21. helmikuuta 2017

Tämän vuoden tavoitteet

Ajattelin nyt ihan itseänikin varten rustailla ylös meidän vuoden 2017 tavotteita ja suunnitelmia. Samalla näistä näkee ainakin näyttelyiden osalta, missä meihin voi törmätä kehän laidalla. Sen pidemmittä löpinöittä käydään suurimmat suunnitelmat läpi.

Käden kuntoutus
Ennenkuin päästään koiramaisiin tavotteisiin, näyttelyihin yms. Niin täytyy muistaa, että ihan ykkös tavoite on nyt saada tämä vasen käteni toiminta kuntoon, että pääsen takaisin töihin ja niihin näyttelykehiinkin. Pientä parannusta on tapahtunut, mutta vielä ollaan hyvin kaukana kädestä, jolla voisi arjen askareita normaalisti tehdä. Parin viikon päästä on kontrollikäynti ja röntgenkuvat ja katsotaan mitä sieltä sanotaan.

Säästäminen
Suurimpana haaveena itselläni tällä hetkellä siintää omakotitalo. Se ei tule toteutumaan vielä tänä vuonna, mutta säästäminen sitä varten on aloitettu. Säästämme rahaa ASP-tilille vähintään 2vuotta, niin voimme saada asuntoa varten ASP-lainaa. Itselle tämä säästäminen on nyt iso juttu, koska aijon tosissani nipistää kaikista mahdollisista menoista, että säästötavoitteet tulevat täytettyä ja jonain päivänä pääsen vihdoin asustamaan omaan omakotitaloon.

Näyttelyt
Nyt tuntuu tyhmältä kirjoitella näyttelyistä tuon äskeisen tavoitteen jälkeen. Ovat ehkä hieman ristiriidassa keskenään, mutta aivan kaikesta en aijo luopua rahan säästämisen takia. Edes muutamat näyttelyreissut on pakko saada tehdä Rukan kanssa tänäkin vuonna, vaikka rahanmenoahan se on. Ajattelen kuitenkin, että kyllä siinä elämässä pitää pystyä tehdä asioita joista tykkää, sen säästämisen ohellakin. Ainakin jonkun verran. Siispä tältä näyttää näyttelykalenterimme tällä hetkellä, mutta joutuuhan noistakin karsimaan. Vielä en ole päättänyt mistä kaikista.

(C) Oona Heikkinen
RN Puolanka 6.5
RN Suomussalmi 10.6
RN Haapajärvi 17.6
KV Ylivieska 9.7
RN Kajaani 29.7
RN Kokkola 6.8
RN Ristijärvi 19.8
KV Helsinki 8.-10.12

Näyttelyiden lisäksi iso rahareikä olisi vielä Rukan terveystarkit tälle vuodelle. Mutta onneksi tuo ASP-säästäminen ei velvoita säästämään vaikka mitään tiettyä summaa joka kuukausi, vaan joskus voi laittaa enempi, joskus vähempi. Eli kyllä nämä koirajutut on itselle niin tärkeitä ja mieluista puuhaa, että niistä ei lähdetä ihan mahottomia säästämään.





Vaellukset
Hiihtolomalla meidän oli tarkoitus lähteä seuraavalle vaellusreissulle koko poppoo, mutta noh, nyt ei ihan uskalla lähteä yksi kätisenä matkaan. Siispä ei auta kuin odotella paranemista. Ja kun ei yhtään nyt tiedä milloin käsi pelittää kunnolla, niin ei yhtään osaa suunnitella seuraavaa vaellustakaan ja sekös vasta ahistaakin. Noh, ei auta. Toivottavasti kuitenkin tämä vuosi toisi tullessaan edes yhden kunnon vaellusreissun. Nämäkin reissut tosin syövät rahaa, jos matkataan autolla Lappiin päin tms. Mutta edes yksi reissu niin olisin kiitollinen.

Nyt näin kun tuli listattua ne isoimmat suunnitelmat tälle kuluvalle vuodelle, niin on hyvä mainita vielä tähän loppuun, että tänä vuonna aijon yrittää harjoittaa myös enemmän elämistä tässä ja nyt. Minä kun tuumaan olla sellainen ihminen, että herkästi lähden ajatuksissani aina tulevaisuuteen. Vaikka näissä tämän vuoden suunnitelmissakin on tulevaisuutta paljon ajattelevaa säästämistä omakotitaloa varten. Niin kaikki energia ei kuitenkaan saisi kohdistua vain siihen "sitten kun minulla on talo", vaan pitäisi osata kuitenkin keskittyä juuri nykyhetkeen ja ottaa ilo irti jokaisesta päivästä, siitä mitä sulla on just nyt ja olla kiitollinen siitä. Tämä aina välillä unohtuu, mutta onneksi sitä voi harjoittaa.



14. helmikuuta 2017

Ihanaa ystävänpäivää!



Ruka ja Koda lähettävät paljon märkiä pusuja kaikille blogia vielä seuraaville lukijoille näin ystävänpäivän kunniaksi. Samalla pojat toivovat, että teillä olisi aikaa käydä äänestämässä tuota heidän ystävänpäiväkuvaansa Kokkolan Mustin ja Mirrin kuvakilpailussa heidän facebook sivuillansa. Äänestää voit tykkäämällä kuvasta osoitteessa: https://www.facebook.com/mustijamirrikokkola/posts/1263415027082808 . Kiitämme kaikkia suuresti, jotka vaivautuvat auttamaan meitä voittamaan jotain kivaa Mustista ja Mirristä. Kilpailu päättyy 15.2.2017 kello 13:00, joten sinne asti aikaa käydä heittämässä tykkäys kuvalle. Kiitos ja kumarrus!

9. helmikuuta 2017

Huhuu?

Pitkästä aikaa. En tiedä sattuuko kukaan tätä tekstiä lukemaan. Blogini alkoi olla hiljainen jo kesällä ja syksyn aikana meno vain hiipui hiipumistaan ja viimeksi olen kertonut kuulumisiani täällä lokakuun alkupuolella. Into vain lopahti tyystin, mutta tässä sitä taas ollaan. Miksikö? Noh, siihen on muutamakin syy. Minulla on hieman tekemisen puutetta tässä, kun olen 2kk sairaslomalla töistä. Siitä lisää myöhemmin. Toinen syy siihen miksi tulin kirjoittelemaan on se, että kun ajauduin tylsyyksissäni selailemaan vanhoja blogipostauksiani, niin huomasin että ne ovat äärettömän tärkeitä muistoja. Selaillessani vastaan tuli paljon esim. ihania retkiä, jotka olivat minulta kokonaan unohtuneet, mutta postausket niistä herättivät ihanat muistot eloon. Siksi toivon, että edes pieni innostus blogia kohtaan heräisi jälleen ja alkaisin keräillä tänne taas ihanat muistot talteen.

Mitä on tapahtunut elämässämme sitten tuon lokakuun? Mieheni teki onnistuneesti Japanin reissunsa syys-joulukuussa ja minä selvisin yksinasumisesta ihan kiitettävästi. Rukan kanssa tehtiin vallan  mainio reissu messariin hyvässä seurassa. Rukan tulokset reissulta oli JUN ERI2 ja JUN ERI3. Koda on pysynyt terveenä ja tyytyväisenä. Ja mitäs muuta? Uuteen vuoteen astuttiin iloisin mielin ja töitä on paiskittu ja vapaa-ajasta nautittu. Kovasti suunnittelin hiihtolomaa Lappiin, mutta suunnitelmat vähän muuttuivat tuossa 22.1, kun menin kaatumaan...

Tosiaan nyt ollaankin sitten 2kk kestävällä saikulla ja siihen mennessä toivottavasti saisin käden kuntoon. Mullahan siis napsahti vasen olkavarsi keskeltä poikki kaatuessani lenkillä jäisellä pellolla. Kyllä, se sattuu. Kipu sai uuden ulottuvuuden siinä rytäkässä. Noh, vietin seuraavat kaksi yötä sairaalassa ja käsi leikattiin. Nyt siellä on kaksi metallilevyä ruuveilla kiinni lopunikäni. Ei muuta kuin toipumista ja toipumista nyt. Paljon on kerennyt tässä reilun parin viikon aikana kirjoja lukea ja sarjoja katsella. Nyt oli kuitenkin mukava istahtaa tähän kirjoitushommiin vaihteeksi.

Minua on koitettu paljon lohdutella poikkimenneestä kädestä, että onneksi ei ole kesä. En tiedä mikä vuodenaika tälläiselle tapaturmalle olisi paras, mutta kyllä se nytkin tympii. Miten paljon rakastankaan aurinkoisia talvipäiviä kun pakkanen paukkuu ja kaikkialla on kaunista. Sellaiset kelit ovat täällä juuri parhaimmillaan ja minä joudun vain katsella kuvia kun toiset hiihtelevät jäillä ja vaeltavat metiköissä. Itse kun menen ulos, niin en voi taluttaa koiria ja päässä jyskyttää kokoajan ajatus "Älä vaan kaadu!". Noh, mutta eipä se surkuttelemalla parane. Pitää vaan saada käsi kuntoon.

Jotta saataisiin tähän postaukseen vähän eloa, niin lisäilenpäs uusimmat kuvat pojista. Päästiin oikein valokuvausstudiolle ottamaan kuvia ja pojathan tykkäs valtavasti. Hauskaa oli ja kivoja kuviakin tuli. Niistä kiitokset siskolleni Jennalle!









Kuvat (C) JENNA KURTEN