13. huhtikuuta 2015

Hello boys

Maanantai. Tänään on lennellyt niin monta ärräpäätä ettei oo tosikaan. Voisiko päivä tätä kamalampi ollakkaan?! No okei joo, voisi varmasti hyvin monellakin tapaa, mutta on tämäkin ollut jo hyvin raivostuttava päivä. Veri on kohissut päässä moneen otteeseen lähes räjähdyspisteeseen saakka. Teki jo mieli kirjoittaa otsaan ”räjähdysvaara”, että osaisivat ihmiset olla varuillaan, mutta jätin kuitenkin kirjoittamatta. Haluatteko kuulla mikä kumma on tehnyt päivästäni tänään näin kamalan, että parhaillaankaan en tiedä itkeäkö vai nauraa? Kerronpa joka tapauksessa.

Kaikki alkoi siitä että olin töissä. Yövuorossa. Olin ollut piiiitkän päivän jo lauantaina töissä ja sunnuntaipäivänä en saanut oikein nukutuksi, joten yövuorossa väsytti jo sinne mennessä. Noh, selvisin kuitenkin hyvin ja lähdin tämän 14 tuntisen työpäivän tai siis yön jälkeen ajelemaan kotia kohti ja nukkumaan. En kerennyt nukkua kuin vaivaiset pari tuntia kun heräsin ovikellon ääneen ja rapun kolinaan. Yritin vielä saada unen päästä kiinni, mutta torkahdin vain joksikin kymmeneksi minuutiksi, enkä enää saanut nukutuksi kun niin valtava nälkä kurni vatsassa. Eipä siis auttanut kuin nousta ylös ja käydä tekemässä ruokaa. Tosin ruokavarastot olivat jotenkin ihmeen kummassa päässeet hyvin niukiksi, joten suuhun pantavaa ei oikeastaan ollut kuin yksi päärynä. 

Eteisessä huomasin lappusen, joka oli postiluukusta siis tullut. Se oli ilmoitus siitä, että joku kuljetusfirma oli käynyt ja koittanut tuoda mulle tilaamani paketin, ja että pitäisi soitella heille koska voisin paketin vastaanottaa. Se ovikellon soitto, johon kyllä heräsin, olikin ollut juuri tuo paketin tuoja, mutta en hokannut unen pöpperössä, että se ovikello oli meidän. Luulin, että naapurin. Hehe. No eikun soittoa sinne kuljetusfirmaan ja sieltä sanottiin, että tässä iltapäivän aikana tuodaan paketti kotiin. Jäin siis sitä odottelemaan, enkä päässyt lähtemään kauppareissulle, enkä Kodaa lenkittämään, koska en tiennyt milloin se paketin tuoja taas ilmestyisi. Onneksi kuitenkin tyyppi saapui aika piakkoinkin ja sain pakettini. Se sisälsi tilaamani 155euron lenkkarit Salomonilta. Olin odottanut kenkiä kuin kuuta nousevaa ja seurannut paketin etenemistä netistä, kun se kierteli tyyliin maailman ympäri. Belgiassa, Saksassa ja Tanskassa nuo kenkulit kävivät ennen kuin saapuivat Suomeen. Noh, avasin paketin ja kengät näyttivät todella hienoilta. Sovitin niitä jalkaan ja ai kappas… aivan liian pienet!! Vaikka olin tilatessani mittanauhalla mittaillut jalkapohjiani, että varmasti saisin oikean kokoiset popot, niin ei. Ei mitään jakoa, että olisin niitä pystynyt käyttämään. Eikun takaisin pakettiin ja palautukseen.

Aloin aika kiukkuisena suunnittelemaan kauppareissua, lenkkiä ja postissa käyntiä. Ajattelin hoitaa kaikki yhdellä iskulla. Ottaa Kodan mukaan ja ajaa kaupan pihalle. Käyttää Koda uudessa ympäristössä lenkillä, kipaista kaupassa ja sen jälkeen postissa ja kotiin. Noh, tässä välissä soi taas ovikello. Tällä kertaa tajusin mennä heti avaamaan ja siellä oli taas joku postipoika, joka toimitti erään toisen tilaukseni, Mark Sheppardin hupparin (joka muuten matkalla jäi tulliin ja sain maksella tullimaksujakin). Olin varma, että paita on ihan väärän kokoinen tai muuten kauhea, koska päiväni oli jo muutenkin niin huonosti sujunut. Ihme ja kumma tässä vaiheessa onni kääntyi hetkeksi ja huppari oli mitä ihanin. Rakastuin siihen oitis! Tässä päiväni onnellisin hetki kuvin:

 photo _DSC2978_zps2qvqmhwx.jpg  photo _DSC2993_zps92vlsciv.jpg  photo _DSC3044_zps4wbkaz9m.jpg  photo _DSC3054_zpsftwyc4ln.jpg

Mielentilani oli siis kohentunut kovastikin tämän uuden hupparin johdosta. Otin Kodan matkaan mukaan ja lähdin aika positiivisin mielin kohti kauppareissua. Alaovelle päästyämme, huomasin, että ulkona sataa kaatamalla. Siispä suunnitelmat uusiksi. En voisikaan käyttää Kodaa ensin lenkillä ja mennä sitten läpimärkänä kauppaan. Siispä ajattelin ensiksi meneväni kauppaan ja sitten lenkille. Kyllä ne ostokset autossa säilyisivät, kun ei mitenkään hirmu lämmin ollut. Noh, autoon mennessä huomasin, että joku neropatti oli parkkeerannut oman autonsa poikittain mun auton taakse, ei siis mihinkään sallitulle parkkipaikalle. Siinä sitten sain hiki ohtalla tuskailla itteni pois sieltä parkkipaikalta ja kyllä kismitti. Teki kyllä niin mieli vaan peruuttaa sen takana olevan auton kylkeen, mutta kaikki lähellä olevat autot selvisivät kolhuitta ja naarmuitta ja päästiin lähölle.

Kauppaksi valitsin Prisman. Joka oli oikeastaan aika huono valinta, koska meillä täällä on tosi iso prisma ja mun hermot tässä tilassa olis kestäny paremmin jotain pienenpää ja nopeampaa kauppaa. Kipittelin kuitenkin prisman toiseen päähän ja menin niistä porttisydeemeistä sisään. Huomasin, että missään ei ollut yhden yhtä ostoskoria. Siinä pääsi kyllä ihan ääneen parit kirosanat kun lähdin raivoissani lompsimaan sinne kaupan toiseen päähän kassoille hakemaan koria. Noh, sain korini ja lähdin täyttämään sitä ostoksilla. Päätin myös käydä vilkaisemassa Prisman kenkätilanteita, koska tosiaan enää en tahtonut netistä kenkiä lähteä tilaamaan. Sovittelinkin siinä sitten lähes 10 eri lenkkarit hikihatussa, kunnes täydelliset osuivat kohdalle ja sain pulittaa niistäkin 130euroa. (Toivottavasti saan sen 155euroa niistä väärän kokoisista takaisin…). Noh, nyt on ainakin hyvät popot, joilla kelpaa kipitellä. Esittelen nämä kaunokaiset teille paremmin seuraavassa postauksessani!

Kun kannoin niska vääränä ostoksiani autolle, niin huomasin, että sade oli lakannut ja ulkona porotti aurinko ihan kympillä. Autoon kun pääsin niin siellähän oli oikeasti jo aika lämmin. Tajusin, etten voinut nyt enää lähteä lenkille ja jättää maitoja ja muita autoon. Oli siis pakko lähteä postin kautta kotiin viemään ostokset jääkaappiin ja pakkaseen.

Postissa ajattelin pyörähtää ihan vain tosi nopeaa, mutta sehän oli minun tuurillani aivan täpöten täynnä väkeä. Siinä meni tovi jonotellessa ja kassalla sain tosi tylyä palvelua. Ei parantanut mielialaani kyllä yhtään. Noh, sain kenkäpaketin palautukseen ja siitäkin jouduin nyt maksamaan yli 20euroa. Mitäpä tästä siis opimme?! Älä tilaa netistä kenkiä.

Kun paketti oli postissa, lähdin kiireen vilkkaa kotiin. Jätin Kodan vielä hetkeksi autoon oottelemaan ja raahasin ostokset sisälle ja supernopeaa heittelin ne kaappiin ja sitten viimein sinne lenkille Kodan kanssa. Tässä vaiheessa mun nälkä oli suunnaton, mutta niin oli Kodan kakkahätäkin, joten lenkille se oli lähdettävä ennen ruuanvalmistustani. Ja tottakai Kodan masu oli jostain mennyt vähän sekaisin ja tyyppi veti kunnon kurat. Lenkin jälkeen en siis päässytkään suoraan ruuanlaittoon, vaan ensin koiran pyllyn pesulle. JEE!

Lopulta sain kuitenkin itseni ravittua ja hieman paremmalla mielellä päätin tulla jakamaan näitä fiiliksiäni tänne. Ja näin loppukevennykseksi täytyy vielä kertoa. Tässä kun olen tätä tekstiä näpytellyt jo tovin, niin äsken onnistuin kaatamaan kahvit tähän tietokonepöydälle. Näppäimistölle ja muuallekin. Oikeasti miksi, miksi, miksi?! Tällä hetkellä vaan itken ja nauran samaan aikaan. Miten niin liika väsynyt? Taidan tästä alkaa hipsiä nukkumaan, että jaksaa taas aamulla töihin. Näitä tämmösiä kamalia päiviä näköjään täytyy välistä olla, että oppii taas arvostamaan niitä tavallisia ja kivoja päiviä enempi. Toivotan teille kaikille kuitenkin hyviä päiviä tähän viikkoon ja mahtavaa jos jaksoit lukea tän mun koko tunteenpurkaus tekstini. Palaillaan!

15 kommenttia:

  1. :D Pakko sanoa, että IHANAA lukea tällasta tekstiä, jollakin muulla menee huonosti. :D Meillä on ollut joku epäonnen viikko tässä jo meneillään. Cama söi mun puhelimen ja tietokoneen laturin paskaksi, selvitin kotivakuutuksen omavastuuosuuden joka onkin 'vain' 150euroa, ostin kalliin hiusvärin ja se kulahti ekassa pesussa pois enkä löydä uutta sopivaa väriä mistään, Yem sai kennelyskän ja nyt karanteenissa koko lauma, Yemin etutassu näyttää ihan vääntyneeltä ja oon varma että sillä on vähintään 5/5 kyynärät, oon ajatellut viedä yemiä hierojalle jo syksystä asti mutta aina muistan että sillä pitäs alkaa juoksut minä hetkenä hyvänsä; edelleen odotellaan.. Wanda on löytänyt jonkun oman reitin karata meiän aidatulta pihalta enkä löydä sen salareittiä joten se on karannut varmaan joka päivä, sain meiän tietokoneen johonki varmaan oikosulkutilaan ja jouduin raahata sitä pitkin Kokkolaa korjattavana, sain myös räjäytettyä toisen tietokoneen laturin, autokin hajosi niin ettei sillä saisi edes ajaa, ja tuota mitäs muuta? Varmaan miljoona muutakin asiaa, mutta en nyt muista enkä tahdokkaan!! :D Yksi ilta kysyin Janilta, että onkohan meidän elämä oikeasti ihan paskaa ja miksi ihmeessä mä hymyilen koska musta tuntuu että tässä ei oikeasti ole enää mitään järkeä. Jos tää meno jatkuu näin niin mä sekoan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DD Joo luinkin noita teidän kommeluksia fbstä ja ei voi muuta sanoa kuin että huhhuh! Toivottavasti siellä meno rauhoittunut, etkä oo joutunut sekoamispisteeseen.

      Poista
  2. Voi apua miten raskaalta päivältä kuulostaa! Toivottavasti huomenna kaikki sujuu paremmin :-)

    VastaaPoista
  3. Ei oo ees todellista! :----Dd voi eiii, mutta noi kaks kaunokaista henkareissa parantaa elämää varmasti kumman paljon! t. pihi ja vähä kade x_x

    VastaaPoista
  4. Kääk mikä päivä. D: Toi on nii perseestä ku väsyttää ja asia toisensa perään menee plörinäks.
    Mut jee onneks paita on hyvä ja löysit uuet kengätki. :3

    Ite ku jouduin kerran palauttaa tuotteen (okei siinä oli vika mut silti) maksoin takasin postituksen ja otin yhteyttä firman asiakaspalveluun ja ne hyvitti sit mulle ne postikulut joten suosittelen kokeilemaan samaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ainii Kodalla hyvä ilme tossa kuvassa. :DDD

      Poista
    2. Mun muistaakseni noissa Salomonin palautuslapuissa luki, että he eivät maksa niitä postituskuluja takaisin. Yhh :C No ei auta.
      Haha, joo, Koda ei ihan ymmärtäny mun paita hehkutusta :D

      Poista
  5. Se tunne kun joutuu sateessa tallomaan eteenpäi pakosta tai kun onnistuu sotkemaan juomat pöydälle. Ite vetäsin vuos taaksepäin mansikkabanaani pirtelön läppärin päälle ja se nyt vasta oliki mielenkiintone puhistella pois. :D Mut virheistä oppii ja huonot päivät kasvattaa luonnetta! Ootan innol seuraavaa postausta niist kengist :)
    Haasten viel viskaan eteenpäin, jos aikaa ja intoo löytyy joskus tehä http://noffi-rakkautta.blogspot.fi/2015/04/sun-vuki.html :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan huonot päiväthän kasvattaa luonnetta, ihan oon samaa mieltä. Ja oppii arvostaan enempi niitä hyviä päiviä :)
      Ja kiitti haasteesta, oon saanut näitä nyt useammankin, joten ajattelin toteuttaa niitä vähän toisella tavalla tässä piakkoin ;)

      Poista
  6. Voi apua, onneksi noita päiviä ei ole kovin usein! :D Salomonin kengät on muuten tosi pienikokoisia... Mulle ei käy yhdetkään naisten koon kengät, kun ne on niin pirun pieniä! Mie tilaan netistä vaan kenkiä, joiden merkki on jo ennestään tuttu ja kokeiltu. Kengissä ne koot vaihtelee niin kamalasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kengissä tosiaan koot vaihtelee. Aattelin, että kun Salomonin sivuilla oli oikein koon mittaus ohjeet ja kaikki, että saisin sillä tavoin oikein soppelin kokoiset, mutta pieleen meni silti. Nyt nää uudet salomonit onkin sitten miesten kokoja ja oikein passelit!

      Poista