Ääh. Taas kerran lumi alkanut sulaa maasta, koska satelee vettä ja kaikkialla on jotenkin niin rumaa, karua ja niin ankeeta. Ärsyttää. Tahtoisin kunnon talven. Pakkasta ja paljon lunta, mutta se ei tänä talvena taida toteutua, ainakaan jos näin jatkuu. Murr..
Koiria on maailman raivostuttavin lenkittää tämmösillä keleillä. Siis ei vesisateessa mitään, kyllähän sen kestää, mutta että kun on niin liukasta, ettei siellä pysy pystyssä. Kokoajan saa pelätä, että millon lentää nurin.
Niin ja sekin vielä, että kun minulla on tapana roikuttaa kameraa lähes jokalenkillä matkassa, niin sekin on niin turhaa nyt, kun ei kuvaamisesta oikein mitään tule kun on näin synkkää ja masentavan näköstä kokoajan.
Tänään onneksi saatiin poikien kanssa vähän piristystä lenkille. Nimittäin piiitkästä aikaa päästiin pellolle riekkumaan ystäväni, sekä hänen tolleri tyttöjensä kanssa. Moneen viikkoon ei olla nähty, mutta nyt viimein. Kyllä oli pojilla ollu tyttöjä ikävä. Nyt Theddykin näki ekaa kertaa tyttöjä pallien leikkuun jälkeen. Aikalailla samalla tavalla sitä tytöt kiinnosti. Noh, välillä se osas irtautua puuhaamaan omiaan, mitä ei siis ennen ole tehnyt tyttöjen seurassa, mutta suurimmaksi osaksi roikkui tytsyjen perässä ihan samaan tapaan kuin aina ennenkin. Ei siis kovin suurta vaikutusta huomannut.
Koirat ottivat ilon irti yhdessä peuhaamisesta, vaikka ulkona niin ankeaa olikin. Kodakin pystyy tuolla pellolla ilakoimaan, kun taas tiellä se on niin kauhusta kankeana kun on liukas ja märkää.
Noh, minä ainakin jatkan toivomista siitä, että tulis semmonen kunnon talvi.. ja pian!
