Meidän poikien kevääseen kuuluu pelkkää hyvää, nyt kun Kodankin jalka näyttäisi pelittävän hyvin kovemmassakin menossa. Lumien alta paljastuvia ihania keväisiä tuoksuja ollaan käyty ahkeraan nuuskuttelemassa pitkin maita ja mantuja. Ihanaa etsiskellä kevään merkkejä noiden karvanallejen kanssa metiköissä kuljeskellessa. Yksi västäräkkikin on jo bongattu, eli västäräkistä vähäsen. Pian se kesä on taas täällä. Innolla odotan, että pääsee poikia uittamaan vesistöihin. Tai eihän tuo prinsessa Koda ui, mutta jotenkin mulla ois semmonen kutina, että Rukasta saattais kehkeytyä hyvä uimakaveri meidän vesipeto Theddylle siellä kotopuolessa. Saas nähdä.
Metiköissä samoilun lisäksi ollaan Rukan kanssa tänä viikonloppuna kierretty parit mätsärit. Enemmän ne eräjormailut on meidän juttu, mutta mukavaa vaihtelua käydä välillä ihmisten ilmoillakin. Ruka kerää ihanalla nallemaisella olemuksellaan aina ihastelijoita luokseen. Nytkin ollaan saatu paljon uusia tuttavuuksia, joihin on sitten mukava törmäillä jatkossakin koiratapahtumissa. Ruka rakastaa jokaista rapsuttelijaa tottakai, mutta uudet koirakaverit on ihan jotain parhautta. Saa nähdä pysyykö tuo nallekarhu aina tuollaisena iloisena kaikkien kaverina.
Lauantain mätsäreissä oltiin SIN3 ja saatiin kivaa pientä palkintoa. Tänään, eli sunnuntaina saatiinkin sitten punainen nauha, mutta jäätiin sijoittumatta. Kovasti on nuoripoika saanut kehuja niin ulkonäöstään kuin luonteestaankin. Tänäänkin tuomari totesi Rukan olevan huippu persoona. Onhan se hauska heppu joo. Iloisuutta ja intoa pursuaa välillä vähän ylikin. Pörröinen nallekarhu, joka jakaa vuolaasti pusuja kaikille ihmisille ja koirille, ikään, kokoon tai mihinkään muuhunkaan katsomatta.
Ensi viikonloppuna käydään kenties vielä pyörähtämässä yksissä mätsäreissä ja siitä seuraavan kerran kehäkettuillaankin kesäkuun alussa ryhmänäyttelyissä, joissa Ruka onkin jo junnuluokassa. Saa nähä opitaanko me siihen mennessä esiintymään yhtään aikuismaisemmin, vai vedetäänkö yhä semmoinen iloisen lennokas pentushow. Meillähän siis tämä esiintyminen on hyvin hanskassa kotona, mutta hanskat hukassa sitten paikan päällä. Eli Ruka seisoo yleensä kehässä kivasti, mutta liikkeessä lähteekin sitten lentoon kaikkien ihanien ystävien luo kehänlaitaa kohti. Hyvin antaa tuomarin tutkia ja hampaat katsoa, mutta aina pitää pikkusen pussata tuomaria. Jos jollakin on hyviä vinkkejä, miten saada pusumoottori rauhoittumaan kehässä niin otan ilomielin vinkit vastaan. Onhan se ehkä vähän, kun ei nämät kehässä juoksentelut ole se meidän ykkös juttu, niin ei hommaan olla täysillä paneuduttu. Hauskat mätsäripäiväthän meillä kyllä oli, ettei sen puoleen.
Koda muuten täytti tällä kuluneella viikolla huimat 6vuotta. Niin se aika rientää. Mamman ykköspoju sai synttäreidensä kunniaksi tanssivia muikkuja. Kodaa en ole raijannut mätsäreissä mukana, mutta vähän kyllä kiinnostais lähtee senkin kanssa vielä kokeilemaan, josko ne nuoruuden arkuudet kehässä ois jäänyt taa. Komia ukkohan sekin on, että saas nähdä jos joskus vielä näyttelyissä pyörähtäiskin.
Mutta ennen kaikkia näitä mätsäreitä ja näyttelyitä, meidän poppoo odottaa malttamattomina mun seuraavaa lomaa, joka on viikon mittainen ja toiveissa olisi viikko numero 22, eli touko-kesäkuun vaihde. Sillon otettas retkikamppeet taas esille ja lähdettäis vähän pidemmälle reissulle. Kohteenamme tällä reissulla taitaa olla Hossa, mutta tosiaan sitten päästään taas mielipuuhamme pariin, eli kunnon vaellukselle. Siispä sitä odotellessa ja kevättä nuuhkiessa!