16. syyskuuta 2016

Hengissä ollaan!

Surullista miten tämän blogin ylläpito on hiipunut viime aikoina. Heinäkuussa kaksi julkaistua postausta ja elokuussa vaivainen yksi. Tämäkin ensimmäinen laatuaan näin syyskuussa. Noh, aika ei muka ole riittänyt ja ehkei sitä innostustakaan ole löytynyt tarpeeksi. Nyt kuitenkin iski hirmuinen himo kirjoittaa ja aikaakin löytyy, kun mies lähti valloittamaan Japania kolmeksi kuukaudeksi, joten hieman on yksinäistä täällä kotosalla. Ehkä ihan hyvä istuutua nyt blogin äärelle ja kertoilla vaikkapa ihan meidän viime aikaiset kuulumiset.

Tosiaan perheen toinen kaksijalkainen talsii nyt toisella puolella maapalloa ja palaa joulukuussa sitten takaisin. Siihen saakka karvalasteni kanssa asustellaan kolmisin ja tämä on mulle eka kerta kun asun ilman ketään ihmistä kanssani. Outoa kun ei ole ketään ketä oottaa kotiin ja yksinäinen fiilishän sitä on, mutta onneksi aika rientää nopiaa ja kohta se ukko on taas takasi. Pitää vain keksiä itelle tarpeeksi kaikenlaista puuhaa, ettei tarvi vain sohvan nurkassa viltin alla märistä ikäväänsä.

Onneksi paljon kaikenlaista puuhaa onkin tiedossa, ainakin viikonlopuille. Ystäviä tulossa käymään, mullahan siis täällä Kajaanissa ei hirveemmin kavereita ole ja ne kaikki parhaimmat ystävät asustelee kaukana, joten niitä ei kehuttavan usein näe. Ihana siis saada heitä kyläilemään tänne. Pikkusiskonikin tulee viihdyttämään syyslomallaan. Kotikotona Kokkolassakin tulee varmasti vierailtua useammin viikonloppuisin, kuin normisti. 


Näyttelyreissujakin tälle syksyä on tiedossa muutamia. Rukallahan on nyt siis taskussa jo kaksi sertiä, eli kolmatta ja kahden vuoden ikää odotellessa. Mutta siis näyttelyreissuja tehdään hyvässä seurassa Tornioon lappalaiskoirien erkkariin lokakuun tokana viikonloppuna, Seinäjoki KV:seen mennään 22.10 ja joulukuussa messariin, jossa en itse ole koskaan käynyt, joten tiedossa varmasti uusi kiva kokemus. Toivotaan myös kivoja tuloksia näille tuleville reissuille. 

Mitäs muuta meidän loppukesään ja alkusyksyyn on kuulunut... Noh, Rukan kanssa käytiin tässä elo-syyskuun aikana nose work -kurssi läpi ja voin kyllä suositella kyseisestä lajia. Meille ainakin tosi kiva virike myös täällä kotona. Lajissahan siis koira opetetaan etsimään ja ilmaisemaan eri hajut. Me opeteltiin ykkösluokan haju, eli eukalyptus. Hajun kun hommaa itselleen kotiin niin lajia on hauska ja helppo harjoitella myös kotona. 



Kodan kanssa ollaan paranneltu nyt onnistuneesti iso ja ikävä hotspot. Moinen ärsytys oli ensimmäinen laatuaan Kodalla ja tosi ikävä juttu. Toivottavasti ei moisia tulis enää uudestaan. Reppana joutu taas jälleen kerran rauhotukseen kun karvat ajeltiin pois ja joutu lääkekuurille ja hotspottia voideltiin päivittäin. Onneksi nyt koira kunnossa ja inhottava vaiva on muisto vain, paitsi karvat nyt ei vielä ole entiselleen kasvaneet.

Minä oon sairastellu myös, kuten aina. Enterorokko tuli töistä ja sitten sen jälkeen istuttiin yks päivä päivystyksessä selvittelemässä korkeita tulehusarvoja, ylävatsakipua ja kuumeilua. Selitystä ei löytynyt, mutta onneksi kivut kaikonneet ajan kanssa itsestäänkin. Toivotaan, että nyt loppu syksy pysyttäis terveinä me kaikki.

Semmoset kuulumiset meiltä tähän väliin. Katsotaan jos innostusta löytyisi kirjoitella taas useammin ja kenties kaivaa kamera jostain kaappien kätköistä pölyttymästä. Ihanaa alkanutta syksyä kaikille, jotka vielä kenties tätä blogia seurailee!