Ahkeraa tankkausta

Nyt kun kaunis lumipeite on peittänyt maan täällä meilläpäin, niin se on myös nostattannut kuhinaa takapihan talviruokintapaikalla entisestään. Tänä aamunakin on saatu lintuintoilija koirieni kanssa yhdessä seurata monen VIP-vieraan toilailuja pihapiirissä. Theddykin on jo tervehtynyt niin, että ei siitä edes huomaa, että se on toissapäivänä leikattu. Niin tohkeissaan sekin valvoo ja vahtii takapihan meininkiä. 

Tosiaan nuo ruokintapaikan vakio vieraat alkavat olla jo melko hyvin syöneiden näköisiä. Tuo käpytikka varsinkin. Sille talipallot maistuvat useastikin päivässä. Ja varmasti sitten kun pakkaset kiristyvät niin tankkaamassa käydään vielä useammin, että varmasti selvitään pakkasöiden ylitse. 

Olen tässä harmitellut, kun punatulkkuja ei käy meidän ruokintapaikalla ollenkaan, mutta muualla lähistöllä olen niitä havainnut. Noh, tänään kun tutkin, niin niille ilmeisesti kelpaa talin sijaan paremmin auringonkukan siemet, joten niitä käytiin pussillinen ostamassa. Jospa nyt saatais vähän punasta väriäkin takapihalle. Saas nähdä! 

Kaikenkirjavia siivekkäitä

Meidän pihassa on käynyt melkoinen kuhina tässä jo parisen viikon ajan. Nimittäin takapihan lintujen ruokintapaikka on ollut kovassa käytössä heti siitä lähtien, kun muistin aloittaa tirppojen ruokinnan. Hyöhenpeitteisille kavereille on tällähetkellä tarjolla talipalloja, sekä kauraa ja kyllä näyttää kelpaavan linnulle kuin linnulle. Vierailijoita on ollut jo laidasta laitaan, talitintistä mustarastaaseen. Itse vielä kovalla innolla odottelisin punatulkkua paikalle. Kenties se sieltä jonain päivänä vielä putkahtaa herkkujen äärelle! 

Minä en ole kylläkään ikinä aikaisemmin ollut näin innoissani lintujen perään, mutta nyt minusta on kehkeytynyt oikea lintubongari suorastaan. Nimittäin jotkut teistä vanhoista lukijoista saattavat muistaa, että olen aikaisemminkin postaillut linnuista. Kyseisessä postauksessa avauduin lintupelostani ja siitä kuinka se jo silloin alkoi pikkuhiljaa helpottamaan, koska opin tarkastelemaan näitä kauheuksia linssin läpi. Nyt tästä lintukammo postauksestani on kulunut jo n. 8kk ja voin kyllä iloisena todeta, että hurjasti on pelkoni vähentynyt näitä pyrstöisiä kohtaan. Aivan mahtavaa! Ahkerasti olen kuvaillut lintuja ja opiskellut niitä vähän tunnistamaankin ulkonäöltä ja ääneltä, eikä edes kammoksuta. Tosin en minä vieläkään niitä siivekkäitä kovin ihanina pidä, mutta eipähän tarvi enää vapista pelosta, kun lintu lentelee lähellä. 

Minun lisäksi lintujen maailmaan on viimeaikoina perehtynyt kaksi nelijalkaistakin. Nimittäin Theddyn ja Kodan uusi ehdoton lemppari harrastus on lintujen tiirailu ikkunasta. Siinä me kaikki kolme yleensä kyyläilemme lintujen taistelua parhaista ruokapaikoista. On se mukavaa, kun on yhteisiä harrastuksia poikien kanssa!