Ole tottelevainen silloin, kun se on etusi mukaista.

Kovasti olen pohtinut, että riittäisiköhän meillä jo taito, sekä uskallus Kodan kanssa edes möllitokoon, edes johonkin nakkiluokkaan. Enemmän olen huolissani uskalluksesta kuin taidosta. Koda handlaa lähes kaikki ALO -luokan liikkeet ihan semi hyvin. Paikkamakuu on aina onnistunut ilman ongelmia häiriössäkin. Seuraaminen kytkettynä ja taluttimetta on peruskauraa meille, tosin Koda on nyt alkanut suorittamaan vähän sinnepäin ja laiskasti. Maahanmeno ja seisominen seuraamisesta kaipais ehkä pientä hiomista, koska teen itse käskyn antaessa väistämättä pienen pysähdys liikkeen tai jotain muuta epämääräistä. Luoksetulo on meidän ehoton pravuuri. Hyppyä me itseasiassa ei koskaan oikein olla reenailtukkaan.

Tässä lähistöllä olisi piakkoin osuvasti möllitokot ja siellä olisi vieläpä juuri tämä nakkiluokka. Tässä luokassa ei olisi vain kuusi liikettä:

1. Luoksepäästävyys
2. Paikka makuu
3. Seuraaminen hihnassa
4. Liikkeestä maahan
5. Liikkeestä seisominen
6. Kokonaisvaikutus

Elikkä liikkeistä jäisi uupumaan meidän ehoton pravuuri, luoksetulo, mutta pois jäisi myös hyppy, johon me emme ole perehtyneet. Eli teoriassa meiltä pitäisi onnistua nuo kaikki liikkeet jotenkuten. Ja eihän nakkiluokan ainakaan pitäisi olla mitenkään vakava paikka, vaan enemmänkin juuri hauskaa ajanvietettä koiran kanssa, mutta jostain syystä osallistuminen on liian iso juttu minulle. Ei yksinkertaisesti vaan rohkeus riitä. Luultavasti jos osallistuisin niin jännittäisin itseni hengiltä, tai vähintäänkin sössisin kaiken totallisesti jännitykseni vuoksi. Onko siis parempi vaan todeta ettei tuommoset leikkimielisetkään kilpailut ole minua varten? Mutta miksi minua silti kiinnostaisi mennä ja kokeilla? AARGH. Tiedän, olen toivoton.

Theddyn kanssakin ollaan alettu treenailemaan näitä tokoliikkeitä. Sen kanssa on toisaalta kivempi ja toisaalta ei niin kiva treenata. Plussaa on sen hirmuinen halu tehdä, mutta miinuksena on, että vauhtia on välillä ihan liikaa, ja koira käy ylikierroksilla. Eli tässäkin asiassa on Koda ja Theddy aivan kuin yö ja päivä. Kodan kanssa pitäis saada lisää vauhtia ja intoa tehdä ja Theddyn kanssa taas maltti ois valttia. Voi kun voisikin vaan tehdä jonkun siirron, että Theddyn innosta ja energiasta sais palasen siirrettyä Kodaan. Sitten ois aika täydellinen.

Äskettäin otettiin molempien kanssa pätkät seuruuta tässä sisällä. Theddy ois tehny saman vaikka kuinka monta kertaa uudestaan ja aina se ois ollu yhtä kivaa ja siistii, kun taas hyvä ku sain Kodaa tekemään kertaakaan. Sillä on kyllä tänään taas joku ihme mökötys päivä. Sen ilme oli kokoajan "mua ei v*ttu kinosta". Silti saatiin taltioitua kameralle semmoset otokset, jossa näyttää siltä, että Kodaaki muka kiinnostais.









 
Kodan todellinen mielipide seuruusta.

Tuossa pari videopätkää molempien karvakavereiden seuruusta eilisillalta.

Ehkä me suosiolla Kodan kanssa unohetaan kaikki tokot ja muut, ku ei sitä näköjään taas kiinnosta piirun vertaa. Voitais sitten keskittyä Theddyn kanssa reenailemiseen, kun sillä tuota intoa riittää ja niin kyllä riittäis ittelläki.

ÄÄK! Tappaja talitintit.

Näistä ainaisista koira aiheisista postauksista sivuten, päätin nyt purkaa teille yhden suurimmista peloistani. Ei, en pelkää hämähäkkejä ja muita pikku ötököitä, kuten monet tytöt/naiset. Pelkoni kohde on toki myös elollinen olio, mutta isompi kuin hyönteinen. Itseasiassa nämä minua hirvittävät oliot syövät hyönteisiä. Ja kamalinta niissä on se, että ne osaavat lentää. Voi kyllä, kyseessähän ovat LINNUT. Talitintit, lokit, pääskyset, pulut, sorsat, joutsenet, västäräkit.. kaikki nämä lentävät oliot kammottavat minua suuresti.

Mieleeni juolahti kirjoittaa tästä aiheesta, kun tässä tietokoneella istuskelen niin minulla on suora näköyhteys pihamme lintujen ruokintapaikalle. Pikkusiskoni tykkää kuvailla ruokailevia talitinttejä ja päätin itsekkin rohkaistua ja kuvailla näitä iljettäviä tinttejä.
Katsokaa nyt, nämä talitintitkin ovat täysiä petoja! Hirveitä petoja.










Hirmuiset pedon kynnet!

En tiedä mistä kammoni lintuja kohtaan on lähtenyt. Tuntuu, että olen kammoksunut niitä aina. Niiden ulkomuoto ja arvaamaton olemus pelottaa minua. Ja kun niitä on niin hirvittävän paljon! Ties vaikka jonakin kauniina päivänä ne keksisivät hyökätä ihmiskunnan kimppuun. Kyllä, minulla on liian vilkas mielikuvitus. Varsinkin tälläisissä pelottavissa asioissa.

Kyllä minä noista lintujen keväisistä viserryksistä pidän. Tälläkin hetkellä kuuluu tappaja talitinttien laulua, mutta kunhan pysyisivät kaukana minusta..

Viime kesänä koin kauhun hetkiä, kun olin Kodan ja poikaystäväni kanssa läheisellä meren rannalla. Istuimme laiturin päässä ja nautimme ihanasta kesäpäivästä. Yhtäkkiä Koda juoksee kaukaa kohti laituria muutama hullu pääskynen perässään. Siis nuo hullut linnut yrittivät hyökkiä Kodan kimppuun ja tekivät armottomia syöksyjä kohti koiraa ja huusivat kuin hullut. Koda yritti kirmata luokseni turvaan, mutta voitte vaan kuvitella kuinka kauhuissani itse olin. "KODA ÄLÄ TULE TÄNNE. NE LINNUT SEURAA SUA!" Tilanteesta kuitenkin selvittiin, mutta niin ne nämä linnut onnistuivat häätämään meidät pois rannalta.

Noh, mutta ei auta kuin toivoa, että tämä lintukammoni ei tästä ainakaan pahene. Vielä kun kuitenkin pystyn elämään lintujenkin olemassa olosta huolimatta. Olisi kyllä hirveää jos pelko pahenisi ja en pystyisi kesäisin liikkua ulkona, koska pelkäisin.

Kovaa kyytiä kohti kevättä.

Huhhuijjaa, tuoksahtaapas vaatteet kovasti savulta. Nimittäin kotiuduttiinkin juuri koirien, sekä äitini ja pikkusiskoni kanssa retkeltä. Oltiin jo eilen suunniteltu lähtevämme yhdessä retkeilemään johonkin, mutta aamulla sää näytti tosi kurjalta. Oli hirmuinen tuuli ja välillä satoi vettä ja välillä lunta. Kerkesimme jo luopua retkisuunnitelmista, kunnes yhtäkkiä meidän onneksemme aurinko alkoi näyttäytyä. Pääsimmekin pakkaamaan eväät ja huristelimme autolla kohti suvumme yhteistä mökkiä. Matka ei aivan kokonaan taittunut autolla, vaan loput kilometrin saimme kävellä. Koirat riehuivat ja tutkivat metsiä, sekä peltoja, minä ja pikkusiskoni taas heiluimme hulluna kameroidemme kanssa ja äiti veti perässään pulkkaa, jossa oli eväämme ja nuotio puut yms. Perille päästyämme aloimme oitis väsäämään nuotiota. Hetken tuhertamisen jälkeen minä kunnon erämiehenä sainkin kun sainkin kunnon roihuavan nuotion tehtyä. Siinä sitten ihanassa auringon paisteessa saimme tikunnokassa makkaroitamme paistella ja nauttia mukavasta yhdessä olosta. Koda ja Theddy riehuivat hullun lailla merenjäällä hirmuisessa hangessa, kunnes makkaran tuoksu leijui nokkaan.
Useampi tunteroinen siellä vierähtikin, mutta nyt on kyllä tosi hyvä ja pirteä fiilis retkeilyn ansioista. Ja niitä kuviahan tunnetusti tuli muutama myös otettua..




(c) Jenna



 (c) Jenna

















 (c) Jenna





 (otsikko)

Yhdessä on aina mukavempaa.

Taas on päästy oikein kunnolla koirien kanssa nauttimaan tästä ihanasta aurinkoisesta päivästä!
Aamusta lähettiin Theddyn kanssa vähän zekkaan kaupungin meininkiä. Koda ei päässy mukaan, koska en ois pärjänny kahen maalaisjuntin kanssa kaupungissa.. Koirapuistossa pyörähettiin, mutta siittä jatkettiinkin sitten muiden koirakavereiden seurassa merenjäälle. Mukana häntiä heiluttamassa oli siis seropit Yem ja Wanda, sekä sheltti herra Oliver. Nämä kaikki olivat Theddylle aivan uusia tuttavuuksia. Oikein mukavasti tulivat kaikki keskenään toimeen ja hauskaa näytti olevan. Theddyltä purkautuikin mukava määrä energiaa siinä riehuessa ja kotimatkalla simahtikin oitis autoon.
Kotosalla kerkesin kaffit hörppiä, mutta sen kauemmaksi aikaa en malttanut sisälle jäädä, kun tuo aurinko niin kovin houkutteli takaisin ulkoilemaan. Noh, tällä kertaa hihnan päähän kytkin Kodan ja lähettii pitkästä aikaa viettään oikein laatu aikaa ihan kahdestaan. Seikkailtiin ihan tuossa lähi metsässä/pelloilla ja vähän temppuiltiinkin yhdessä. Kyllä näytti Koda nauttivan, kun sai kaiken huomioni, eikä ollut Theddy siinä hännässä roikkumassa.
Toivottavasti jatkuis nämä ihanat ulkoilukelit loppulomankin ajan!





































Että semmosta meininkiä tänään. Saapa nähä mitä huomenna keksii!