin ei sekään täysin rinnoin pääse lumessa remuamaan. Sen verran vain mitä hihna antaa myöten tai sitten koirapuiston häkkien sisäpuolella. Maalla kun oltaisiin niin se olisi juoksennellut sydämensä kyllyydestä vapaana pitkin lumisia peltoja, mutta minkäs teet. Voisi ehkä sanoa, että kyllä me täälläkin voidaan lumesta nauttia, mutta paljon hillitymmin kuin mihin olemme maalla tottuneet. 

4. marraskuuta 2014

Puhelimen puklaus

Hyvin harvoin puklauttelen puhelimeni sisältöä blogiin, kuten joillakin bloggaajilla on tapana, mutta nyt tuntui kuitenkin sopivalta hetkeltä tyhjennellä puhelimen räpsyjä tännekin nähtäviksi ja samalla vähän tarinoida kuulumisia ja muuta. Joten eiköhän mennä suoraan asiaan! Kaikki kuvat ovat siis viimeisen kuluneen kuukauden ajalta.


1. Oh nam. Mikäs sen ihampaa, kuin viettää iltaa poikaystävän kanssa kera tälläisten yli herkullisten kaakaoiden? Kyllä kelpaa!
2. Tuonne Kajaanin jokeen on ilmestynyt tommonen pukki. Ei mitään haisua, että mikä virka sillä mahtaa olla. Sitä ollaan Kodan kanssa käyty ihmettelemässä.
3. Haha, Koda reppana. Viime päivinä on satanut vettä lähes kokoajan, joten olen ottanut Kodalle käyttöön ihanan punaisen takin, jotta kuivattavaa olisi edes hitusen vähemmän kun lenkiltä sisälle palataan. Koda ei vaan taida arvostaa takkia kovin paljoa.. :D
4. Äippä oli hommannu mulle trangian. Jee! Vaikka tuo onkin tuommonen himo halppis versio, niin uskoisin, että sillä parit sopat saa tulevilla reissuilla keitettyä. Saas nähä.


5. Viikonloppuna kun oltiin kotikotona vierailemassa, niin perjantaina oli perheen kesken Halloween pirskeet. Hyvää ruokaa ja herkkuja, sekä singstaria. Mukavata yhdessäoloa.
6. Musta on tullut mummo. No kaippa ne muukki neuloo ku mummot, mutta siis tosiaan oon innostunu neuloon nyt oikeen urakalla ja yhet valmiit villasukka parit ovat jo syntyneet ja toisia parhaillaan värkkäämässä. Villasukkia ei koskaan voi olla liikaa!
7. Koda se ei ikinä oo turhia hötkyilly. Tämä on sen perus asento ottaa rennosti. Ihana nallukka :3
8. Uuden uutukaiset pussilakanani. Oon ihan rakastunu noihin. Super kivat ja halvatkin olivat vielä!

Tämmöistä puhelin puklua tällä kertaa. Pakko vielä puklauttaa puhelimesta ulos eräs videokin kuluneelta kuukaudelta. Nimittäin videossa esiintyy Kodan uusin palava rakkaus. Saa nähä tapaavatko rakastavaiset vielä joskus. Tosin eihän tämä Chowchow suinkaan ollut Kodan ensimmäinen saatikka viimeinen rakkaus täällä Kajaanissa. On se melkonen hurmuri tuo meijän Koda.

2. marraskuuta 2014

Pohjanmaalla

Ihanaa marraskuuta kaikille! Meillä tämä kuukausi vaihtui oikein leppoisissa tunnelmissa täällä Pohjanmaalla, kun tultiin tänne kotikotiin viikonloppua viettämään. Oltiin nyt viime kerrasta viisastuttu sen verran, että en roudannut Kodaa suuna päänä sisälle Theddyn reviirille, vaan lähdettiin heti alkajaisiksi pikku kävelylle yhdessä molempien koirien kanssa. Jälleennäkeminen oli molempien osalta jälleen samanlainen kuin viime kerralla. Theddy olisi käynyt kimppuun kuin yleinen syyttäjä, jos olisi hihnaltaan päässyt ja Koda taas otti "hurjan raivohullun" avosylin vastaan ja oli aidosti iloinen kaverinsa näkemisestä. Pienen kävelyn jälkeen Theddy rauhottui ja päästiin koko poppoo sisälle ilman murinoita. Sisällä ensimmäiset tunnit piti taas olla tarkkana, sillä Theddy piti Kodaa vahvasti silmällä, eikä päästänyt kaikkiin paikkoihin tai äitini luokse rapsuteltavaksi. Loppujen lopuksi tuntien kuluttua sitä alettiinkin taas olla kaveruksia ihan Theddynkin osalta ja poitsut pistivät nukkumaankin vanhaan tapaansa vierekkäin. Seuraavana aamuna olikin tutut aamupainit käynnissä ja muutenkin kaikki aivan kuten ennenkin. Hienot pojat.

Käytiin sitten tottakai juoksuttamassa poikia siellä meidän suosikkimaastoissamme, Houraatissa. Koda varsinkin oli hyvin onnessaan päästessään juoksemaan vapaana metsässä, kun Kajaanissa se pääsee vapaaksi ainoastaan koirapuistossa. Poikien temmellystä ja riemua oli kyllä ilo katsella, mutta nyt taas tuntuu pahalta erkaannuttaa ne jälleen, mutta minkäs teet. Kodasta en onneksi ole huomannut mitään vaikutuksia, vaikka välillä ollaankin täällä ja suurimmaksi osaksi taas siellä. Theddy kuitenkin ottaa raskaammin nämä vierailut ja luulenpa, että taas lopettaa syömisen kun me tänään täältä lähdemme tai toivottavasti ei, mutta senpä näkee sitten. Nyt kuitenkin näihin Houraatin riemukkaisiin tunnelmiin!

 photo _DSC0742_zpsc8e3c609.jpg  photo _DSC0705_zps5c0f8d0b.jpg  photo _DSC0468_zps70970021.jpg  photo _DSC0739_zps5f401824.jpg  photo anigif_zps4tbyg7of.gif
PS. Huomatkaa mikä karvajeesus Theddystä on tullut. Ihan jäätävä muhku! Tuntuu että se on pelkkää karvaa koko koira.