Lapinkoirat ovat kuin sipsit, jos otat yhden on pakko ottaa toinenkin!

Miksi juuri suomenlapinkoira on vallannut sydämeni? Syitä on varmasti monia, mutta ensimmäisenä mieleen juolahtaa niiden monipuolisuus, sopiva koko, mukavan oloisuus, ilmeikkyys, kotimaisuus, seurallisuus, ihmisystävällisyys, sekä se, että jokainen koira on niin erilainen ja voisihan tätä listaa jatkaa vaikka kuinka pitkästi. Tosin ihastuin rotuun jo ennen aikaa, jolloin edes ymmärsin noiden sanojen merkitysä, eli ihan tenavasta saakka olen mieltynyt rotuun, koska niitä mummolassa tuli ihasteltua ja paijailtua.
 Meidän perheessä on asustanut kolme suomenlapinkoiraa, joista jokainen on ollut hyvin hyvin erilainen niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin. Varsinkin tällä hetkellä huonekalujamme karvaavat Koda ja Theddy ovat kuin yö ja päivä. Ja enpä kyllä ole tavannut yhtään samannäköistä tai -luonteista suomenlapinkoiraa. Niitä riittää moneen lähtöön, aivan kuten meitä omistajiakin. On eri kokoista, väristä ja luonteista.

 

Iltanuotion Nokiotta "Tipo" ja äitinsä Teri, sekä Koda



Theddyn sisaruksia



Usein kuulee sanottavan, että suomenlapinkoira on helppo ja vaivaton rotu. Itse en kyllä välttämättä allekirjoittasi tätä väitettä omien kokemusteni perusteella. En sitten tiedä onko minulle osunut "ei niin helpot" -yksilöt, mutta kaikki meidän lappalaiset ovat kyllä tuoneet omanlaista haastettaan, enkä menisi sanomaan heitä vaivattomiksi ja helpoiksi otuksiksi. Edesmennyt Dansku oli hirmuisen omapäinen ja mahtipontinen koirapersoona, kun taas Koda on oikea mammanpoika, jonka kanssa saatiin aluksi kamppailla arkuuden ja epävarmuuden kanssa. Theddy nuorukainen on taas tajuton energiapommi, jossa haastetta riittää mm. sen aktivoinnin suhteen. Mutta jokainen hankalakin piirre koirissa on saatu kuriin, ja sitä myöten koirista on kyllä tullut sellaisia joiden kanssa arki sujuu helposti ja vaivatta niin kotona, kuin kodin ulkopuolellakin.  

Matkustelu suomenlapinkoiran kanssa onnistuu ainakin meillä mainiosti ja itse pidän sitä tärkeänä, koska tykkään ottaa koirat aina joka paikkaan mukaan. Koda ja Theddy on helppo ottaa autoon mukaan ja huristella pitkiäkin matkoja. Junalla ja bussilla ei olla taidettu ikinä kulkea, mutta uskoisin sen luonnistuvan kummaltakin helposti. Haaveilenkin siitä, että saataisin poikaystäväni kanssa aikaiseksi lähteä ensi kesänä/syksynä vaellusreissulle johonkin päin Pohjoista ja tottakai koirat mukana. Ja joskus olisi ihana omistaa asuntoauto/asuntovaunu ja viettää kanavaanari elämää koirien kanssa. Koda nauttisi taatusti. Haaveilua haaveilua.

Niinkuin jo edellä mainitsin, niin meidän perheessä asustelleet lappalaiset ovat olleet hyvin erilaisia keskenään, niin ulkonäöllisesti, kuin luonteiltaankin, mutta on niillä toki jonkun verran samankaltaisia piirteitä. Parhaiten esiin tuleva yhteinen piirre on se näiden hauskuus. Tylsää päivää ei ole näiden kanssa nähty, vaan aina jaksavat naurattaa jekuillaan, ilmeillään tai muuten vain olemuksellaan. Hauskuuden lisäksi yhteistä näillä on ollut älykkyys ja kyky oppia nopeasti. Edesmennyt Danskukin oppi kaikki osaamansa temput vasta vanhuus iällä, yli 8-vuotiaana ja hyvin oppikin, vaikka kouluttajana olin silloin täysi surkimus.









Edesmennyt Dansku


Nyt alkaa jo ajatus katkeilla, joten parempi jättää tekstin rustailu tähän. Nyt ylös, ulos ja lenkille, enskertaan! :)