Riehuva Eino

Huhhui! Sähköt pelittää.. ainakin tällähetkellä, mahtavaa! Vähän kyllä jänskättää, koska ne on tänäänkin tässä räppiny vähän väliä, mutta en malttanut olla tulematta postailemaan. Toivotaan siis, että saan tämän tehtyä loppuun ilman sähkökatkoksia, sillä melkolailla tuo tuuli tuivertaa vieläkin tuolla ulkona. 

Hurja Eino-myrsky on riehunut monissakin pakoissa ja myös täällä meillä on saatu kokea osamme siitä. Sunnuntaiaamuna sai herätä melkoiseen myräkkään ja pilkkopimeään, koska ei sähköjä. Noh, mehän tietysti tästä innostuttiin poikaystäväni kanssa ja napattiin koirat messiin ja lähdettiin ajelemaan ympäri kylää tutkimaan myräkän tuhoja. Tottakai minulla heilui kamera mukana ja kirjaimellisesti myös heilui. Nimittäin hyviä kuvia oli harvinaisen vaikea saada, sillä tuuli riepotteli miten sattui ja valaistuskaan ei ollut aamutuimaan parhaimmasta päästä, mutta onnistuinpa muutaman otoksen napsimaan olosuhteista huolimatta. Varsinkin sitten kun päivä vähän kirkastui, sillä vietettiin tällä reissulla useampikin tunti.

Theddyllä oli hulvattoman hauskaa. Se suorastaan lenteli tuulen riepottamien risujen perässä, sekä kiipeili kaatuneiden puiden päällä innosta puhkuen ja oli kaikin puoli oikein elementissään, kun taas tällä meidän Kodalla oli kirjaimellisesti jännäkakka housuissa. Sillä raukalla meni ilmeisesti pelosta masukin sekasin, vaikka se välillä yrittikin esittää reipasta, ettei muka pelottaisi. Noh, mutta hengissä sekin selvisi ja loppuakohden näytti jopa vähän rentoutuvankin, vaikka myräkkä ei yhtään helittänytkään.

Puita tosiaan kaatuili oikein urakalla. Monet monet tiet olivat tukossa kaatuneiden puiden takia ja meidänkin pihalta kupsahti useampikin puu, mutta meidän onneksi talo pysyi pystyssä, eikä saanut osumaa. Naapurissakin kävi paloautot miehineen pelastamassa autotallin, kun isohko mänty oli kaatumassa siihen suuntaan, mutta pieni koivu piti sitä vielä hetken pystyssä.

Olihan se toisaalta oikein virkistävää olla yksi kokonainen päivä ilman minkäänlaisia sähköisiä vempaimia, mutta huomashan sitä kyllä myös, että kuinka tärkeää se sähkö nykypäivänä on. Meillä nimittäin ei tullut edes vettä koko päivänä, joten jouduttiin mummulasta käydä vettä hakemassa ja vessassa käymässä, sillä eihän vessaakaan voinut vetää. Meillä kun tuo vesi tulee kaivosta sähköä tarvitsevan pumpun avulla. Onneksi siis nyt pelittää taas kaikki ja vettäkin tulee hanasta. Niin, eikä tartte palella viiden peiton alla, koska nyt lämmityskin toimii taas. Takka olisi ollut kova sana.

Mutta täytyy kyllä nyt todeta, että kiitos kun olet olemassa sähkö!

Voimia keräämässä

 

Kyllä sitä on heti astetta parempi fiilis! Käytiin nimittäin tänä aamuna koirien ja poikaystävän kanssa seikkailemassa luonnossa ja keräämässä voimia taas tulevaa viikkoa varten. Löydettiin todella kaunis erilaisten sammaleiden, sekä jäkälien peittämä metsäalue, jota ihasteltiin useampikin tovi. Siellä kamera räpsytti ja mieli lepäsi. Onneksi sitä toivomaani lunta ei ollut vielä sadellut, koska muuten olisi tuo upea paikka jäänyt löytämättä.

Ja voi sitä iloa, mikä tulee, kun näkee omat koirat superhypermega iloisina selvä hymy kasvoillaan kirmaamassa pelloilla ja metsissä, sitä ei voi sanoin kuvailla! Se vain on jotain parhautta. Jätin kyllä kaikki huolet ja murheet, sekä turhat stressit sinne kivenkoloihin ja nappasin matkaani paljon paremman olotilan. En tiedä kuvaisiko sana "puhdistautuminen" parhaiten sitä tunnetta, jonka metsän siimeksessä oleskelusta saa mukaansa. Vaikea sitä on sanoiksi pukea, mutta hieno tunne se on.

Tällähetkellä täällä talossa lemuaa lehmän lanta, vaikka kuinka yritin Theddyä suihkussa hinkata niin tuntuu, ettei se haju siittä mihinkään lähteny. Siellä se taas sai toteuttaa koiruuksiaan pyöriskelemällä ties missä kasoissa ja tappohan se siinä rytäkässä hiirulaisenkin, mutta on se kuitenkin omalla tavallaan niin sulonen, että saa anteeksi tuommoset. Tuossa vieressä se nyt tuhisee ihan väsyneenä. Kyllä näillä fiiliksillä taas jaksaa porskuttaa!

Arjen temmellystä

Kukkuluuruu! Mitäs meidän arkeen kuuluu? Noh, minulla itselläni ainakin kouluhommista stressaamista, mutta sen lisäksi paljon kaikkea mukavaakin. Nimittäin tämä viikko on sisältänyt paljon uusia kivoja juttuja, kuten esimerkiksi siskon kanssa ollaan innostuttu sulkapallon peluusta oikein urakalla. Sulkaa on sitten lätkitty tuntitolkulla pihalla pimeässä lamppujen valaistuksessa lähes joka ilta.

Theddyn kanssa ollaan hiki otsalla viskottu frisbeetä. Oikein hauskaa ja uuvuttavaa puuhaa. Pikkumieskin saattaa joskus jopa väsähtää frisbeen perässä juoksentelusta. Sitä kun tuntuu yleensä niin mahdottomalta saada väsyksiin mitenkään. Kodaa ei frisbee kiinnosta sitten pätkän vertaa. Se tyytyy katselemaan pellon reunalta, kun kaveri temmeltää.

Aurinkokin on uskaltautunut näyttäytyä nyt parina päivänä. Mukavaa vaihtelua ainaisiin harmaisiin ja sateisiin päiviin, mutta kyllä me jo kovasti niitä lumihankia ooteltais. Toivotaan, ettei enää hirveen kauaa tartteis odottaa, että pääsee tarpomaan lumeen. Tosin onhan siinäkin huonot puolensa... koirilla tuo turkki nimittäin kerää kyllä melkoiset lumipaakut yleensä. Niitä saa sitten lenkkien jälkeen sulatella urakalla.

Lapsi on terve kun se leikkii

Olen törmännyt useisiin koiranomistajiin, joilla on lähestulkoon pakkomielle hamstrata pantoja koirille. Itsessäni ei ole tätä vikaa, vaan paheeni on koirien lelut. Aivan liian monelta kauppareissulta mukaani tarttuu vähintään yksi turhanpäiväinen lelu koirille, joka todennäköisesti muutaman käyttökerran jälkeen jää lojumaan lattialle. 

Tuossa yllä olevassa kuvassa on pieni murto-osa poikien leluista, jotka sattumalta kuvaa varten osuivat silmieni eteen lattialta. Osa leluistamme viruu jossain ulkona ja osa on piiloteltuina ties mihin piilopaikkoihin, sillä lelujen piilotellu on Theddyn mielestä hauskaa. Niitä sitten löytyy aina sieltä täältä. Yleisimmin tyynyjen alta.

Koda ei koskaan ole kummemmin ollut leikkijä tyyppiä. Sitä en voisi kuvitellakkaan palkkaavani jollain leikillä tai lelulla, toisinkuin Theddyä. Jos Koda saa uuden lelun, niin se pitää saada joko heti rikki tai sitten siitä ei ole mitään iloa. Saattaa sillä joskus vinksahtaa päässä ja se voi alkaa pallotella itsekseen, mutta aika harvoin näin käy.

Theddy taas on aivan toista maata. Se leikkii aamuisin, päivisin, iltaisin ja öisin. Lemppari lelu on pallo ja hyvänä kakkosena tulee kaikki vinkulelut, sillä mikäs sen ihanampaa kun käydä vinguttelemassa lelua jonkun nokosilla olevan korvan juuressa! Palloa se tykkää heitellä pitkin seiniä, varsinkin öisin. Vetoleikit on myös suurta hupia. Kodaa en ole koskaan saanut innostumaan vetoleikeistä, mutta Theddyä ei tarvi edes innostaa.

Tämä aamu on sujunut aikalailla leikkiessä ja tarkoitus olisi lähteä pihalle temmeltämään heti kun vähän päivä valkenee, sillä eilen kaupasta tarttui mukaan kuvassa olevan pinkin tutin lisäksi myös frisbee! Luulenpa, että Theddy ainakin rakastuu siihen oitis, kunhan vaan pääsen sitä sille heittelemään. 

Ja ainiin. Viettäkäähän tänään oikein mukava isäenpäivä kenties perheen tai sukulaisten kesken. Niin minä ainakin aijon tehdä :)

Haisuli vauhdissa jälleen

Tänään koitti kauan odottamamme päivä. Nimittäin minulla ja poikaystävälläni sattui pitkästä aikaa olemaan vapaapäivä molemmilla! Ja tottahan toki lähdettiin viettämään tätä ihanaa vapaapäivää retkeilyn merkeissä. Napattiin poitsut auton kyytille ja mentiin kaupan kautta sinne "salapaikkaan", joka viime viikolla löydettiin äitin ja koirien kanssa. Tälläkertaa siis mukana oli kunnon eväät, makkarat ja kaikki.

Reissussa viihdyttiin reipas kaksituntia ja koiratkin kerkes hyvin väsähtää. Viime metreillä ennen autoa Theddy kuitenkin löysi oivan piehtaroimis paikan ja kappas kummaa.. jätkä lemus ku rankkitynnyri ku palas autolle. Se oli mönkiny missälie sonnassa ja ruskeaa velliä oli turkissa siellä täällä. HYI HYI JA HYI. Kotona veijjaria odotti siis pitkä pesutuokio, josta ei kyllä kumpikaan meistä nauttinut.

Tuoki on kyllä niin jännä juttu. Koda ei ole koskaan tehny mitään tommosta, että olis mönkiny jossain ällötyksessä, mutta Theddylle se on ehotonta. Heti ku vaa löytyy joku mahdollisimman pahanhajuinen kasa, niin sinne vaan mönkimään ja hinkkaamaan itteensä. Kodalla tuskin kävis mielessäkään.  En kyllä tiiä onko tuota kieriskelyä mahdollista mitenkään saada loppumaan. Epäilen. Theddy vaan on tajuton haisuli!

Ole tottelevainen silloin, kun se on etusi mukaista

Kaipaatko sinäkin jotain kivaa puuhasteltavaa koiran kanssa näihin hyytävän pimeisiin syysiltoihin?

Tälläisten pimeiden ja sateisten iltojen ratoksi me ollaan koirien kanssa yritetty keksiä mahdollisimman paljon kivaa tekemistä sisällä, koska ulkona ei hirveesti viitsi touhuilla pimeessä. Noh, mikäs sen  mukavempaa tekemistä kuin temppuilu! Ollaan kovasti muisteltu kaikkia jo opittuja temppuja ja kaiveltu niitä takaraivosta, sekä opeteltu ihan uusia temppuja. 

Kaikki pikku temppuilut on kyllä oikein loistavaa ajanvietettä koiran kanssa ja vieläpä hyödyllistäkin. Jossain vaiheessa tosin iskee se, että alkaa olla vaikea keksiä temppuja, koska tuntuu, että kaikki on jo opeteltu. Tähän ongelmaan auttaa toki jos on oikein luova ja omaa rikkaan mielikuvituksen, mutta jos ideat kertakaikkiaan on ihan loppu, niin loistava apu löytyy petsien temppurinki keskustelusta. Itse olen seuraillut kyseistä keskustelua jo pitemmän aikaa ja poiminut sieltä hyviä temppuideoita omaan käyttöön. Temppuringin ideahan on se, että joku keksii tempun, jota opetellaan yleensä 2viikkoa ja videoidaan lopputulos ja tempunkeksijä sitten valitsee parhaiten tempusta suoriutuneen koiran voittajaksi ja tämän omistaja saa sitten keksiä seuraavan tempun ja näin edetään. Temppuja on ringin listalla tällähetkellä jo 95! Joten tosiaan, jos temppuideoita kaipaa, niin eikun vaan sieltä selaamaan. Sieltä löytyy niin vaikemapia kuin  helpoampiakin temppuja, eli jokaiselle varmasti jotakin.

Juuri eilen videoitiin molempien poikien uusimmat temput ja osallistuttiin niillä myös itse temppurinkiin. Tämän kertainen temppuhan oli "pään pujottaminen pantaan/valjaisiin". Molempien koirien kanssa käytin harjoitteluun aikaa n.5 minuuttia ja kummallakin oli homma heti hanskassa, joten otettiin heti videotkin. Tähän loppuun voisinkin iskeä kyseiset videot, sekä niiden lisäksi muutaman aikaisemmankin temppuilupätkän teidän iloksenne :)

Sataa sataa ropisee pilipili pom, pilipili pom ♫

Pikkuhiljaa alkaa jo tympiä ja väsyttää nämä ainaiset sadekelit ja synkkyys ulkona. Satelispa pian taas lunta niin ois paljon paljon kivempi!

Käytiin eilettäin hakemassa pientä piristystä sunnuntairetken merkeissä, vaikka sää oli mitä oli. Tälläkertaa poikaystäväni ei lähtenyt mukaan, vaan retkiseuranani oli koirien lisäksi äiti. Ajelimme tuohon läheiselle mökille, mikä on tavallaan meidän suvun yhteinen. Siinä mökinpihassa touhuiltiin koirien kanssa ja päätettiin samalla myös käydä kävelyllä lähimaastossa. Onneksi käytiinkin, nimittäin sattumalta löydettiin mukava pieni kota merenrannasta. Kyseinen paikka laitettiin visusti muistiin, jotta päästään joku toinen sunnuntai paistelemaan sinne makkaroita, joita tälläkertaa ei ollut mukana. Ensi keväänä siellä on myös oiva paikka bongailla lintuja, joten oli kyllä loisto löytö!

Huomasin muuten eilen kuvaillessani, että taitaapi rakas ja luotettava kamerani vedellä viimeisiä. Se on yhtäkkiä alkanut pitämään järkyttävää *RÄPS* ääntä, kun ottaa kuvan ja tuntuu, että muutenkin toimii hirmu tönkösti ja ei meinaa millään tarkentaa. En kyllä tiedä missä mahtaa olla vika. Onhan tuo Sony minua uskollisesti palvellut jo ainakin yli 3 vuotta eikä siinä koskaan ole ollut mitään vikaa, joten kenties nyt on sen aika alkaa temppuilla.

Jos lukijoiden joukossa sattuu olemaan kamera experttejä, niin saa toki kertoa, jos yhtään on haisua mikä saattaisi olla kamerassani vialla!?

Hei me näytään!

Näin se aika rientää ja jälleen on saapunut hyinen marraskuu. Mukanaan se on tuonnut myös aivan liian aikaisin pimenevät illat. Tänäänkin sain/jouduin lenkkeillä jo viideltä iltapäivällä pimeässä. Ei kiva, mutta onneksi meiltä löytyy oivalliset vermeet näitä pimeitä iltalenkkejä varten! Harmi vaan, kun ne eivät pimeän pelkoakin karista. 

Itse pidän heijastimia todella tärkeinä lenkkivarusteina. Ne ovat ihan ehdottomia tälläisinä syksyisinä ja talvisina iltoina. Näen suorastaan punaista, kun vastaan tulee ihmisiä, joilla ei ole heijastimen heijastinta, taikka sitten yksi säälittävä sellainen heiluu jossain huomaamattomissa. Täyttä typeryyttä! Ei ne heijastinliivit niin kalliita ole, etteikö sellaista raaskisi hommata ja kiskasta päälle lenkille lähtiessä. 

Itse suosin tätä nykyistä heijastin fleeceä, jonka vedän aina pimeälle lenkille päälle. Minua ei voi olla näkemättä. Lisävarusteina omaa näkökenttää parantamassa on otsalamppu. Tuo nykyinen lamppu on ihan hyvä. Tietysti parempikin voisi olla, mutta kyllä tuollakin näkee eteensä kyllin hyvin. Lampussa  on lisäksi hauska vihreä valo tavallisen valkoisen lisäksi!

Meillä koiratkaan eivät jää näkymättömiksi. Heille puetaan iltalenkeille heijastinpantojen (jotka kovin huonosti tietysti näkyvät karvojen alta) lisäksi kunnon heijastinliivit. Kodalla suosin tuommoista ihan simppeliä ja tavallista oranssia liiviä, joka on helppo pukea. Theddyllä taas on tuo isompi pinkki, sillä tuommoset halvat pienet liivit eivät pysy sen menossa päällä laisinkaan. Tuossa pinkissä on siis paremmat kiinnitykset, joten parempi vaihtoehto Theddylle, vaikkakin sen pukeminen päälle saattaa tuottaa hikikarpaloita otsalle. Tosin kyllä Theddy on pikkuhiljaa alkanut takkiinsa tottua, ja tältä hien vuodatukselta useimmiten nykyään säästyy, kun kakara tajuaa seistä jököttää paikoillaan. Hyvä Theddy! 

Toivottavasti te rakkaat lukijatkin muistatte huolehtia siitä, että tulette nähdyksi pimeällä! :)