Komiat kollit

Meidän poikien kevääseen kuuluu pelkkää hyvää, nyt kun Kodankin jalka näyttäisi pelittävän hyvin kovemmassakin menossa. Lumien alta paljastuvia ihania keväisiä tuoksuja ollaan käyty ahkeraan nuuskuttelemassa pitkin maita ja mantuja. Ihanaa etsiskellä kevään merkkejä noiden karvanallejen kanssa metiköissä kuljeskellessa. Yksi västäräkkikin on jo bongattu, eli västäräkistä vähäsen. Pian se kesä on taas täällä. Innolla odotan, että pääsee poikia uittamaan vesistöihin. Tai eihän tuo prinsessa Koda ui, mutta jotenkin mulla ois semmonen kutina, että Rukasta saattais kehkeytyä hyvä uimakaveri meidän vesipeto Theddylle siellä kotopuolessa. Saas nähdä.

Metiköissä samoilun lisäksi ollaan Rukan kanssa tänä viikonloppuna kierretty parit mätsärit. Enemmän ne eräjormailut on meidän juttu, mutta mukavaa vaihtelua käydä välillä ihmisten ilmoillakin. Ruka kerää ihanalla nallemaisella olemuksellaan aina ihastelijoita luokseen. Nytkin ollaan saatu paljon uusia tuttavuuksia, joihin on sitten mukava törmäillä jatkossakin koiratapahtumissa. Ruka rakastaa jokaista rapsuttelijaa tottakai, mutta uudet koirakaverit on ihan jotain parhautta. Saa nähdä pysyykö tuo nallekarhu aina tuollaisena iloisena kaikkien kaverina. 

Lauantain mätsäreissä oltiin SIN3 ja saatiin kivaa pientä palkintoa. Tänään, eli sunnuntaina saatiinkin sitten punainen nauha, mutta jäätiin sijoittumatta. Kovasti on nuoripoika saanut kehuja niin ulkonäöstään kuin luonteestaankin. Tänäänkin tuomari totesi Rukan olevan huippu persoona. Onhan se hauska heppu joo. Iloisuutta ja intoa pursuaa välillä vähän ylikin. Pörröinen nallekarhu, joka jakaa vuolaasti pusuja kaikille ihmisille ja koirille, ikään, kokoon tai mihinkään muuhunkaan katsomatta. 

Ensi viikonloppuna käydään kenties vielä pyörähtämässä yksissä mätsäreissä ja siitä seuraavan kerran kehäkettuillaankin kesäkuun alussa ryhmänäyttelyissä, joissa Ruka onkin jo junnuluokassa. Saa nähä opitaanko me siihen mennessä esiintymään yhtään aikuismaisemmin, vai vedetäänkö yhä semmoinen iloisen lennokas pentushow. Meillähän siis tämä esiintyminen on hyvin hanskassa kotona, mutta hanskat hukassa sitten paikan päällä. Eli Ruka seisoo yleensä kehässä kivasti, mutta liikkeessä lähteekin sitten lentoon kaikkien ihanien ystävien luo kehänlaitaa kohti. Hyvin antaa tuomarin tutkia ja hampaat katsoa, mutta aina pitää pikkusen pussata tuomaria. Jos jollakin on hyviä vinkkejä, miten saada pusumoottori rauhoittumaan kehässä niin otan ilomielin vinkit vastaan. Onhan se ehkä vähän, kun ei nämät kehässä juoksentelut ole se meidän ykkös juttu, niin ei hommaan olla täysillä paneuduttu. Hauskat mätsäripäiväthän meillä kyllä oli, ettei sen puoleen.

Koda muuten täytti tällä kuluneella viikolla huimat 6vuotta. Niin se aika rientää. Mamman ykköspoju sai synttäreidensä kunniaksi tanssivia muikkuja. Kodaa en ole raijannut mätsäreissä mukana, mutta vähän kyllä kiinnostais lähtee senkin kanssa vielä kokeilemaan, josko ne nuoruuden arkuudet kehässä ois jäänyt taa. Komia ukkohan sekin on, että saas nähdä jos joskus vielä näyttelyissä pyörähtäiskin. 

Mutta ennen kaikkia näitä mätsäreitä ja näyttelyitä, meidän poppoo odottaa malttamattomina mun seuraavaa lomaa, joka on viikon mittainen ja toiveissa olisi viikko numero 22, eli touko-kesäkuun vaihde. Sillon otettas retkikamppeet taas esille ja lähdettäis vähän pidemmälle reissulle. Kohteenamme tällä reissulla taitaa olla Hossa, mutta tosiaan sitten päästään taas mielipuuhamme pariin, eli kunnon vaellukselle. Siispä sitä odotellessa ja kevättä nuuhkiessa!

Raasu

Meillä on elämä koetellut Kodaa nyt viime aikoina ja eläinlääkärillä ollaan saatu ravata alvariinsa. Lompakko on tykännyt kovasti tämän vakuutuksettoman koiran eläinlääkäri käynneistä. Tottakai koirista se jolla ei ole vakuutusta sairastaa ja se jolla vakuutukset olisi pysyttelee terveenä. Noh, ehkä opin ottamaan tästä edes aina vakuutukset kaikille koirille, niin pysyvätpähän terveinä. 

Kodalta tosiaan ensin löytyi suusta paise, joka komeilee viereisessä kuvassa. Paise leikattiin pois tottakai ja lähetettiin patologille. Pääsiäisen aikaan saatiin vastaus, jota kovasti jännitettiin ja odotettiin. Paise paljastui kasvaimeksi, mutta onneksi hyvälaatuiseksi sellaiseksi. Siis ei hätää. Toivottavasti vastaisuudessa moiset ällötykset pysyvät poissa.

Noh, eipä kauaa keretty pysyä Kodan kanssa poissa eläinlääkäristä kun viime maanantaina aamulenkillä mulla oli kolmella jalalla loikkiva Koda. Se ei astunut toisella takajalallaan laisinkaan, paitsi sisällä sipsutellessaan varovasti astui myös tällä jalalla. Siispä suunnattiin jälleen tutkittavaksi eläinlääkäriin ja Koda vietiin röntgeniin. Kuvista paljastui hienot hyvät lonkat ja polvetkin, tosin vasen polvi on hieman löysä ja sehän tosiaan aina silloin tällöin meillä on luksoitunutkin. Nykyään enää hyvin harvoin, mutta tämä sijoiltaan meno tapahtuikin pitkästä aikaa päivää ennen kuin alkoi tätä jalkaa aristaa. Siispä eläinlääkäri totesi, että todennäköisesti patellan sivuside on venähtänyt tuon luksoitumisen takia ja aiheuttaa sitten epämukavuutta ja kipua. Saatiin sitten tulehduskipulääkekuuri pariksi viikoksi ja rauhallista remmiliikuntaa vähäksi aikaa. Koda on nyt neljä päivää popsinut lääkkeitä ja eilen ja tänään kävellyt täysin normaalisti kaikilla jaloilla. Kipuilu on siis toivottavasti jo poissa, mutta koitetaan kuitenkin ottaa iisisti vielä lääkekuuri loppuun. Onneksi mistään nivelrikosta ei ollut merkkejä. Toivottavasti tämmöisiä venähdyksiä ei jatkossa enää satu. Jospa seuraava eläinlääkärissä käynti tapahtuisi vasta seuraavilla rokotuksilla. Toivossa on hyvä elää.

Punkkikausi

Ah, tämä ihana otsikossa mainittu punkkikausi on taas täällä. Tätähän sitä onkin pitkä talvi jo kovasti odoteltukin... tai sitten ei. Punkit heräilivät taas heti kun vähänkään lämpeni ja kohta ne ovat varmasti jo hurjassa vauhdissa. Kotiseudultani (eli siis Kokkolasta) näitä mönkijöitä on jo tavattu viime viikolla, mutten usko, että täällä Kajaanissa vielä ainakaan. Ylipäätään olen hyvin vähän kajaanilaisilta kuullut, että olisivat punkkeihin törmänneet, joten ehkäpä niitä ei näillä suunnilla ihan hirveästi olekkaan. Ihan eri meininki on kyllä kotikotona, kun siellä niitä vilisee ihan reippaasti. Muistan kun vuosi sitten huhtikuussa vierailtiin Kodan kanssa kotona ilman punkkikarkotteita ja saatiin lähestulkoon 10 salamatkustajaa yhdeltä lenkiltä mukaan. Siksipä kävinkin nyt heti huhtikuun alussa hakemassa punkkipannat pojille, niin ollaan varauduttu, kun seuraavan kerran Kokkolan seudulle mennään.

Itselläni on punkki ollut ihossa kiinni yhden kerran ja useamman kerran iholla kipittelemässä ja etsiskelemässä parasta herkuttelupaikkaa. Poikaystävällänikin on ollut muutamia punkkeja kiinni ja koirissa aina muutamat enemmän. Onneksi kukaan ei ole niistä pikkuhirviöistä sairastunut, mutta inhottavaahan niitä on jokatapauksessa nyppiä irti. Meidän tämän hetkistä punkkiennätystä pitää yllä edesmennyt Dansku, jonka naamasta eläinlääkäri repi irti toistakymmentä punkeroista yhdellä kertaa. Meillä kaksijalkaisillakaan ei noita punkkirokotteita ole, vaikka joutais kyllä tietysti ottaa turvaksi.

Koda oli hieman kauhuissaan tästä aiheesta

Pojat sai/saa (Theddyllä panta on jo kaulassa, mutta Ruka ja Koda saa omansa reilu viikkoa ennen seuraavaa Kokkola reissua, että kerkeää olla täydessä tehossa) tänäkin vuonna Scaliborin punkkipannat kauloihinsa. Ne on meillä ihan hyväksi havaittu. Panta on helppo heittää kaulaan ja se antaa suojan 5-6 kuukaudeksi, eli tehoaa koko kesän. Uimaan mennessä panta joutuu tietysti ottaa pois, mutta tähän saakka Theddy on ollut ainut, joka ui. Saa nyt nähdä aikooko Rukakin alkaa polskia, mutta sitten tosiaan vain pitää irrotella pantaa, joka ei nyt suuri vaiva ole. Mitään haittavaikutuksia ei panta ole tuonut kellekkään ja teho on ollut ihan ok. Satunnaisia salamatkustajia on kulkeutunut koiran turkissa, mutta yhtään kiinni olevaa ei ole ollut pannan ollessa kaulassa.

Toivon meille ja myös kaikille muillekin mahdollisimman punkitonta kevättä ja kesää!

Olen hyvä...

Näin Sofian blogissa kivan haasteen, joka jäi kovasti muhimaan päähäni ja pakkohan se oli nyt sitten toteuttaa itsekin. Kyseessä on siis varsin haastava haaste, ainakin minulle. Ideanahan olisi siis kertoa 8 asiaa joissa on hyvä. Tätä kun lähtee pohtimaan, niin omaan mieleen juolahtaa vain piiiitkän pitkä lista asioista, joissa olen huono. Olen huono liikunnassa, musiikissa, kädentaidoissa, kielissä jne jne. Näitä tosiaan riittää, mutta enkö sitten ole missään hyvä? Onneksi sentään jotain asioita keksein, etten ihan masentunut. 

Olen hyvä... nukkumisessa

Mulla tosiaan on mainiot unenlahjat ja onhan niistä hyötyäkin. Pystyn nukkumaan lähes missä vain ja nukahdan lähes aina hyvin hyvin nopeasti. Rakastan nukkumista ja paras hetki päivästä on se kun saa kömpiä omaan sänkyyn nukkumaan. Herääminen onkin sitten toinen juttu. Multa on nyt evätty rakkaat päiväunetkin, koska liian usein on sattunut niin, että pikku tirsat venyy, enkä halua/jaksa nousta ja jatkan iltapäivällä alkaneet päiväuneni aamuun saakka, että töihin täytyy lähteä. Eli nukkuminen on se mun juttu.

Olen hyvä... lasten kanssa

Jotenkin se tulee niin luonnostaan. Lasten kanssa on helppo työskennellä ja olen siis parhaillaankin töissä päiväkodissa ja koen, että olen työssäni hyvä. En toki mikään mestari. Aina voi ja pitää kehittyä, mutta siis kehuja olen saanut runsaasti, että ihan oikealla alalla olen ja osaan hommani. Omia lapsia en silti tahdo, heh.

Olen hyvä... viihdyttämään

Lisättäköön tähän heti alkuun, että olen hyvä viihdyttämään ainakin itseäni ja mielestäni se on tärkeintä. Haha. Kunhan mulla on hauskaa niin ei muulla väliä, mutta olen mä saattanut jutuillani joskus jotakuta toistakin naurattaa, kun on mua hauskaksikin ihmiseksi haukuttu. Tosin nämät huumorintajuthan ei aina mee ihan yksiin, joten jonkun mielestä voin olla kaikkea muuta kuin hauska. Olen lapsena haaveillut tulevani koomikoksi, mutta sentään niin hauska en ole ja mielestäni siinä touhussa (kuten niin niin monessa muussakin) miehet ovat hurjan paljon parempia kuin naiset. 

Olen hyvä... puhumaan

Siis tätä on hankala selittää, että miten olen hyvä puhumaan. En siis tarkoita, että olisin hyvä puhumaan ja paasaamaan jostain isoille joukoille, mutta siis olen jollain tasolla hyvä puhumaan. Siis esimerkiksi työhaastattelut yms. vastaavat tilanteet on mulle helppoja, koska tykkään ja osaan puhua tommosissa tilanteissa luontevasti. 

Olen hyvä... suunnittelemaan

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai miten se meni? Suunnittelu on aina ollut mun juttu. Rakastan suunnitelmia. Teen suunnitelmia kaikkeen. Lapsena suunnittelin syntymäpäiväni hyvin tarkkaan ja myös pikkusiskoni synttärit (tarkka aikataulutettu ohjelma, mitä leikitään, mitä syödään, missä kukakin istuu). Työttömänä tein joka päivälle oman suunnitelman, että mitä aijoin tehdä mihinkin kelloon aikaan menessä jne. Töissä on kiva suunnittella mitä tehdään lasten kanssa seuraavalla viikolla. Aina kesäksi on kiva suunnitella etukäteen tekemistä. Siis kun mun laatikkoja penkoo niin aika nopeasti löytää ison kasan papereita, joissa on erilaisia suunnitelmia kaikkeen. 

Olen hyvä... järjestämään retkiä

Kysyin poikaystävältäni, että missä olen hyvä ja sain tämän vastaukseksi. Alkoi ihan hymyilyttää. Ihanaa kun on joku jolle saan näitä kaikenlaisia retkiä järjestää. Viimeisimpänä nyt tämä Jaurakkajärven mökkireissu. Ja vielä ihanampaa, että se joku oikeasti tykkää ja arvostaa näitä mun järjestämiä reissuja. Meillähän siis mä aina järkkään kaikki ja poikaystävä hyvä kun edes tietää mihin päin ollaan menossa. Jos vaelluksille mennään niin mää hankin ruuat, suunnittelen reitit, pakkaan rinkat jne. Poikaystävä vain tulee mukaan ja nauttii itse reissusta, kun mä nautin jo suunnattomasti sen järkkäämisestä.

Ihan haasteen vaatimaa kahdeksaa kohtaa en vain saanut puristettua itsestäni irti, mutta yllätyin kyllä että näinkin monta löytyi. Peräti siis 6 asiaa joissa luulen olevani hyvä. Ei huono ollenkaan, kun aluksi tuntui, etten keksi mitään. Haluan kyllä ehdottomasti heittää tän haasteen kaikille, jotka tämän nyt lukivat. Ihan vain siksikin koska tämä ei tosiaan ole mikään haaste helpoimmasta päästä. Paitsi tietysti jollekkin moniosaajalle, jota minä en kyllä ainakaan ole. Onko jokainen kuitenkin hyvä jossakin?

Huippuluokan pääsiäinen

Tultiin viettelemään pääsiäistä tänne kotikotiin Kokkolaan ja kovasti olemme olostamme nauttineet koko sakki. Koirilla on ollut hauskaa keskenään ja ovat siis tulleet tosi hyvin koko kolmikko juttuun keskenään. Perjantaina kun saavuimme, niin Rukalla oli joku ihme hormooniryöppy ja se oli ihan mahoton. Se nylkytti Theddyä kokoajan, mutta onneksi se lopetti sekoilunsa seuraavana päivänä ja meininki rauhottui, vaikka kovin vauhikas parivaljakkohan nuo Ruka ja Theddy yhdessä ovat. Ollaan sitten tehty useita pitkiä metsäretkiä, niin ovat sitten saaneet siellä riekkua ja rellestää, että sisällä ovat sitten malttaneet rauhoittuakin. Koda katselee nuorempien mekastusta nykyään yllättävän hyvin. Ennen on ollut kokoajan komentamassa kakaroita ja mennyt väliin, mutta tällä kertaa malttanut itse pysyä poissa tai välillä jopa itse hyvillä mielin mennyt mukaan leikkiin. Siispä on ollut ihana katsella kun nämä kolme pojankoltiaista ovat nauttineet toistensa seurasta. 

Perjantaina käytiinkin moikkaamassa tollerityttöjä, joita siis nykyään on entisen kahden sijasta kolme. Saanan ja Lyylin lisäksi ihastuttava pieni neiti Rhea. Saana on siis Lyylin äiskä ja Lyyli on Rhean äiskä. Kolme sukupolvea siis. Ruka oli hormoonipöllyissään melkoisen kiinnostunut pienestä. Ei se teini kuullut eikä nähnyt muuta kuin vauvvan. Idiootti mikä idiootti. Elämä teini-ikäisen hormoonihirviö uroksen kanssa ei ole helppoa ei, mutta toivottavasti tuo kohta tuosta rauhottuisi. Taisi se Kodakin nuorena poikana olla tommonen rasittava selkään loikkija, mutta nykyäänhän se on niin herrasmies ja osaa käyttäytyä narttujen kanssa siivosti. Osaispa Ruka ottaa mallia.

Hauskaa siis on ollut ja monet metsät on koluttu läpi, kun täällä Keski-Pohjanmaalla tuota luntakaan ei enää hirveästi ole niin on ollut mukava rämpiä pöpeliköissä. Tänään se on kuitenkin suunnattava auton nokka kohti Kainuuta ja kovasti harmittaa, että loma loppuu. Huomenna arki alkaa ja töihin on mentävä. Plääh. Täytyy jostain ammentaa jotain energiaa siihenkin touhuun. Tämä viikon loma on ollut kyllä ihan huippu! Seuraavaa lomaa odotellessa...

Kurrenpesässä

Kotiuduttiin juuri ihanalta mökkireissulta Jaurakkajärveltä, joka siis sijaitsee tuolla Pudasjärvellä päin (meiltä noin parin tunnin ajomatka). Oltiin siellä siis tämä alkuviikko vuokramökissä meidän oman karvaisen perheemme kesken, eli minä, poikaystävä ja koirat. Meillä on tapana aina silloin tällöin tämmösiä retkiä tehdä (kuten ne jotka aktiivisia lukijoita ovat olleet niin tietävät) ja nyt oli kyllä taas aivan paikallaan tämmöinen arjen pyörityksestä pois karkaaminen luonnon helmaan. Eihän tuolta millään olisi malttanut vielä lähteä, mutta useammaksi yöksi ei ois rahat riittänny mökkiin, niin tähän oli nyt tyytyminen. Kerkesi sitä toki onneksi tässäkin ajassa taas vähän keräillä voimia ja rentoutua kaikessa rauhassa. Puhelimetkin heitettiin nurkkaan ja oltiin vain me ja luonto = parasta mielen virkistystä.

Tämä meidän Kurrenpesä-niminen mökkimme sijaitsi ihanalla paikalla, oman lammen rannalla. Ette uskokaan miten onnellisia meidän pojat oli, kun saivat olla ja mennä ihan vapaana kaikki päivät. Se riemu mikä koirien naamoilla oli...voi että. Kyllä siinä vääntyi omakin suu valtavaan hymyyn kun niiden temmellystä katseli. Tommoset erämaamökit koirien kanssa on jotain niin parhautta.

Meitä suosi kelitkin ihanasti koko reissun ajan. Lämmin kevätaurinko se paistatteli meille aamusta iltaan ja soi meille parhaimmat mahdolliset ulkoilukelit. Niin sitä tulikin sitten retkeiltyä niin mökin lähiympäristössä, kauniilla Jaurakkajärvellä kuin Kupson kutsu -luontopolullakin, jossa vierähtikin sitten 6 tuntia. Itse reitiltä eksyttiin useampaankin otteeseen, koska ainakaan näin talvisin reittimerkit eivät olleet mitenkään erityisen hyvin näkösällä tuolla polulla. Välillä jouduttiin tarpomaan hiki hatussa umpihangessa keskellä pöpelikköä aivan hukassa, mutta selvittiinpäs kuitenkin ja hauskaa oli, vaikka minäkin korkeimman nousun uuvuttamana makasin hangessa itku kurkussa ja mietin, että mitä järkeä tässä on. Joskus vaelluksilla iskee heikkoja hetkiä, mutta loppupeleissä se on vain niin palkitsevaa hommaa, että ei haittaa, vaikka välistä joutuu vähän tuskaillakin. Upeat vaaramaisemat tuli nähtyä ja kiva olisi kesälläkin käydä nuo paikat tsekkaamassa.

Retkeilyn lisäksi tottakai myös saunottiin urakalla, syötiin hyvin ja herkuteltiin, istuttiin nuotiolla upean tähtitaivaan ja kuun loisteessa, pelailtiin korttia ja oltiin onnellisia. Nyt taas jaksaa tätä arjen aherrusta, tai no, mullahan nyt vielä onnellisesti tämä loma jatkuu ja töihin on meno vasta tiistaina, mutta saas nähä milloin ja minne suuntaamme seuraavan kerran mökkeilemään. Sitä odotellessa...

  

Pyörähdys kehässä

Kiitos kuvasta Maija-Liisa

Rukan toinen näyttelykehässä pyörähdys tapahtui eilen Nurmeksessa. Vähän jänskätti lähtee viemään tuota teinipersettä sinne, koska se todellakin on aloittanut nyt kunnon murkkuiän ja kaikki muu kiinnostaa paitsi minä ja hormoonit hyrrää enemmän kuin laki sallii. Noh, saatiin kuitenkin rallytoko ohjaajalta neuvoksi, että mennään vaan pitämään hauskaa sinne ja "hengailemaan", ettei tehdä tilanteesta turhan stressaavaa ja pakkopullaa. Siispä asennoiduin siihen, että reissusta pitää tehdä koiralle hauska, vaikka se ei täydellisesti kehässä suoriutuisikaan. Ja tässä me onneksi onnistuimme. Hyvä reissu oli ja taas voi hyvillä mielin odottaa seuraavaa näyttelyä. Niin ja iso kiitos seuralaisellemme, joka toimitti näyttelyhäkin kantajan virkaa. Jos ei näyttelypäiville saisi seuraa, niin sitten voisi olla aika tympeetä, koska kuitenkin näyttelypäivät sisältävät enimmäkseen odottelua ja odottelua. Nytkin kun kehät olivat miltei tunnin myöhässä. 

Tuomarina toimi tällä kertaa Marjatta Pylväinen-Suorsa, jonka arvostelu Rukasta oli: "Hyvät mittasuhteet, koko ja luusto. Oikea piirteinen pää. Hyvä pehmeä ilme. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä häntä. Vahva runko. Hyvät raajat. Tasapainoiset liikkeet. Hyvä karvanlaatu." Eli melko lailla hyvä poika tuo Ruka on. Saatiin KP, eli kunniapalkinto ja oltiin VSP-pentu, eli vastakkaisen sukupuolen paras. Rotunsa parhaan pennun tittelin nappasi sama nätti narttu, joka Kuopiossakin Rukan voitti. Ruka olisi kovasti tahtonut käydä "onnittelemassa" ihanaa tyttöä. 

Seuraavissa näyttelyissä ollaankin sitten pyörimässä jo vähän isompien poikien kehässä. Nimittäin siirrytään sitten junnu-luokkaan. Sitä ennen käydään vähän harjoittelemassa parissa mätsärissä tässä kevään aikana. Toivottavasti meillä pysyy ilo ja into tässä touhussa nyt, ettei käy niinkuin Kodan kanssa, että näyttelypäivistä tuli stressaavia niin koiralle kuin omistajallekin ja kehien kiertely loppui siihen. Rukan kanssa ollaan kyllä hienosti aloitettu "puhtaalta pöydältä" ja itelläkin näyttelypäivien stressi on tipotiessään ja kehiin on hauska lähteä. 

Kyllä pikku-ukolla oli hymy herkässä sitten kotona kun unien jälkeen sai illan kaluta kunnon potkaluuta. Pientä palkintoa hienosti jaksetusta näyttelyreissusta. On hän vain reipas kaveri, vaikka pahassa iässä onkin!

Nyt tosiaan meillä on Rukan kanssa loppu kaikki ohjatut treenit ja pidetäänkin niistä hetkeksi paussia. Uusia kursseja ei ole siis tiedossa, vaan pyritään selviämään tämä hormoonienmyllerrysvaihe ihan kotosalla touhuillen. Katsotaan sitten mitä kenties kesällä/syksyllä keksitään.

Onnensa kukkuloilla

Kyllä nyt on Ruka väsynyttä poikaa tuossa jaloissani tuhisemassa, mutta luulis olevan tyytyväinen kaveri varmasti, kun pääsi tänään temmeltämään Kennel Kolme Veetä poppoon luona. Leikkikaveriksi Ruka sai ihastuttavan Hillan, joka tosiaan oli vallan ihastuttava Rukankin mielestä. Lisäksi moikattiin pari muutakin lappalaista ja sisällä piti vähäsen kiusata paria vanhaa käppänääkin. Ihanan väsyneen kakaran sitä saikin kotiin tuoda tuon vierailun jälkeen. Nyt maittaa uni varmasti mukavasti läpi yön ja aamulla taas uudet kujeet. 

Huomenna meitä odottaakin Rukan kanssa viimeiset Rally-toko kurssin treenit ja sitten ei ookkaan tiedossa mitään seuraavaa ohjattua mihin oltas menossa. Nyt takana siis pentukoulu, naksutinkoulutus ja tämä rally-tokon alkeet. Saas nähdä mitä sitä seuraavaksi sitten keksii. Näyttelyitä ja mätsäreitä ainakin on tiedossa. Nyt lauantaina mennään vielä pentuluokassa pyörähtämään eräässä ryhmiksessä ja sitten seuraavat taitaiskin olla jo junnu luokassa. Pitäkäähän peukkuja, että tämä kakara osais käyttäytyä yhtä kivasti kuin viimeksi Kuopion jalostuspäivänäyttelyissä. Toivotaan parasta! 

Koirakamut on parhautta

Viikonloppu on pitänyt sisällään paljon heiluvia häntiä. Ollaan nimittäin poitsujen kanssa treffailtu rotukavereita niin lauantaina kuin sunnuntainakin. On ne koirakaverit vain kivoja. Onneksi niitä täältä Kajaanistakin meille on löytynyt ja vieläpä oikein hyviä sellaisia. Yhteislenkeillä viihtyy niin neli- kuin kaksijalkaisetkin. Ja aina saa tuoda kotiin umpi väsyneitä rellestäjiä, jotka tyytyväisinä tuhisevat nurkissansa loppu illan.

Kyseistä tuhinaa tässä kuuntelen parhaillaan, kun käytiin äskettäin treffaamassa ihanaa Namia, joka oli Kodan mielestä tänään turhankin ihana. Herra joutui kulkea lenkin hihnassa, koska siihen ei saanut mitään kontaktia kun tyyppi hullunkiilto silmissä jahtasi tyttöä. Namin ekoista juoksuista on kuitenkin jo aikaa, joten ihmetytti kovasti Kodan moinen vauhkoaminen. Se sekosi totaallisesti, enkä oikeastaan ole sitä noin hulluna narttuun edes aiemmin nähnyt. Tavallisesti Koda lenkkeilee narttujen kanssa nätisti, mutta tänään Nami kyllä sekotti totaallisesti tuon ukon pään. Noh, onneksi Ruka osasi olla siivosti ja otti kaiken ilon irti painikaveristaan. 

Lauantain lenkillä seuranamme olivat ihastuttavat leidit Kuura ja Pihka. Niiden seurassa Koda onneksi oli ihan normaali itsensä, joten sai nautiskella lenkistä vapaana muiden mukana. Mikä lie ihana nuoren nartun tuoksu tuossa Namissa sitten Kodan huumasi. 

Kuura ja Pihka pitivätkin meidän pojille mukavasti jöötä ja juoksuttivat mennen tullen ja palatessa. Pojat jo välillä "silmät pyöreinä" kahtelivat hullujen akkojen villiä menoa. Noiden narttujen keskenäiset painit ovat kyllä aivan eri luokkaa, mitä meidän poikien, mutta hyvin tulee joka tapauksessa koko sakki toimeen keskenään. Ehkä se Rukakin vielä joskus Pihkan päihittää painissa!

Seuraavat koiratreffit odottavatkin jo keskiviikkoiltana!

Roturyhmien ykköset

Näitä roturyhmien suosikit -postauksia tupsahteli tuossa jokin aika sitten ihan urakalla moniin koirablogeihin ja ajattelin itse näin vähän jälkijunassa kantaa oman korteni kekoon. Vaikka olenkin vannoutunut suomenlapinkoirien omistaja, niin onhan se välillä hauska leikitellä ajatuksella jostain muustakin rodusta, joten lähdetäänpäs kaivelemaan niitä lemppareita kustakin FCI-ryhmästä. Pyrin valikoimaan jokaisesta ryhmästä vain yhden ehdottoman suosikin niin ei tule lueteltua liian montaa.

Meidän pojatkin ovat päässeet leikkiä lyömään parinkin eri valkkarin kanssa. Tässä heistä yksi.

FCI 1, Lammas ja karjakoirat

Tätä pitikin pohtia pitkä tovi, mutta lopulta päädyin valkoiseenpaimenkoiraan. Ne on jotenkin niin symppiksen näköisiä ja oloisia. Kerrassaan hienoja koiria. Tietysti omaa silmää miellyttää näilläkin tuo pitempi karva. Ei olisi hassumpi ajatus omistaa tämmöinen kaveri joskus. 

FCI 2, Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat

Berninpaimenkoira on jostain syystä aina miellyttänyt mua. Ulkonäöltään todella hienoja, varmoja koiria ja yksilöt joita olen tavannut, niin todella lepposia ja niin rakastettavia otuksia. Harmi että terveys ei ole näillä todellakaan parhaimmasta päästä.

FCI 3, Terrierit

Siis ei tule mieleen yhtäkään miellyttävää terrieriä jota olisin tavannut. En tykkää minkään terrierin ulkonäöstä tai luonteesta. Siispä jätän tästä ryhmästä kokonaan valitsematta.

FCI 4, Mäyräkoirat

Pysytään samalla linjalla ja skipataan tämäkin roturyhmä suosiolla.

FCI 5, Pystykorvat ja alkukantaiset koirat

Ehdottomasti suosikki roturyhmä tottakai. Löytyy useampikin kiva rotu, mutta tässä en nyt suomenlapinkoiraa valitse, koska se olisi tylsää. Joten nostetaanpas se toinen suosikki tästä ryhmästä, eli samojedi. Todella ihastuttavia otuksia, vaikka eivät nyt ihan vedä vertoja suomenlapinkoirille ;)

FCI 6, Ajavat ja jäljestävät koirat

Hmm. Ei kyllä innosta tästäkään ryhmästä paljolti mikään rotu, mutta jos nyt kuitenkin joku valitaan, niin sitten dalmatiankoira. Tosi vähän kyseisen rodun edustajia tiedän, mutta varmasti ihanan eloisa kaveri ja moneen menoon sopiva. Voisin kehitellä tästä vähän enempi turkkia omaavan rodun niin jospa sitten miellyttäis muakin enempi? :D

Parasta A-ryhmää ja setteri ;)

FCI 7, Kanakoirat

No ei ne nämäkään rodut ole yhtään mun juttu. Nostetaan nyt esille kuitenkin vaikka englanninsetteri ilman sen kummempia perusteluita kuin että kaverilla on kyseisen rodun edustaja (yllä olevassa kuvassa näkyykin) ja Koda rakastaa sitä suurella sydämellä, vaikka tyyppi viuhtookin menemään turhan lujaa.

FCI 8, Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat

Tollerihan se näistä roduista tulisi valittua. Eli Novascotiannoutaja. Varsinkin nyt kun jokin aika sitten olin nuuskuttelemassa kuutta ylisuloista tollerivauvvaa ystäväni luona. Tuitui :3 Ovat kivoja ulkonäöltään ja luonteeltaan, mutta eivät nämä noutajat kuitenkaan sen enempää mua sykähdytä.

Vanhat tutut tolleritytöt.

FCI 9, Seura- ja kääpiökoirat

Nääh. Eipä nämät ole edes koiran kokosia. Villakoirat vois ehkä jollain tasolla olla ihan ok, mutta sitten taas ei kuitenkaan. Tykkään koirista, joiden turkkia ei tarvi kauheesti väkertää, joten unohetaanpa nämä villakoirat kokonaan muiden ryhmän rotujen mukana.

FCI 10, Vinttikoirat

Salukit ovat kyllä omaan silmään todella hienoja. Niin tyylikkäitä ja arvokkaan oloisia. Harmi, etten tiedä kyseisen rodun edustajia, mutta olisi kyllä ihana päästä tutustumaan näihin kauniisiin tyyppeihin!

Eli tästä voisi päätellä, että mun mieleen ovat koirat, jotka ovat koiran kokoisia ja omaavat turkkia johon on ihana upottaa kädet kun yhdessä sohvalla köllötellään. Mutta mikään sohvaperuna ei saa olla, vaan pitää myös eloisuutta löytyä moneen menoon, joskaan ei kuitenkaan saa olla liian energinen kaveri ja vaatia liikoja. Siksipä mulla näitä lapinkoira löytyykin.