Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.

Huhhei! Tämä perjantai on kyllä ollut täynnä menoa ja meininkiä. (Nää etätehtävä päivät on kivoja)
Heti aamusta pakattiin poikaystävän kanssa autoon sukset ja koirat, sekä pientä purtavaa. Sitten oli nokka kohti Rytikarin merenrantaa. Auto jäi sinne parkkiin ja matka jatkui suksilla. Oltiinki ekaa kertaa tälle talvelle suksien päällä, mutta hyvinhän se luonnistui joka tapauksessa, vaikka alkumetrin haparoitiinkin.
Koirat saivat juoksennella ja riekkua koko matkan vapaana, voi sitä ilon määrää! Matkan varrelta sattui löytymään muutama pilkkijän reikä, jonka ympäriltä löytyi mahtavia aarteita, ainakin koirien mielestä. Nimittäin pilkkijöiden jättämiä jäätyneitä kaloja! No niitähän sitten heiteltiin ilmaan ja kanniskeltiin koko matka.
Parin tunnin suksimisen jälkeen me kaksijalkaiset ainakin olimme ihan puhki. Koirista nyt en menis sanomaan. Autolle selviydyttyämme Theddy päätti vielä koetella hermojani olemalla känkkäränkkä. Koda odotteli jo autossa, kun minä maanittelin jalat maitohapoilla Theddyä kyytiin. Sillä kun oli yhä kala aarre hallussaan. Tuo jääräpää ei ollut moksiskaan, vaikka kokeiltiin lähteä autolla pois ja huutaa "Hei hei Theddy". Siellä se makoili hangessa ihan aarteensa lumoissa. Lopulta sitä joutui tanssia ripaskaa rapisuttaen karkkipaperia taskussa ja kimittämällä siansaksaa, mutta sehän toimi! Theddy oli viimein saatu kyytiin. Ovet kiinni ja menoks. Pian se näytti tajuavan.. "Ei helvetti, mua kusetettiin". Hetken pyöriskeltyä ja itkettyä muutama suruvirsi Theddy joutui tyytymään kohtaloonsa. Kala aarre jäi tällä kertaa rannalle ruikuttamaan.

Kotia päästyämme kerkes pojat levähtää muutaman tunnin ennen seuraavaa retkeä. Siittä lisää pian, mutta tähän väliin kuvia mereltä!




























 

 

































 

 

















Niin elikkästä toinen retkemme olikin läheiselle järven jäälle, mutta sinne ei lähettykkään tällä kertaa yksin, vaan mukaan tuli ystäväni koirineen. Kunnon riehumista oli siis luvassa.
Kävelimme järven päästä päähän ja samalla koirat saivat meukata yhdessä. Koda tuumas olla turhanki mustasukkanen Theddystä ja yritti vähän väliä olla haastamassa riitaa toisen äijän, Tipon kanssa, mutta hyvin me selvittiin. On se niin hauska katsoa kun tuommonen kasa lappalaisia peuhaa keskenään. Aina vetää hymyn korviin :)
Lenkkeilyn jälkeen käytiin vielä viereisen ala-asteen pihalla treenailemassa koirien kanssa. Harjoteltiin yhdessä lähinnä näyttelyitä varten juoksemista ja seisomista. Koda oli pitkästä aikaa tosi hyvin mukana ja jopa innoissaan! Tosi hyvä mieli jäi.
Seuraavaksi heittelenkin järven jäältä otettuja kuvia. Sillon alko jo vähäse hämärtää, joten laatu ei välttämättä ole parasta, mutta eipä se haittaa.




















Värisuora

Tämän kaiken tohinan jälkeen meille saapuikin serkkuja vieraaksi ja heistä erityisesti pian kolme vuotias tyttö rakastaa peuhata koirien kanssa. Eli eivät päässeet karvanaamat vielä nokosille. Tosin Theddy piiloutui tältä "kauhu kakaralta" (Theddyn mielipide kaikista lapsista), joten Koda joutui paimentamaan pikkuista yksin.

Nyt kun viimein on hiljaisuus koittanut taloon ja vieraat lähteneet, niin pojatkin pääsivät ansaituille nokosilleen.