24. huhtikuuta 2016

Komiat kollit



 photo _DSC9949_zps1ofgn9b2.jpg  photo _DSC9974_zps90mot42q.jpg

Meidän poikien kevääseen kuuluu pelkkää hyvää, nyt kun Kodankin jalka näyttäisi pelittävän hyvin kovemmassakin menossa. Lumien alta paljastuvia ihania keväisiä tuoksuja ollaan käyty ahkeraan nuuskuttelemassa pitkin maita ja mantuja. Ihanaa etsiskellä kevään merkkejä noiden karvanallejen kanssa metiköissä kuljeskellessa. Yksi västäräkkikin on jo bongattu, eli västäräkistä vähäsen. Pian se kesä on taas täällä. Innolla odotan, että pääsee poikia uittamaan vesistöihin. Tai eihän tuo prinsessa Koda ui, mutta jotenkin mulla ois semmonen kutina, että Rukasta saattais kehkeytyä hyvä uimakaveri meidän vesipeto Theddylle siellä kotopuolessa. Saas nähdä.

Metiköissä samoilun lisäksi ollaan Rukan kanssa tänä viikonloppuna kierretty parit mätsärit. Enemmän ne eräjormailut on meidän juttu, mutta mukavaa vaihtelua käydä välillä ihmisten ilmoillakin. Ruka kerää ihanalla nallemaisella olemuksellaan aina ihastelijoita luokseen. Nytkin ollaan saatu paljon uusia tuttavuuksia, joihin on sitten mukava törmäillä jatkossakin koiratapahtumissa. Ruka rakastaa jokaista rapsuttelijaa tottakai, mutta uudet koirakaverit on ihan jotain parhautta. Saa nähdä pysyykö tuo nallekarhu aina tuollaisena iloisena kaikkien kaverina. 

 photo 7e7ac8c1-0d00-41f9-a4d9-e9c5caed7cdf_zps691erwqg.jpgLauantain mätsäreissä oltiin SIN3 ja saatiin kivaa pientä palkintoa. Tänään, eli sunnuntaina saatiinkin sitten punainen nauha, mutta jäätiin sijoittumatta. Kovasti on nuoripoika saanut kehuja niin ulkonäöstään kuin luonteestaankin. Tänäänkin tuomari totesi Rukan olevan huippu persoona. Onhan se hauska heppu joo. Iloisuutta ja intoa pursuaa välillä vähän ylikin. Pörröinen nallekarhu, joka jakaa vuolaasti pusuja kaikille ihmisille ja koirille, ikään, kokoon tai mihinkään muuhunkaan katsomatta. 

Ensi viikonloppuna käydään kenties vielä pyörähtämässä yksissä mätsäreissä ja siitä seuraavan kerran kehäkettuillaankin kesäkuun alussa ryhmänäyttelyissä, joissa Ruka onkin jo junnuluokassa. Saa nähä opitaanko me siihen mennessä esiintymään yhtään aikuismaisemmin, vai vedetäänkö yhä semmoinen iloisen lennokas pentushow. Meillähän siis tämä esiintyminen on hyvin hanskassa kotona, mutta hanskat hukassa sitten paikan päällä. Eli Ruka seisoo yleensä kehässä kivasti, mutta liikkeessä lähteekin sitten lentoon kaikkien ihanien ystävien luo kehänlaitaa kohti. Hyvin antaa tuomarin tutkia ja hampaat katsoa, mutta aina pitää pikkusen pussata tuomaria. Jos jollakin on hyviä vinkkejä, miten saada pusumoottori rauhoittumaan kehässä niin otan ilomielin vinkit vastaan. Onhan se ehkä vähän, kun ei nämät kehässä juoksentelut ole se meidän ykkös juttu, niin ei hommaan olla täysillä paneuduttu. Hauskat mätsäripäiväthän meillä kyllä oli, ettei sen puoleen.

 photo IMG_1153_zpsxr9p80jm.jpg

Koda muuten täytti tällä kuluneella viikolla huimat 6vuotta. Niin se aika rientää. Mamman ykköspoju sai synttäreidensä kunniaksi tanssivia muikkuja. Kodaa en ole raijannut mätsäreissä mukana, mutta vähän kyllä kiinnostais lähtee senkin kanssa vielä kokeilemaan, josko ne nuoruuden arkuudet kehässä ois jäänyt taa. Komia ukkohan sekin on, että saas nähdä jos joskus vielä näyttelyissä pyörähtäiskin. 

Mutta ennen kaikkia näitä mätsäreitä ja näyttelyitä, meidän poppoo odottaa malttamattomina mun seuraavaa lomaa, joka on viikon mittainen ja toiveissa olisi viikko numero 22, eli touko-kesäkuun vaihde. Sillon otettas retkikamppeet taas esille ja lähdettäis vähän pidemmälle reissulle. Kohteenamme tällä reissulla taitaa olla Hossa, mutta tosiaan sitten päästään taas mielipuuhamme pariin, eli kunnon vaellukselle. Siispä sitä odotellessa ja kevättä nuuhkiessa!

17. huhtikuuta 2016

Raasu

Meillä on elämä koetellut Kodaa nyt viime aikoina ja eläinlääkärillä ollaan saatu ravata alvariinsa. Lompakko on tykännyt kovasti tämän vakuutuksettoman koiran eläinlääkäri käynneistä. Tottakai koirista se jolla ei ole vakuutusta sairastaa ja se jolla vakuutukset olisi pysyttelee terveenä. Noh, ehkä opin ottamaan tästä edes aina vakuutukset kaikille koirille, niin pysyvätpähän terveinä. 

Kodalta tosiaan ensin löytyi suusta paise, joka komeilee viereisessä kuvassa. Paise leikattiin pois tottakai ja lähetettiin patologille. Pääsiäisen aikaan saatiin vastaus, jota kovasti jännitettiin ja odotettiin. Paise paljastui kasvaimeksi, mutta onneksi hyvälaatuiseksi sellaiseksi. Siis ei hätää. Toivottavasti vastaisuudessa moiset ällötykset pysyvät poissa.

Noh, eipä kauaa keretty pysyä Kodan kanssa poissa eläinlääkäristä kun viime maanantaina aamulenkillä mulla oli kolmella jalalla loikkiva Koda. Se ei astunut toisella takajalallaan laisinkaan, paitsi sisällä sipsutellessaan varovasti astui myös tällä jalalla. Siispä suunnattiin jälleen tutkittavaksi eläinlääkäriin ja Koda vietiin röntgeniin. Kuvista paljastui hienot hyvät lonkat ja polvetkin, tosin vasen polvi on hieman löysä ja sehän tosiaan aina silloin tällöin meillä on luksoitunutkin. Nykyään enää hyvin harvoin, mutta tämä sijoiltaan meno tapahtuikin pitkästä aikaa päivää ennen kuin alkoi tätä jalkaa aristaa. Siispä eläinlääkäri totesi, että todennäköisesti patellan sivuside on venähtänyt tuon luksoitumisen takia ja aiheuttaa sitten epämukavuutta ja kipua. Saatiin sitten tulehduskipulääkekuuri pariksi viikoksi ja rauhallista remmiliikuntaa vähäksi aikaa. Koda on nyt neljä päivää popsinut lääkkeitä ja eilen ja tänään kävellyt täysin normaalisti kaikilla jaloilla. Kipuilu on siis toivottavasti jo poissa, mutta koitetaan kuitenkin ottaa iisisti vielä lääkekuuri loppuun. Onneksi mistään nivelrikosta ei ollut merkkejä. Toivottavasti tämmöisiä venähdyksiä ei jatkossa enää satu. Jospa seuraava eläinlääkärissä käynti tapahtuisi vasta seuraavilla rokotuksilla. Toivossa on hyvä elää.


9. huhtikuuta 2016

Punkkikausi


Ah, tämä ihana otsikossa mainittu punkkikausi on taas täällä. Tätähän sitä onkin pitkä talvi jo kovasti odoteltukin... tai sitten ei. Punkit heräilivät taas heti kun vähänkään lämpeni ja kohta ne ovat varmasti jo hurjassa vauhdissa. Kotiseudultani (eli siis Kokkolasta) näitä mönkijöitä on jo tavattu viime viikolla, mutten usko, että täällä Kajaanissa vielä ainakaan. Ylipäätään olen hyvin vähän kajaanilaisilta kuullut, että olisivat punkkeihin törmänneet, joten ehkäpä niitä ei näillä suunnilla ihan hirveästi olekkaan. Ihan eri meininki on kyllä kotikotona, kun siellä niitä vilisee ihan reippaasti. Muistan kun vuosi sitten huhtikuussa vierailtiin Kodan kanssa kotona ilman punkkikarkotteita ja saatiin lähestulkoon 10 salamatkustajaa yhdeltä lenkiltä mukaan. Siksipä kävinkin nyt heti huhtikuun alussa hakemassa punkkipannat pojille, niin ollaan varauduttu, kun seuraavan kerran Kokkolan seudulle mennään.

Itselläni on punkki ollut ihossa kiinni yhden kerran ja useamman kerran iholla kipittelemässä ja etsiskelemässä parasta herkuttelupaikkaa. Poikaystävällänikin on ollut muutamia punkkeja kiinni ja koirissa aina muutamat enemmän. Onneksi kukaan ei ole niistä pikkuhirviöistä sairastunut, mutta inhottavaahan niitä on jokatapauksessa nyppiä irti. Meidän tämän hetkistä punkkiennätystä pitää yllä edesmennyt Dansku, jonka naamasta eläinlääkäri repi irti toistakymmentä punkeroista yhdellä kertaa. Meillä kaksijalkaisillakaan ei noita punkkirokotteita ole, vaikka joutais kyllä tietysti ottaa turvaksi.

 photo _DSC9928_zpsgggvde8p.jpg
Koda oli hieman kauhuissaan tästä aiheesta
Pojat sai/saa (Theddyllä panta on jo kaulassa, mutta Ruka ja Koda saa omansa reilu viikkoa ennen seuraavaa Kokkola reissua, että kerkeää olla täydessä tehossa) tänäkin vuonna Scaliborin punkkipannat kauloihinsa. Ne on meillä ihan hyväksi havaittu. Panta on helppo heittää kaulaan ja se antaa suojan 5-6 kuukaudeksi, eli tehoaa koko kesän. Uimaan mennessä panta joutuu tietysti ottaa pois, mutta tähän saakka Theddy on ollut ainut, joka ui. Saa nyt nähdä aikooko Rukakin alkaa polskia, mutta sitten tosiaan vain pitää irrotella pantaa, joka ei nyt suuri vaiva ole. Mitään haittavaikutuksia ei panta ole tuonut kellekkään ja teho on ollut ihan ok. Satunnaisia salamatkustajia on kulkeutunut koiran turkissa, mutta yhtään kiinni olevaa ei ole ollut pannan ollessa kaulassa.

Toivon meille ja myös kaikille muillekin mahdollisimman punkitonta kevättä ja kesää!

2. huhtikuuta 2016

Olen hyvä...

Näin Sofian blogissa kivan haasteen, joka jäi kovasti muhimaan päähäni ja pakkohan se oli nyt sitten toteuttaa itsekin. Kyseessä on siis varsin haastava haaste, ainakin minulle. Ideanahan olisi siis kertoa 8 asiaa joissa on hyvä. Tätä kun lähtee pohtimaan, niin omaan mieleen juolahtaa vain piiiitkän pitkä lista asioista, joissa olen huono. Olen huono liikunnassa, musiikissa, kädentaidoissa, kielissä jne jne. Näitä tosiaan riittää, mutta enkö sitten ole missään hyvä? Onneksi sentään jotain asioita keksein, etten ihan masentunut. 

Olen hyvä... nukkumisessa
 photo muok_zpsc5lkkq2k.jpgMulla tosiaan on mainiot unenlahjat ja onhan niistä hyötyäkin. Pystyn nukkumaan lähes missä vain ja nukahdan lähes aina hyvin hyvin nopeasti. Rakastan nukkumista ja paras hetki päivästä on se kun saa kömpiä omaan sänkyyn nukkumaan. Herääminen onkin sitten toinen juttu. Multa on nyt evätty rakkaat päiväunetkin, koska liian usein on sattunut niin, että pikku tirsat venyy, enkä halua/jaksa nousta ja jatkan iltapäivällä alkaneet päiväuneni aamuun saakka, että töihin täytyy lähteä. Eli nukkuminen on se mun juttu.

Olen hyvä... lasten kanssa
Jotenkin se tulee niin luonnostaan. Lasten kanssa on helppo työskennellä ja olen siis parhaillaankin töissä päiväkodissa ja koen, että olen työssäni hyvä. En toki mikään mestari. Aina voi ja pitää kehittyä, mutta siis kehuja olen saanut runsaasti, että ihan oikealla alalla olen ja osaan hommani. Omia lapsia en silti tahdo, heh.

Olen hyvä... viihdyttämään
Lisättäköön tähän heti alkuun, että olen hyvä viihdyttämään ainakin itseäni ja mielestäni se on tärkeintä. Haha. Kunhan mulla on hauskaa niin ei muulla väliä, mutta olen mä saattanut jutuillani joskus jotakuta toistakin naurattaa, kun on mua hauskaksikin ihmiseksi haukuttu. Tosin nämät huumorintajuthan ei aina mee ihan yksiin, joten jonkun mielestä voin olla kaikkea muuta kuin hauska. Olen lapsena haaveillut tulevani koomikoksi, mutta sentään niin hauska en ole ja mielestäni siinä touhussa (kuten niin niin monessa muussakin) miehet ovat hurjan paljon parempia kuin naiset. 

Olen hyvä... puhumaan
Siis tätä on hankala selittää, että miten olen hyvä puhumaan. En siis tarkoita, että olisin hyvä puhumaan ja paasaamaan jostain isoille joukoille, mutta siis olen jollain tasolla hyvä puhumaan. Siis esimerkiksi työhaastattelut yms. vastaavat tilanteet on mulle helppoja, koska tykkään ja osaan puhua tommosissa tilanteissa luontevasti. 

Olen hyvä... suunnittelemaan
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai miten se meni? Suunnittelu on aina ollut mun juttu. Rakastan suunnitelmia. Teen suunnitelmia kaikkeen. Lapsena suunnittelin syntymäpäiväni hyvin tarkkaan ja myös pikkusiskoni synttärit (tarkka aikataulutettu ohjelma, mitä leikitään, mitä syödään, missä kukakin istuu). Työttömänä tein joka päivälle oman suunnitelman, että mitä aijoin tehdä mihinkin kelloon aikaan menessä jne. Töissä on kiva suunnittella mitä tehdään lasten kanssa seuraavalla viikolla. Aina kesäksi on kiva suunnitella etukäteen tekemistä. Siis kun mun laatikkoja penkoo niin aika nopeasti löytää ison kasan papereita, joissa on erilaisia suunnitelmia kaikkeen. 

Olen hyvä... järjestämään retkiä
Kysyin poikaystävältäni, että missä olen hyvä ja sain tämän vastaukseksi. Alkoi ihan hymyilyttää. Ihanaa kun on joku jolle saan näitä kaikenlaisia retkiä järjestää. Viimeisimpänä nyt tämä Jaurakkajärven mökkireissu. Ja vielä ihanampaa, että se joku oikeasti tykkää ja arvostaa näitä mun järjestämiä reissuja. Meillähän siis mä aina järkkään kaikki ja poikaystävä hyvä kun edes tietää mihin päin ollaan menossa. Jos vaelluksille mennään niin mää hankin ruuat, suunnittelen reitit, pakkaan rinkat jne. Poikaystävä vain tulee mukaan ja nauttii itse reissusta, kun mä nautin jo suunnattomasti sen järkkäämisestä.

Ihan haasteen vaatimaa kahdeksaa kohtaa en vain saanut puristettua itsestäni irti, mutta yllätyin kyllä että näinkin monta löytyi. Peräti siis 6 asiaa joissa luulen olevani hyvä. Ei huono ollenkaan, kun aluksi tuntui, etten keksi mitään. Haluan kyllä ehdottomasti heittää tän haasteen kaikille, jotka tämän nyt lukivat. Ihan vain siksikin koska tämä ei tosiaan ole mikään haaste helpoimmasta päästä. Paitsi tietysti jollekkin moniosaajalle, jota minä en kyllä ainakaan ole. Onko jokainen kuitenkin hyvä jossakin?