12. syyskuuta 2014

Mitä Koda sanoo?

Kenellä muulla tuli otsikosta heti mieleen se eräs tietty biisi, jota yhteen väliin popitettiin joka tuutista. Biisi joka sai monen raivon partaalle, mutta itse ainakin aluksi siitä tykkäsin. Tosin nyt en yhtään tykkää kun kyseinen kipale alkoi pyörimään päässäni hurjaa tahtia, koska satuin itseasiassa ihan vahingossa heittämään tuollaisen otsikon tälle postaukselle. Noh, ei voi mitään. Toivottavasti biisi alkaa kiusaamaan teitäkin tämän luettuanne! Ring-ding-ding-ding-dingeringeding! ♫ Wa-pa-pa-pa-pa-pa-pow! ♫

 photo _DSC9785_zps731be1db.jpg

Mutta sitten asiaan. Mitä meidän maalaisjuntti Koda on ollut mieltä kaupungielämästä? Se on täällä Kajaanissa hengaillut nyt sunnuntaista lähtien, eli ei vielä aivan täyttä viikkoakaan, mutta miltä tämä alku on tuntunut koiran silmin? Varmaksihan en voi tietää mitä tuo turrikas on tästä kaikesta muuttohässäkästä mieltä, mutta musta tuntuu, että se on sopeutunut vallan mainiosti. Tottakai mua alkuun jännitti tuoda se tänne. Miten koira, joka on yli 4 vuotta asunut omakotitalossa maalla kaikessa rauhassa tottuu asumaan kerrostaloasunnossa kaupungin vilskeessä? Eniten mua ehkä jännitti se, että Ruotsalossa asuessa se on tottunut vahtimaan ja ilmoittamaan pienimmästäkin äänestä ja kerrostalossa sen tulisi osata olla hipi hiljaa. Toisekseen mua jännitti sen suhtautuminen tähän vilskeeseen. Ruotsalossa lenkkeillessä kun ei yleensä tullut paljoa ketään vastaan ja täällä joutuu ohittaman jos jonkinmoista kulkijaa. Niin ja sekin vielä mietitytti, että Theddy, jonka kanssa se on ollut kuin paita ja peppu, jäi koti konnuille. Tämä asia jännitti kyllä ihan molempien koirien kantilta. Theddykään kun ei pahemmin ole ilman Kodaa oleskellut. 

 photo _DSC9890_zpse7ebf4ce.jpg

Noh, mitenkäs meille sitten kävikään näiden asioiden suhteen, joita niin kovasti jännitin? Meidän onneksemme Koda on leppoisa kaveri, joka suhtautuu uusiin tilanteisiin hyvin sopeutuvaisesti. Tuntuu, ettei se ole ollut moksiskaan muutosta. Uusi paikka ei luonut sille minkäänlaista ongelmaa edes alussa. Kun se tänne asteli niin se tutki nopeasti paikat ja valkkas parhaimman nukkumapaikan ja rupes vetään sikeitä. 

Entäs tuo vahtiminen sitten? Koda on täällä yllättäen antanut naapureiden kolistella rauhassa, eikä kadunkaan äänet hetkauta sitä yhtään. Postia se tosin ainakin vielä säikähtää sen verran, että päästää muutamat haukut, mutta ehkä se siihen tottuu? Ja ei kai se nyt haittaa jos koira pari kertaa päivässä vähän haukahtaa? 

Kaupungin vilskeestä Koda ei ole ollut moksiskaan. Se kävelee kaduilla leppoisasti ja antaa ohikulkijoiden olla ja mennä, jopa lastenvaunujen ja pyörätuolien, mitä se on ennen tuntunut kammoksuvan. Toisia koiria ohittaessa se on muutamalle isolle koiralle sanonut pari sanaa, mutta muuten ollaan lenkkeilty äänettömästi, jopa tilanteissa joissa toiset koirat on räyhänneet meille. 

Theddyn ja Kodan erottaminen oli kova paikka, mutta en ole huomannut sen Kodaa haittaavaan.  Se on kokoajan ollut oma iloinen itsensä, mutta Theddylle tämä taas on ollut kovempi paikka. Se on ilmeisesti lopettanut syömisen ja vaikuttaa vähän apaattiselta. En tosin itse tiedä, kun en ole nähnyt, mutta näin olen kuullut pikkusiskoltani. Toivottavasti kuitenkin Theddy tuosta pian piristyy ja unohtaa Kodan kaipaamisen, jos se sitä nyt on.


Niin ja olihan minulla vielä yksi pelonaihe lisää. Nimittäin Koda on aina ollut tosi huono menemään portaita suuntaan tai toiseen ja nyt asutaan siis kolmannessa, eli ylimmässä kerroksessa ja portaita joutuu kivuta. Koda on kuitenkin suoriutunut portaista suorastaan sankarillisesti pienen alku kauhistuksen jälkeen. Nyt se kulkee niitä ees taas ilman huolen häivää.

 photo _DSC9868_zps26599aee.jpg

En mä voi muuta kuin todeta, että mulla on tosi reipas koira, josta olen hirmuisen ylpeä. Maalaisjuntista kuoriutui heti hyvä kaupunkikoira, kun tilanne sitä vaati. Tosin onhan meillä oikeasti yksi ongelma, joka tulisi selättää, mutta uskon, että se on selätettävissä ajan kanssa ja onhan tässä jo edistyttykin. Nimittäin Kodalla ei ole koskaan ollut eroahdistusta, mutta täällä se ei uskalla vielä jäädä yksin. Aluksi se ei uskaltanut jäädä edes poikaystäväni kanssa sisälle, kun minä kävin viemässä vaikka roskat. Se alkoi heti ulvoa ja itkeä. Nyt onneksi se osaa jo jäädä poikaystäväni kanssa rauhallisesti kotiin, eikä itke perääni, mutta ypö yksin en ole tohtinut sitä vielä jättää. Ollaan nyt harjoiteltu sisällä asunnossa niin, että suljen sen johinkin toiseen huoneeseen, kun itse olen toisessa huoneessa. Tällöin se saattaa aluksi vinkua ihan muutaman sekunnin ja asettuu sitten maate ja pysyy hiljaa. Ulko-oven kanssa ollaan edistytty vasta ihan pariin hassuun sekuntiin. Eli toisin sanoen olen vain sulkenut oven ja avanut sen melkein heti, niin ettei Koda ole kerennyt kissaakaan sanoa. Yritetään rauhalliseen tahtiin edetä, mutta meille sais heittää jotain hyviä kikkoja yksinoloharjoituksiin jos sellaisia tiedätte. 

Ex-maalaisjuntit kuittaa. Okei... mä taidan olla ikuinen maalaisjuntti. 

PS. Huomatkaa kuinka ilmeikäs Koda oli tänään kameralle :D

 photo _DSC9798_zps6843caa2.jpg

10 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että hyvin menee! Hyväluonteinen koira selvästi, kun sopeutuu kaupungin vilinään noin mukavasti. :) Toivottavasti yksinjääminenkin alkaa sujumaan. Kodalla on kyllä ihan pää ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tuo oikein kelpo tapaus kaikinpuolin. Kunhan tosiaan tuo yksinjääminen saatais haltuun. Tänään kun kävin pyykkituvassa alahaalla, nii heti alko semmonen ulovonta että oksat pois... Hiljeni kyllä 5-10min jälkeen. Mutta harjoitusta harjoitusta, ehkä se vielä tottuu! Tuntuu vaan niin oudolta, kun ikinä ei oo tämmöstä ongelmaa tuon kanssa ollut. Sillon pentunakaan se ei hirveästi yksinoloharjoitusta kaivannut vaan tottu nopeesti hengaileen yksikseen. Mutta tosiaan nyt ei auta kun treenata ja treenata, että sais sen hiljaseks yksinolon ajaksi. Kurjaa jos se ei totu ja joudun viemään sen takasin Ruotsaloon kun muuten täällä menee niin hyvin kaikki :(

      Poista
  2. Ihania kuvia Kodan hauskoilla ilmeillä maustettuna! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hii, kiitos :3 Koda osaa välillä olla ihanan höpsö ilmeittensä kera.

      Poista
  3. Haha mulle tulee tosta kettubiisistä enää mieleen tää Tobuscuksen pariodiaversio siitä..
    https://www.youtube.com/watch?v=pxDgQJBVJxg
    :D

    Ja hyvä että koikku on sopeutunut. Mun mummeli oli nii tapoihinsa juurtunu ku mitä olikoha se nyt 9-vee kun sen piti yhtäkkiä muuttaa kerrostaloon. Ei se nyt mitenkää hulluna hauku mut kyllä se vahtii etenki jos kuuluu jotai ylimääräsiä kolinoita rapusta jos joku tönäsee kaidetta tms.

    Tohon eroahdistukseen oon kuullu et on jotai sellasia pantoja mitkä erittää jotain juttua (törkeen hieno selitys! :D) ja ne sit rauhottaa koiraa. Muistaakseni poikkiksen siskon koira opetettiin sen avulla olemaan rauhallisesti yksin kotona.

    Ja toivotaan että Theddy parka piristyisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tommosista pannoista en ole tainnut kuullakkaan. Täytyypä tutkia niitä jos ei muuten ala yksinolot sujumaan! Kiitos paaaljon vinkistä :)

      Poista
    2. Feromonipantojahan ne oliki!

      Tässä joku linkki ja kuvaus pannasta jos auttaa. :D

      http://www.verkkosivuapteekki.fi/DAP-feromonipanta-45-cm-tai-70-cm

      Poista
    3. Oi kiitos hurjasti linkistä! Tuommonen kuulostais kyllä ainakin hyvältä ja uskon, että just Kodan tilanteessa vois olla hyödyksi. Täytyy kyllä ehottomasti tuota kokeilla, jos ei muuten ala homma toimia. Kiitos siis :)

      Poista
  4. Oi tosi kiva kuulla, että Koda on sopeutunut noin hienosti :)

    Mä oon vähän kahden vaiheilla mitä teen Nanan kanssa sitten kun joskus muutan pois kotoa. Nana on niin tottunut asumaan just täällä omakotitalossa, täällä on aina joku kotona ja metsää löytyy ihan vierestä. Minusta on jotenkin tuntunut, että en raaski ottaa sitä mukaan johonkin kerrostalokämpään kyhjöttämään.

    Yksi syy nimittäin miksi Nanasta luovuttiin (se tuli meille nelivuotiaana) oli se, että se haukkui ja ulisi yksin jäädessään. Täällä ongelmaa ei ole ollut, mutta minua pelottaa että sama juttu alkaisi uudestaan jos Nana joutuisi muuttamaan kerrostaloon. Toisaalta taas Nana on niin minun koirani, että en pysty jättämään sitä tänne vanhempieni luokse...

    Hankala tilanne, saa nähdä miten käy sitten kun muutan pois kotoa. Nyt olen onneksi vielä lukiossa, eikä kotoa muuttaminen ole vielä ajankohtaista :)

    Ja noista DAP-haihduttimista/pannoista olen kuullut hyvää, kannattaa ehdottomasti kokeilla :) Eihän ne koulutusta korvaa, mutta voivat olla avuksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli vähän samanlainen tilanne tosiaan. Tuntu jotenkin väärältä raahata se maaseudun rauhasta kaupunkiin, mutta toisaalta ois ollu väärin jättää se sinne ilman minua, koska se kuitenkin on minun koirani, ja varmasti ois ikävöiny ym. Onneksi kuitenkin päädyin ottamaan sen mukaan, koska se on yllätykseksi sopeutunut niin hyvin! Suosittelen siis sunkin tilanteessa sitten ainakin kokeilemaan aluksi ottaa Nana mukaan. Voihan sen sitten viedä takaisin kotiin, jos tuntuu ettei homma kerrostalossa pelitä.
      Ja hyvä kuulla, että sinäkin olet kuullut noista pannoista hyvää. Semmonen lähtee ostoskoriin kyllä, jos ei tämän viikon aikana saada ulvontaa loppumaan. Koda kuitenkin uskaltaa täällä asunnon sisällä jäädä toiseen huoneeseen tai sisälle jos itse olen parvekkeella, mutta ulko-ovesta poistumista se ei kestä. Kauppareissutkin ollaan tehty niin, että ollaan menty autolla ja jätetty Koda autoon siksi aikaa, koska autossa se on täysin rauhallinen vaikka jääkin yksin. Toivottavasti tuosta pannasta olisi apua sitten jos ei muuten onnistu tämä yksin jääminen täällä kotona!

      Poista