Oli ja meni

Niin mikä? No kevättuulahdus! Se oli ja meni. Täällä Kainuussakin tuo kevättuulahdus käväisi näyttäytymässä nopsaa tuomassa sitä ”jee kesä tulee kohta”-fiilistä, mutta aika äkkiä palattiin takaisin pakkasten pariin ja lumipyryihin. Viime päivät onkin sitten taas nautittu niistä aurinkoisista talvipäivistä, kun pakkanenkin on paukkunut, varsinkin aamuisin. Minua tuo nyt ei niin haittaa, eihän sen kevään nyt vielä olisikaan ollut aika alkaa, vaikka kieltämättä minäkin innostuin kun lämpötilat pomppasivat reippaasti plussan puolelle ja viime kerran Keski-Pohjanmaan reissulla saatiin samoilla lähes lumettomassa metsässä. Otetaan nyt kuitenkin vielä ilo irti näistä selvästi talvisista päivistä, lumesta ja pakkasista. Kyllä se kevät sieltä vielä kerkiää!

Mua vallan kauhistuttaa, kun tämä aika juoksee niin lujaa. Miten ihmeessä tässä perässä pysyy?! Maaliskuukin vetelee jo viimeisiään, apua. Mitä mä oon oikeen kerennyt puuhailla kuluneen kuukauden aikana? Mieleeni ei tule muuta kuin töitä…töitä… ja sanoinko jo töitä? Mullahan on nyt kaksi kuukautta takana tuolla päiväkodissa ja se on ainakin tullut selväksi, että vuoropuolella työskentely vaatii hirmuista joustavuutta ja ei niille omille suunnitelmille kauheasti jää aikaa, mutta ei parane valittaa. Parempi että on töitä, kuin olisi ilman töitä! On ollut puhe, että todennäköisesti saan jatkaa samassa paikkaa vielä syksylläkin, kun mullahan sopimusta oli nyt heinäkuun lopulle saakka. Jatko varmistunee tässä kevään aikana. Kivaa! Kyllä mä viihdyn työssäni ja itseasiassa kokoajan paremmin ja paremmin kun on tullut talon tavat tutuksi ja lapset käy tutummaksi kokoajan niin ja sainhan mä jo kaksi omahoidettavaakin, jotka aloittavat hoidon ensiviikolla. 8kk ja 2 ja puol -vuotiaat. Menoa ja meininkiä tulee siis riittämään heidän kanssaan varmasti tässä alkuvaiheessa ja hoitoon totuttelussa.

Töiden lisäksi sitä ei tule vietettyä kuin ihan sitä normiarkea, jossa ei kyllä ole mitään valittamista, vaikka kyllähän tähän kohta jo jotain pientä piristystä kaipaisi. Siis jotain töistä ja arjesta poikkeavaa tekemistä ja jollain tapaa pään ”nollaamista”. En nyt välttämättä ryyppyreissua kaipaa, mutta ehkä enemmänkin vaellusreissua. Sain onneksi pääsiäiseksi ainakin pe, la ja su vapaaksi. Maanantaista en ole vielä varma. Ehkäpä siis ens viikonloppuna, jos kelit vain sallivat niin lähdettäisiin kunnon eräjormailureissulle. Kodakin tykkäisi varmasti. Saapa nähdä saadaanko aikaiseksi mitään reissua vai jäädäänkö sitä vain pötköttelemään sohvalle uuvuksissa heti kun on vapaata. 

Mutta joo, tämmöistä tänne. Toivottavasti teillekkin kuuluu hyvää! Nauttikaa viikonlopusta ja palaillaan taas.

Ihmisviha

Uutta, odotettua höpinää videolla. Anteeksi muutamasta lipsahtaneesta kirosanasta, mutta tunteella tehty video niin minkäs teet. Videonmuokkauksessa en ole kyllin taitava, että olisin saanut muokattua noiden lipsahtaneiden pahojen sanojen päälle "PIIP" ääntä tms. Ehkä ne eivät nyt kuitenkaan maailmaa kaada. Nauttikaa tai älkää, mutta palaillaan taas. Niin ja rakastetaan toisiamme näistä ihmisraivon puuskista huolimatta! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille teille.

 

Koirankarvoille kyytiä

Meille kotiutui tuossa jokunen aika sitten uusi perheenjäsen. Ei, ei koiranpentu, kuten niin monelle muulle näin kevään aikana (kateellinen(ko?) hmm). Mutta siis tämä meidän uusin perheenjäsen ei ole mikään karvainen tai nelijalkainen, paitsi onhan sillä kyllä neljä pyörää... hän on nimittäin... Uusi pölynimuri! Vanha raivostuttava kapine joutui romukoppaan, jonne se kyllä kuuluikin. Kuka edes keksi ostaa 50euron imurin?! Kyllä tuo hinta jo jotain kertoo. Noh, nyt ei tarvitse enää taistella sen hyödyttömän vempeleen kanssa, kun tuli taloon tämä OIKEA pölynimuri.

Lähdettiin siis poikaystäväni kanssa imurin etsintään. Tällä kertaa olimme valmiit satsaamaan vähän enempikin rahaa kyseiseen härveliin, sillä halusimme oikeasti tehokkaan vekottimen, joka tekisi selvää eritoten koirankarvoista, joita Koda rakastaa levitellä ympäriinsä, varsinkin tähän aikaan vuodesta. Noh, päädyttiin sitten ensimmäisenä etsimään tätä tulevaa perheenjäsentä Gigantista, josta heti tärppäsikin. Ensimmäisenä hyllystä silmään osui Bosch Zoo'o ProAnimal pölynimuri ja siinä se oli, uusi perheenjäsenemme. Tästä kirkkaan punaisesta tehopakkauksesta saimme pulittaa 400 euroa ja kyllä siinä maksaessa tunsi olonsa aika vanhaksi, kun raaski pulittaa imurista tuommoisen hinnan. Mutta kyllä ainakin itselleni oman kämpän puhtaana pito on aika tärkeä juttu, joten kyllä siihen rahaakin viitsii uhrata.

Noh, kannattiko tuo 400 euron ostos? Kyllä mä sanon että kannatti. Imurointi on nyt jopa kivaa, verrattuna siihen, mitä se oli sillä kämäsellä 50 euron imurilla, jota en kyllä enää kutsuisi edes imuriksi, kun on saanut pidellä kädessä tuota kunnon kapinetta, mutta kyllä tästä ProAnimalistakin niitä heikkouksia löytyy. Voitaisiinkin jakaa uudelle perheenjäsenellemme plussat ja miinukset!

+ Tehokas. Tehojahan tässä riittää ja puhdasta tulee aivan eri tavalla kuin sillä kehnolla imurillamme. Koirankarvat todellakin saavat kyytiä kaikilta pinnoilta.

+ Pitkä johto. Meillä nyt on niin pikkunen kämppä, että tällä ei niin suurta merkitystä ole, mutta johtoa tosiaan löytyy 15metriä.

+ Monta erilaista suulaketta. Kun imurin purkasin laatikostaan, niin sieltähän putkahteli esiin jos jonkinmoista härpäkettä. Suulakkeita on ihan joka lähtöön ja en ole vielä ihan perillä siitä, mikä sopii minkäkin laiseen käyttöön, mutta täytyy perehtyä niihin paremmin.

+ Ketterä. Imuri on ihan perus ketterä joo. Siinä on jopa neljä rengasta alla, joten se liikkuu aika näppärästi eikä ole kokoajan kumossa jne. 

- Kova ääninen. Siis mä luulin, että se meidän vanha imuri piti kovaa ääntä, mutta olin väärässä. Tämä kapistus osaa pitää meteliä ihan uudella tavalla. Mutta onhan se ihan ymmärrettävää. Jos on enempi tehoja niin on enempi ääntä. Minua tämä ei nyt niin hirveästi haittaa, mutta en tiedä mitä naapurit ovat mieltä.

+/- En oo oikein vielä päättänny, että onko pölypussit + vai - puolia. Siinä meidän entisessä vekottimessa oli se säiliö systeemi, mutta se oli kyllä kehno. Täyttyi yhdestä imurointi kerrasta lähes täyteen ja se putsaaminen oli oksettavaa hyi. Jotenka luulen, että pölypussien vaihto onnistuu paremmin, mutta toivottavasti niitä ei tarvitse olla kokoajan ostamassa.

Tuossapa tämän uuden uutukaisen perheenjäsenemme plussa ja miinus puolet pähkinänkuoressa. Kyllä olen tyytyväinen ostokseen ja imuroitua tulee nyt paljon useammin kuin ennen. Uskallan kyllä suositella kaikille lemmikinomistajille. Toivottavasti tämä kapine kestää pitkään hyvänä. Parasta kyllä olisi, kun hintaakin oli niin paljon! Toivokaamme siis, että tämä vekotin jaksaa pitää kotimme puhtaana vielä monta vuotta. 

Kevättä rinnassa

Aivan kuten moni teistä jo huomasikin, niin kevät saapui tänne blogiini viikonlopun aikana uuden ulkoasun merkeissä. Oli oikein kiva kuulla, että ainakin muutamat teistä tykästyivät heti tähän uuden uutukaiseen ulkoasuun, joka minunkin mielestäni on oikein passeli ja mukavaa piristystä sen talvisen jälkeen. Nyt siis kevättä kohti iloisin mielin!

Ajattelin tässä samalla myös ilmoittaa, että ne ketkä pyörivät instagramin ihmeellisessä maailmassa, voivat nyt seurata myös minua ja Kodaa siellä. Me matti myöhäset liityimme tuohon kyseiseen palveluun vasta tuossa helmikuun lopussa, mutta muutamat kuvat ja yksi videokin sieltä jo löytyy. Jatkossakin tullaan sinne aina päivittelemään joitain kivoja juttuja kuvien ja videoiden merkeissä. Meidät löydät nimimerkin @kurttuh takaa. Heitelkää toki teidän omia insta-nimimerkkejä, niin käyn kurkkimassa ja lisään seurauslistalleni.

Ettei tästä aivan kuvatonta postausta tulisi niin heitetäänpäs tähän loppuun kuva meidän namihaasteesta, joka Kodan kanssa eilen suoritettiin. Maltti on valttia. Kyllä Koda osaa! Oikein mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille ja palaillaan pian uusien postausten merkeissä (joita onkin jo kertynyt ideapankkiini iso kasa...)

Parhautta

Rakas pikkusiskoni saapui perjantai-iltana tänne Kajjaaniin piristämään vapaa viikonloppuani. Koda oli aivan yli innoissaan kun oltiin Jennaa vastassa linja-autoasemalla. Se suorastaan sekosi nähdessään Jennan, vaikka juuri viime viikonloppunahan me nähtiin. Noh, onhan se kiva saada Jennaa tännekin päin vieraaksi. 

Nyt sattui viikonlopuksi vieläpä aivan ihanat ilmat! Aurinko paistaa ja lämpöä on. Käytiin heti aamupäivästä vähän tallustamassa eräällä luontopolulla näin kauniin kevätpäivän kunniaksi ja oikein kivaa oli! Kodakin pääsi vapaana kirmailemaan ja siskon kanssa napsittiin muutamat kuvatkin, kuten huomaatte.

     

Tarkoitus olisi vielä tälle viikonlopulle vähän herkutella, naureskella, rentoutua ja huomenna ajateltiin etsiä joku kiva laavu/kota, johon päästäis makkaroita paisteleen, kun tämän päiväiselle retkelle ei hokattu eväitä ottaa. Siispä saattakin olla, että palaan huomenna uusien retkikuvien kera! Oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille.

Kotikonnuilla

Tultiin poikaystävän ja Kodan kanssa viettämään mukavaa viikonloppua tänne Keski-Pohjanmaalle, kun piiitkästä aikaa sain töistä viikonlopun vapaaksi. Onhan tää pari päivää mennyt kyllä tosi nopiasti. Perjantai-iltana tosiaan tultiin ja se ilta ja yö menikin sitten villisti kavereiden kanssa. #Peto oli todellakin irti. Lauantai kuluikin asian mukaisesti sängyn pohjalla kuoleman kielissä ihan iltaan saakka ja nyt sunnuntaiaamuna onneksi heräsin taas eloon ja päästiin käymään koirien kanssa kunnon metsäretkellä. Kivaa on ollut, mutta vähän harmittaa kun oli tämmönen näin pikanen visiitti. Tässä kohta täytyy jo matkata takaisin Kajjaaniin, että jaksaa huomenna taas töihin. Onneksi pikkusisko lupasi tulla kyläileen meille ensi viikonloppuna, kun sattuu minulla olemaan taas viikonloppu vapaa. 

Mua vähän jänskätti, että miten Theddy taas ottaa Kodan vastaan, koska oli niin pitkä väli tässä, ettei nähty ollenkaan. Oikeestaan olin aika varma, että se ei taas ensi alkuun päästä Kodaa sisälle jne, mutta sainkin yllättyä. Tultiin Kodan kanssa sisälle ja Theddy murahti vain pari kertaa ja antoi sitten olla! Heti alkoivat touhuta yhdessä sulassa sovussa ja nukkuivat vieri vieren. Ihanat pojat. Niillä on kyllä ollut kiva viikonloppu myös. Tuntuu kyllä kamalalta taas erottaa ne, mutta minkäs teet.

Tässä muutamat kuvat karvamonstereista sotkuisalta metsäretkeltämme. Suihkuun jouduttiin kyllä koko sakki tuon jälkeen, mutta ei se mitään. Saivatpahan pojat ainakin pitää hauskaa ja rymytä metikössä mielin määrin! Toivottavasti päästäis Kodan kanssa taas pian tänne kyläilemään.

Ps. Ihanaa naistenpäivää kaikille ihanille naisille!

Leffailua

Minä ja poikaystäväni aloitettiin helmikuussa uusi yhteinen harrastus. No okei, ei sitä ehkä ihan harrastukseksi voi kutsua, mutta käytiinpähän ensimmäistä ja toistakin kertaa elokuvateatterissa yhdessä. Yleensähän pariskunnat käy elokuvissa tyyliin ensimmäisillä treffeillä, mutta me tosiaan saatiin aikaiseksi käydä "leffa treffeillä" vasta nyt yli 3 ja puolen vuoden jälkeen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Olihan se kyllä aika kiva käydä yhdessä elokuvissa. Ylipäätään me ollaan tosi huonoja käymään "ulkona" yhdessä. Jos me yhdessä liikutaan kämpän ulkopuolella niin me ollaan todennäköisimmin lenkillä. Eli tosi vähän käydään yhdessä missään tommosissa virikkeellisissä toiminnoissa, kuten elokuvateatterissa tai syömässä jossain tai tai mitä näitä nyt on. Ollaan molemmat aika laiskoja moisten suhteen, mutta nyt tosiaan helmikuun aikana innostuttiin jopa kaksi kertaa leffaan lähtemään.

Tuo meidän ihka ensimmäinen kerta yhdessä elokuvateatterissa... käytiin katsomassa minkäs muunkaan leffan ensi-ilta, kuin Fifty Shades Of Greyn. Hehe. Melkoinen taistelu oli saada poikaystävä mukaan, mutta onnistuinpas kuitenkin. Itse olin kyseistä leffaa odottanut kuin kuuta nousevaa luettuani kaikki tarinan kirjat. Tämä leffa tuotti mulle kyllä jonkinlaisen pettymyksen. Jotenkin se ei vain napannut samalla tavalla kuin kirjat. Näyttelijöistäkään en pahemmin pitänyt. Paitsi muutamaan otteeseen vilahtanut Max Martini sai kyllä pisteet multa! Komistus, grrr. Leffa saa multa 3/5.

Parin viikon päästä tuosta meidän ensimmäisestä elokuvateatterikäynnistä oltiinkin jo innoissaan menossa uudestaan. Tällä kertaa valkokankaalla pyöri nyt paljon otsikoissakin menestyksensä vuoksi ollut Luokkakokous. Ei voi kyllä muuta sanoa kuin että HUIPPU. Siis oikeasti ihan PARAS. Ihana Aku, ihana Hedberg ja kerrassaan syötävän ihana Jaajo. Elokuva nauratti enemmän kuin mikään pitkään aikaan. Jos yhtään tykkäät nauraa, niin suosittelen lämpimästi. En voi ees käsittää jos joku ei kyseisestä leffasta oo tykänny... tai no eihän huumori ole kaikkien juttu ja onhan leffassa meno vähän härskiäkin paikoitellen, mutta mun makuun oli kyllä ihan täydellinen leffa ja poikaystäväkin jaksoi ylistää. Ihan 5/5!

Kuva: TÄÄLTÄ / (c) Solar Films / Petri Mast

Saa nähä minkälainen tapa tästä elokuvissa käynnistä meille oikein kehkeytyy. Kuinka usein teillä on tapana käydä elokuvateatterissa? Entä ootteko nähny jompaa kumpaa / kumpaakin noista mun yllä mainitsemista leffoista? Mitä mieltä ootte niistä?

Susihukkaset

Tänä aamuna sai taas vaihteeksi törmätä iltalehden uutisia selaillessa susikohuun liittyvään uutiseen. Tällä kertaa Jenni Haukio oli kirjoittanut susia puolustavan mielipiteensä ja tietenkään susia ”vastaan” olevat eivät tästä tykänneet. Tätä susien ympärillä pyörivää kohua on jatkunut jo melko pitkään ja varmaan tulee jatkumaankin. Ajattelin sitten tulla tänne blogiini hieman jakamaan omaa asennettani sutta kohtaan, joka on ehkä hieman ristiriitainen.

weheartit.com

Tosiaan kuten yllä mainitsinkin, niin asenteeni susia kohtaan on ristiriitainen. Toisaalta ymmärrän, että susi on hyvin uhanalainenlaji, hieno eläin ja plääplääplää. Eli siis tätä perus susien puolustajien näkökulmaa. Mutta sitten varsinkin nyt kun olen asustanut täällä, missä niitä susia oikeasti on, niin olen alkanut paremmin ja paremmin ymmärtämään tätä susien ”vastustajien” näkökulmaa. Eihän sudet ainakaan vielä ihmiselle vaaraksi ole olleet (sitä odotellessa…), mutta ei se kiva ole kun ne lemmikkieläimet katoaa susihukkien suuhun. Nyt viimeisin tapaus täällä meillä päin sattui 31.01.2015, kun susi tappoi erään sekarotuisen koiran. Itseasiassa voisinkin jakaa kyseisen jutun tähän;

"Susi tappoi sekarotuisen koiran Pohjois-Tipaksella lauantaina.

Susi oli napannut koiran keskellä päivää, noin kello 13.30 aikoihin. Suden tappaman koiran oli löytänyt koiranomistajan naapuri kirkonkylältä palattuaan.
Koiran susi oli tappanut pihatiellä noin 150 metrin päässä koiranomistajan talosta. Sitten susi oli vetänyt koiran metsään ja raadellut sen.
Raatelupaikasta lähimpään taloon on noin 100 metrin matka.
Petoyhdysmies Jarmo Okkonen kertoi tapahtumapaikan olevan kohtuullisen tiheään asuttua seutua.
– Siinä on pienellä alueella useita taloja.
Susi hyökkäsi koiran kimppuun Tipasojantieltä erkanevalla yksityistiellä. Matkaa Jalkovaaran risteyksestä on muutamia satoja metrejä.
– Tipaspuun risteyksestä pari sataa metriä Tipakselle päin.
Jarmo Okkonen sanoi metsäpeurojen ansiosta Pohjois-Tipaksen ja Tipasojan alueella susienkin viihtyvän-– Tämän talven aikana täällä on pyörinyt 12 sutta."

Yllä oleva teksti on kopioitu TÄÄLTÄ. Ja tuolta kyseisestä linkistä pääsette näkemään ja lukemaan kaikki muutkin susien aiheuttamat koiravahingot vuodesta 2011 eteenpäin. Eihän noita kyllä ole yhtään kiva lukea. Kamalia tapauksia. Olisi se hirveää menettää oma rakas koira tuolla tavalla. Siksipä me ei uskaltaudutakkaan tuonne kauemmaksi ”erämaihin” rämpimään metsiin, vaikka mieli tekisi. Ei sitä tohi kuin tässä kaupungin liepeillä pikku metsissä seikkailla. Ja itseasiassa tämä susipelko on yksi iso vaikuttaja siinä, miksi en tulevaisuudessa halua täällä Kainuussa asua. Haluan ympärilleni paljon luontoa ja metsää, jossa seikkailla ilman, että koiralla on suuri vaara joutua suden kitaan.

En sitten tiedä miten noita susia saisi ”kuriin”. Tuskin ainakaan salametsästämällä niitä. Sitä en kannata. Enkä siis koe kuuluvani varsinaisesti kumpaankaan, susien puolustajiin, enkä vastustajiin. Mutta mielestäni sudet ovat kyllä turhan rohkeita. Uskaltautuvat helposti asuinalueillekkin viemään koiria pihoista. Miten ne saisi pysymään siellä metsissä omassa rauhassaan? En tiedä. Toivottavasti joku ratkaisu tähän tulisi ja laantuisi tämä pitkään jatkunut susikohukin, mutta kertokaahan toki oma näkemyksenne asiasta. Mikä teidän asenne on susia kohtaan?

Ps. Oikein mainiota alkanutta maaliskuuta kaikille teille!