28. maaliskuuta 2016

Huippuluokan pääsiäinen

 photo _DSC0216_zpsflhim6ht.jpg  photo _DSC0163_zpsothdps6v.jpg  photo _DSC0110_zps3uebyn54.jpg  photo _DSC0363_zps2moeh9q2.jpg  photo _DSC0083_zpsqyqcndrc.jpg

Tultiin viettelemään pääsiäistä tänne kotikotiin Kokkolaan ja kovasti olemme olostamme nauttineet koko sakki. Koirilla on ollut hauskaa keskenään ja ovat siis tulleet tosi hyvin koko kolmikko juttuun keskenään. Perjantaina kun saavuimme, niin Rukalla oli joku ihme hormooniryöppy ja se oli ihan mahoton. Se nylkytti Theddyä kokoajan, mutta onneksi se lopetti sekoilunsa seuraavana päivänä ja meininki rauhottui, vaikka kovin vauhikas parivaljakkohan nuo Ruka ja Theddy yhdessä ovat. Ollaan sitten tehty useita pitkiä metsäretkiä, niin ovat sitten saaneet siellä riekkua ja rellestää, että sisällä ovat sitten malttaneet rauhoittuakin. Koda katselee nuorempien mekastusta nykyään yllättävän hyvin. Ennen on ollut kokoajan komentamassa kakaroita ja mennyt väliin, mutta tällä kertaa malttanut itse pysyä poissa tai välillä jopa itse hyvillä mielin mennyt mukaan leikkiin. Siispä on ollut ihana katsella kun nämä kolme pojankoltiaista ovat nauttineet toistensa seurasta. 

Perjantaina käytiinkin moikkaamassa tollerityttöjä, joita siis nykyään on entisen kahden sijasta kolme. Saanan ja Lyylin lisäksi ihastuttava pieni neiti Rhea. Saana on siis Lyylin äiskä ja Lyyli on Rhean äiskä. Kolme sukupolvea siis. Ruka oli hormoonipöllyissään melkoisen kiinnostunut pienestä. Ei se teini kuullut eikä nähnyt muuta kuin vauvvan. Idiootti mikä idiootti. Elämä teini-ikäisen hormoonihirviö uroksen kanssa ei ole helppoa ei, mutta toivottavasti tuo kohta tuosta rauhottuisi. Taisi se Kodakin nuorena poikana olla tommonen rasittava selkään loikkija, mutta nykyäänhän se on niin herrasmies ja osaa käyttäytyä narttujen kanssa siivosti. Osaispa Ruka ottaa mallia.

 photo _DSC0356_zpsgeqg54dn.jpg  photo _DSC0377_zpsmxlrfk7s.jpg  photo _DSC0347_zpsuedarmw7.jpg

Hauskaa siis on ollut ja monet metsät on koluttu läpi, kun täällä Keski-Pohjanmaalla tuota luntakaan ei enää hirveästi ole niin on ollut mukava rämpiä pöpeliköissä. Tänään se on kuitenkin suunnattava auton nokka kohti Kainuuta ja kovasti harmittaa, että loma loppuu. Huomenna arki alkaa ja töihin on mentävä. Plääh. Täytyy jostain ammentaa jotain energiaa siihenkin touhuun. Tämä viikon loma on ollut kyllä ihan huippu! Seuraavaa lomaa odotellessa...

 photo _DSC0323_zpstb9q3wvw.jpg  photo _DSC0221_zps0bpotpwo.jpg  photo _DSC0167_zpscxkworgo.jpg  photo _DSC0250_zpsjcz7n4no.jpg  photo _DSC0063_zpszca0hlk2.jpg  photo _DSC0049_zpsvqzehxi6.jpg

23. maaliskuuta 2016

Kurrenpesässä

 photo WP_20160321_004_zpsycicnf4e.jpg
Kotiuduttiin juuri ihanalta mökkireissulta Jaurakkajärveltä, joka siis sijaitsee tuolla Pudasjärvellä päin (meiltä noin parin tunnin ajomatka). Oltiin siellä siis tämä alkuviikko vuokramökissä meidän oman karvaisen perheemme kesken, eli minä, poikaystävä ja koirat. Meillä on tapana aina silloin tällöin tämmösiä retkiä tehdä (kuten ne jotka aktiivisia lukijoita ovat olleet niin tietävät) ja nyt oli kyllä taas aivan paikallaan tämmöinen arjen pyörityksestä pois karkaaminen luonnon helmaan. Eihän tuolta millään olisi malttanut vielä lähteä, mutta useammaksi yöksi ei ois rahat riittänny mökkiin, niin tähän oli nyt tyytyminen. Kerkesi sitä toki onneksi tässäkin ajassa taas vähän keräillä voimia ja rentoutua kaikessa rauhassa. Puhelimetkin heitettiin nurkkaan ja oltiin vain me ja luonto = parasta mielen virkistystä.

Tämä meidän Kurrenpesä-niminen mökkimme sijaitsi ihanalla paikalla, oman lammen rannalla. Ette uskokaan miten onnellisia meidän pojat oli, kun saivat olla ja mennä ihan vapaana kaikki päivät. Se riemu mikä koirien naamoilla oli...voi että. Kyllä siinä vääntyi omakin suu valtavaan hymyyn kun niiden temmellystä katseli. Tommoset erämaamökit koirien kanssa on jotain niin parhautta.

Meitä suosi kelitkin ihanasti koko reissun ajan. Lämmin kevätaurinko se paistatteli meille aamusta iltaan ja soi meille parhaimmat mahdolliset ulkoilukelit. Niin sitä tulikin sitten retkeiltyä niin mökin lähiympäristössä, kauniilla Jaurakkajärvellä kuin Kupson kutsu -luontopolullakin, jossa vierähtikin sitten 6 tuntia. Itse reitiltä eksyttiin useampaankin otteeseen, koska ainakaan näin talvisin reittimerkit eivät olleet mitenkään erityisen hyvin näkösällä tuolla polulla. Välillä jouduttiin tarpomaan hiki hatussa umpihangessa keskellä pöpelikköä aivan hukassa, mutta selvittiinpäs kuitenkin ja hauskaa oli, vaikka minäkin korkeimman nousun uuvuttamana makasin hangessa itku kurkussa ja mietin, että mitä järkeä tässä on. Joskus vaelluksilla iskee heikkoja hetkiä, mutta loppupeleissä se on vain niin palkitsevaa hommaa, että ei haittaa, vaikka välistä joutuu vähän tuskaillakin. Upeat vaaramaisemat tuli nähtyä ja kiva olisi kesälläkin käydä nuo paikat tsekkaamassa.

Retkeilyn lisäksi tottakai myös saunottiin urakalla, syötiin hyvin ja herkuteltiin, istuttiin nuotiolla upean tähtitaivaan ja kuun loisteessa, pelailtiin korttia ja oltiin onnellisia. Nyt taas jaksaa tätä arjen aherrusta, tai no, mullahan nyt vielä onnellisesti tämä loma jatkuu ja töihin on meno vasta tiistaina, mutta saas nähä milloin ja minne suuntaamme seuraavan kerran mökkeilemään. Sitä odotellessa...

 photo _DSC9604_zpsnojpx5hr.jpg  photo _DSC9622_zpswqfrghdg.jpg  photo _DSC9668_zps1t58iwgs.jpg   photo _DSC9697_zpsdzbe18u4.jpg  photo _DSC9778_zpsml3qymay.jpg  photo IMG_1056_zpsincjbz8d.jpg  photo IMG_1047_zpslcc8bkjb.jpg  photo IMG_1076_zpsj7nxw4ed.jpg  photo IMG_1106_zpsxblpdmzk.jpg

13. maaliskuuta 2016

Pyörähdys kehässä

 photo _DSC9548-2_zpsorstvrhg.jpg
Kiitos kuvasta Maija-Liisa
Rukan toinen näyttelykehässä pyörähdys tapahtui eilen Nurmeksessa. Vähän jänskätti lähtee viemään tuota teinipersettä sinne, koska se todellakin on aloittanut nyt kunnon murkkuiän ja kaikki muu kiinnostaa paitsi minä ja hormoonit hyrrää enemmän kuin laki sallii. Noh, saatiin kuitenkin rallytoko ohjaajalta neuvoksi, että mennään vaan pitämään hauskaa sinne ja "hengailemaan", ettei tehdä tilanteesta turhan stressaavaa ja pakkopullaa. Siispä asennoiduin siihen, että reissusta pitää tehdä koiralle hauska, vaikka se ei täydellisesti kehässä suoriutuisikaan. Ja tässä me onneksi onnistuimme. Hyvä reissu oli ja taas voi hyvillä mielin odottaa seuraavaa näyttelyä. Niin ja iso kiitos seuralaisellemme, joka toimitti näyttelyhäkin kantajan virkaa. Jos ei näyttelypäiville saisi seuraa, niin sitten voisi olla aika tympeetä, koska kuitenkin näyttelypäivät sisältävät enimmäkseen odottelua ja odottelua. Nytkin kun kehät olivat miltei tunnin myöhässä. 

 photo _DSC9580-3_zpsbfmrt5kx.jpgTuomarina toimi tällä kertaa Marjatta Pylväinen-Suorsa, jonka arvostelu Rukasta oli: "Hyvät mittasuhteet, koko ja luusto. Oikea piirteinen pää. Hyvä pehmeä ilme. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä häntä. Vahva runko. Hyvät raajat. Tasapainoiset liikkeet. Hyvä karvanlaatu." Eli melko lailla hyvä poika tuo Ruka on. Saatiin KP, eli kunniapalkinto ja oltiin VSP-pentu, eli vastakkaisen sukupuolen paras. Rotunsa parhaan pennun tittelin nappasi sama nätti narttu, joka Kuopiossakin Rukan voitti. Ruka olisi kovasti tahtonut käydä "onnittelemassa" ihanaa tyttöä. 

Seuraavissa näyttelyissä ollaankin sitten pyörimässä jo vähän isompien poikien kehässä. Nimittäin siirrytään sitten junnu-luokkaan. Sitä ennen käydään vähän harjoittelemassa parissa mätsärissä tässä kevään aikana. Toivottavasti meillä pysyy ilo ja into tässä touhussa nyt, ettei käy niinkuin Kodan kanssa, että näyttelypäivistä tuli stressaavia niin koiralle kuin omistajallekin ja kehien kiertely loppui siihen. Rukan kanssa ollaan kyllä hienosti aloitettu "puhtaalta pöydältä" ja itelläkin näyttelypäivien stressi on tipotiessään ja kehiin on hauska lähteä. 

Kyllä pikku-ukolla oli hymy herkässä sitten kotona kun unien jälkeen sai illan kaluta kunnon potkaluuta. Pientä palkintoa hienosti jaksetusta näyttelyreissusta. On hän vain reipas kaveri, vaikka pahassa iässä onkin!

Nyt tosiaan meillä on Rukan kanssa loppu kaikki ohjatut treenit ja pidetäänkin niistä hetkeksi paussia. Uusia kursseja ei ole siis tiedossa, vaan pyritään selviämään tämä hormoonienmyllerrysvaihe ihan kotosalla touhuillen. Katsotaan sitten mitä kenties kesällä/syksyllä keksitään.

9. maaliskuuta 2016

Onnensa kukkuloilla

 photo PicMonkey Collage_zpsawzqiyzw.jpg

Kyllä nyt on Ruka väsynyttä poikaa tuossa jaloissani tuhisemassa, mutta luulis olevan tyytyväinen kaveri varmasti, kun pääsi tänään temmeltämään Kennel Kolme Veetä poppoon luona. Leikkikaveriksi Ruka sai ihastuttavan Hillan, joka tosiaan oli vallan ihastuttava Rukankin mielestä. Lisäksi moikattiin pari muutakin lappalaista ja sisällä piti vähäsen kiusata paria vanhaa käppänääkin. Ihanan väsyneen kakaran sitä saikin kotiin tuoda tuon vierailun jälkeen. Nyt maittaa uni varmasti mukavasti läpi yön ja aamulla taas uudet kujeet. 

Huomenna meitä odottaakin Rukan kanssa viimeiset Rally-toko kurssin treenit ja sitten ei ookkaan tiedossa mitään seuraavaa ohjattua mihin oltas menossa. Nyt takana siis pentukoulu, naksutinkoulutus ja tämä rally-tokon alkeet. Saas nähdä mitä sitä seuraavaksi sitten keksii. Näyttelyitä ja mätsäreitä ainakin on tiedossa. Nyt lauantaina mennään vielä pentuluokassa pyörähtämään eräässä ryhmiksessä ja sitten seuraavat taitaiskin olla jo junnu luokassa. Pitäkäähän peukkuja, että tämä kakara osais käyttäytyä yhtä kivasti kuin viimeksi Kuopion jalostuspäivänäyttelyissä. Toivotaan parasta! 

6. maaliskuuta 2016

Koirakamut on parhautta

Viikonloppu on pitänyt sisällään paljon heiluvia häntiä. Ollaan nimittäin poitsujen kanssa treffailtu rotukavereita niin lauantaina kuin sunnuntainakin. On ne koirakaverit vain kivoja. Onneksi niitä täältä Kajaanistakin meille on löytynyt ja vieläpä oikein hyviä sellaisia. Yhteislenkeillä viihtyy niin neli- kuin kaksijalkaisetkin. Ja aina saa tuoda kotiin umpi väsyneitä rellestäjiä, jotka tyytyväisinä tuhisevat nurkissansa loppu illan.

Kyseistä tuhinaa tässä kuuntelen parhaillaan, kun käytiin äskettäin treffaamassa ihanaa Namia, joka oli Kodan mielestä tänään turhankin ihana. Herra joutui kulkea lenkin hihnassa, koska siihen ei saanut mitään kontaktia kun tyyppi hullunkiilto silmissä jahtasi tyttöä. Namin ekoista juoksuista on kuitenkin jo aikaa, joten ihmetytti kovasti Kodan moinen vauhkoaminen. Se sekosi totaallisesti, enkä oikeastaan ole sitä noin hulluna narttuun edes aiemmin nähnyt. Tavallisesti Koda lenkkeilee narttujen kanssa nätisti, mutta tänään Nami kyllä sekotti totaallisesti tuon ukon pään. Noh, onneksi Ruka osasi olla siivosti ja otti kaiken ilon irti painikaveristaan. 

 photo _DSC9216_zps22yo5a8b.jpg  photo _DSC9253_zpsqskph6as.jpg  photo _DSC9371_zpscwsmpnat.jpg  photo _DSC9376_zps4r83zckt.jpg  photo _DSC9413_zps2nbf1osj.jpg  photo _DSC9366_zps0ucrdrz0.jpg

Lauantain lenkillä seuranamme olivat ihastuttavat leidit Kuura ja Pihka. Niiden seurassa Koda onneksi oli ihan normaali itsensä, joten sai nautiskella lenkistä vapaana muiden mukana. Mikä lie ihana nuoren nartun tuoksu tuossa Namissa sitten Kodan huumasi. 

Kuura ja Pihka pitivätkin meidän pojille mukavasti jöötä ja juoksuttivat mennen tullen ja palatessa. Pojat jo välillä "silmät pyöreinä" kahtelivat hullujen akkojen villiä menoa. Noiden narttujen keskenäiset painit ovat kyllä aivan eri luokkaa, mitä meidän poikien, mutta hyvin tulee joka tapauksessa koko sakki toimeen keskenään. Ehkä se Rukakin vielä joskus Pihkan päihittää painissa!

 photo _DSC9158_zpslr6gi7qg.jpg  photo _DSC9112_zpsbd3uogsk.jpg  photo _DSC9200_zpsoo5mzm8u.jpg

Seuraavat koiratreffit odottavatkin jo keskiviikkoiltana!