30. syyskuuta 2014

Väriloistoa

Vielä kun tätä upeaa syksyä on jäljellä niin tottakai sitä on pitänyt kameran kanssa käydä ikuistamassa tuota ihanaa väriloistoa luonnossa. Uskon, että nämä seuraavat väriloistoa hehkuvat kuvat puhuvat puolestaan, eikä sanoja tarvita enempää. Toivon vain, että te rakkaat lukijatkin olette muistaneet nauttia tästä ihanasta syksystä täysin rinnoin ja jos ette, niin vielähän sitä ehtii lähteä seikkailemaan syksyiseen luontoon ja nauttimaan värien kirjosta. Siispä vedä kumpparit jalkaan ja kisko lämmin kaulahuivi kaulaan ja lähde tekemään syksyisiä retkiä luontoon vielä kun ehtii. Takaan, että se kannattaa!

 photo _DSC0328_zpsbe84500b.jpg  photo _DSC0260_zps7d51e557.jpg  photo _DSC0304_zps81d08be8.jpg  photo _DSC0318_zps266e6469.jpg  photo _DSC0258_zps6210a474.jpg  photo _DSC0323_zpsf5891266.jpg  photo _DSC9973_zpsee0d2fd7.jpg

29. syyskuuta 2014

Töllön tuijottelu

Minulle iski joku ihme hinku tulla kirjoittelemaan tänne aiheesta nimeltä tv-ohjelmat. En tiedä mistä moinen aihe päähäni iskeytyi, mutta pakkohan se nyt kuitenkin oli tulla toteuttamaan, kun idea tuolla tavalla vain putkahti päähän. 

Mä oon aina kokenut olevani semmoinen keskiverto teeveen töllöttäjä. Minulla on tiettyjä sarjoja joita tykkään katsoa, mutta mikään maailmanloppu ei ole, jos joku jakso jää välistä ja minkään ohjelman katsominen ei mene minkään muun tekemisen edelle. Eli minkään ohjelman katsominen ei ole minulle niin ylitsepääsemättömän tärkeä, että jättäisin menemästä vaikka kaverin luo tai tai noh, tekemään jotain muuta tärkeämpää. Toisaalta saahan nykypäivänä kaikki ohjelmat kätevästi katsottua jälkikäteen netistäkin. Ainoa tälläinen ohjelma, jonka minulta ohi menneet jaksot on pakko katsoa netistä jälkeenpäin on Big Brother. He he... Niinkuin ehkä saatattekin muistaa, niin kyseisen ohjelman alkua hehkutin jopa blogissakin silloin muutamat viikot takaperin ja tosiaan ohjelmaa on tullut taas seurattua alusta asti joka jakso (päälähetykset ja talkshowt lähinnä, ei siis extroja). Oikeastaan mikään muu ohjelma ei ole saanut koukutettua minua niin, että joka jakso olisi pakko katsoa. 

 photo IMG_0002_zpsd4fbab57.jpg

Minkälaisia ohjelmia minä sitten sieltä töllöttimestä tuijottelen iltaisin? No aikalailla voisi sanoa, että tykkään eniten seurata tositv-ohjelmia. Ehdoton kestosuosikki on Selviytyjät. Kyseistä ohjelmaa ei parhaillaan tule, mutta monet monet vuodet olen sarjaa seurannut into piukeena ja seuraavaa kautta odottelen jo malttamattomana. 

Tällä hetkellä teevee-ohjelmien suosikit ovat BB:n lisäksi Salatut Elämät, tottakai, sekä Vain Elämää. Pian alkava Putouskin tulee varmasti lukeutumaan tähän joukkoon, koska onhan aijemmatkin kaudet täytynyt katsoa niin miksei myös nyt ja mielenkiinnolla odotan uusien Putousnäyttelijöiden näkemistä tosi toimissa. Miksi nämä kyseiset ohjelmat sitten koukuttavat minua? Hmm. Salattuja Elämiä nyt on tullut katsottua ihan penikasta saakka, joten ei sen katsomista noin vain voi lopettaa, vaikka välillä mieli tekiskin. Big Brotherissa ehkä vähän sama juttu ja onhan se nyt kiinnostavaa katsoa niitten ihmisten menoa siellä talossa, vaikka okei, onhan se välillä aika tylsää katsottavaa, mutta silti. Mielestäni tällä kaudella on ihan ok porukka. Jonathan on ehdoton lempparini. Niin ja sitten vielä tuo Vain Elämää. Siellä on nyt mielestäni ylivoimaisesti paras poppoo ja sitä katsoo oikein mielellään. Samuli on ihastuttava!

Okei, myönnän, että töllöstä tulee tylsyyksissään joskus katseltua vaikka ja mitä muutakin ohjelmaa. Tälläisiä satunnaisia "kiva katsoa jos on aikaa" -ohjelmia ovat mm. Naurun tasapaino, Meidän perheen tähdet, Toisenlaiset äidit, Panttilainaamo, Martina ja Hengenpelastajat, sekä eilen alkanut Vino Showkin vaikutti todella katsottavalta. Niin ja Possekin on tainnut jo alkaa, mutten ole hoksannut sitä katsoa. Taitaa näitä katsottavia ohjelmia olla kuitenkin enemmän kuin aluksi ajattelinkaan, mutta tosiaan näitä kaikkia en vahtaa joka jaksoa, vaan aina jos on tylsää ja ylimääräistä aikaa ja kyllä sitä työttömällä kuitenkin riittää, jopa luonto-ohjelmillekin riittää aikaa silloin tällöin. 

Mutta että tälläiset ohjelmat saavat kiskottua minut teeveen ääreen. Mielenkiinnolla kyllä kuulusin myös teidän lukijoiden teeveen katselu tottumuksianne. Löytyykö meiltä kenties samoja suosikki ohjelmia ja mitkä ohjelmat eivät todellakaan saa sinua ajautumaan niitä katsomaan? 

26. syyskuuta 2014

Eye of the tiger

Ihanaa kiitos teille! Ai mistäkö? No siitä, että jaksoitte pitää minulle tänään peukkuja kun ajoin inssin tuossa aamusella. Täh? Kai te muistitte pitää peukkuja...?! :D No ilmeisesti joku sentään muisti, koska läpihän se meni! Te, jotka olette inssin läpi ajaneet tiedätte varmasti tän jäätävän mahtavan fiiliksen, joka mulla nyt on. Aivan huisin siistii. Kaikki tämän viikkoinen patoutunut stressi ja jännitys on tipo tiessään ja nyt on hirmuiset jälki tärinät ja värinät päällä. Ei oikein tiedä miten päin olisi ja kiemurtelen tässä tietokonetuolilla. Mieli tekisi hyppiä ja pomppia ja ilakoida. Ehkä sen teenkin... hetkonen...

 photo anigif_zps02be8e66.gif

Doodih. Ennenkuin lähdin ajokoetta suorittamaan, niin katsoin useampaankin kertaan tämän alla olevan videon pätkän, joka antoi minulle kovasti voimaa ja tsemppiä tulevaan koitokseen. Kenties kiitos läpäisystäni kuuluukin ihanalle Jensenille, joka tsemppasi minut "voittoon"! Nytkin tuo pyörii tässä yhä uudestaan ja uudestaan. Ei voi kyllästyä. Oikea rakkauspakkaus sanon minä <3 Nam.



Ainiin, totta tosiaan! Munhan piti teille hehkuttaa ajokortin saamisen lisäksi mun uutta hiuskuontaloani. Nimittäin, niinkuin joku tuossa ehti kenties jo tajuta, niin tämä tyttö meni ja leikkuutti kutrinsa pois keskiviikkona. Huimat neljä tuntia me saatiin kampaajan kanssa aikaa kulumaan mun tukan tuusaamisessa, mutta lopputulos mielyttää ainakin minua suuresti. Eli nips naps sinne meni pitkä tukka ja pitkästä aikaa lyhyttä tilalla. Ihanaa! Olenkin jo niin ikävöinyt tämmöistä lyhyttä mallia, sillä se pitkä alkoi ottaa jo hermoon ja pidinkin sitä enää vain nutturalla poissa tieltä. Onhan tässä taas pieni totuttelu tähän lyhyeen. Välillä aivan säikähtää kun koittaa koskea hiuksiin, jotka ovatkin näin lyhyet, mutta äkkiä siihen tottuu taas. Kertokaahan toki, että mitäs te tykkäätte tästä uudesta tukastani?

 photo _DSC0057_zpse200511d.jpg

25. syyskuuta 2014

The Sims 4

 photo _DSC0006_zps827c8ead.jpg

Joku vanha lukija saattaa muistaa postauksen noin vuoden takaa, jossa hieman esittelin ihanaa The Sims 3 kokoelmaani. Ken tahtoo, niin tuon kyseisen postauksen voi käydä kurkkaamassa tästä. Mutta tosiaan.. jo tuolloin odottelin tohkeissani Sims 4:sta ja sehän julkaistiin tässä syyskuun alussa. Peli on ollut kokeiltavissani nyt tämän viikon aikana, kun olen kotikotona hengaillut. Olen kyllä ihan tykännyt pelistä ja olen mukavasti saanut kulutettua siihen aikaa. Oikein hyvää viihdettä näin työttömälle!

Sims 4 eroaa aika moneltakin osaa Sims 3:sta ja siinä on ollut hirveästi totuteltavaa, kun kaikki perus jututkin löytyy aivan eri paikoista ym ym, mutta pikkuhiljaa tuotakin oppii käsittelemään. Olen kuullut paljon puhuttavan, että monet eivät ole Sims 4:sta tykänneet laisinkaan ja ovat palaneet kolmosen pariin heti suosiolla. Itsekin ehkä ekoilla pelikerroilla näin ajattelin, mutta päätin sitten opetella tykkäämään pelistä ja totuttelemaan siihen. Onhan siitä lähtenyt tosi paljon hyviä vanhoja juttuja pois, kuten uima-altaat ja taaperot, mutta paljon uutta on tullut tilalle. Ainakin simin luonti, sekä rakentaminen on tullut mielekkäämmäksi. Innolla odotan tulevia lisäosia, jospa peliin saataisiin sitten lemmikit ja vähän kaikkea muutakin hauskaa, sillä onhan peruspeli kuitenkin aika tönkkö ja tylsä. 

Mitään hirmuista peli-intoa Sims 4 ei minulle tarjonnut. Se on jännä, kun yleensä kuitenkin innostun uusista peleistä niin hirmuisesti, että en malttaisi hetkeksikään lopettaa niiden pelaamista. Tätä olen kuitenkin pelaillut lähinnä vaan tylsyyttäni, eikä pelaamiselle ole mitään kummempaa himoa. En tiedä sitten onko vika pelissä, vai siinä, ettei itseä nyt vain satu kiinnostamaan. 

Löytyykö lukijoiden seasta Sims 4:sen omistajia? Mitä te olette pelistä tykänneet?

PS. Joku tarkkasilmäinen saattaa hoksata tässä postauksessa erään seikan, joka on eilen muuttunut, mutta palaan siihen todennäköisesti huomenna uudemman postauksen kera. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, joka tajuaa mistä on kyse! Tai ehkä sen pöllömpikin tajuaa, mutta silti :D

23. syyskuuta 2014

Tytön tylleröt ja pojan pallerot

Eilettäin käytiin PITKÄSTÄ aikaa moikkaamassa Theddyn ja Kodan kanssa vanhoja tuttuja koirakavereitamme, tollerityttöjä Lyyliä ja Saanaa. Tosiaan pitkään aikaan ei olla keretty treffaileen, mutta onneksi nyt eilen onnistui näkyillä vihdoin. Nuo treffit taisivatkin olla viimeiset piiiiiitkään aikaan, nimittäin ei poppoo enää pääse yhdessä telmimään, kun minä ja Koda palataan sinne Kajaanin kotiin ja tolleritytsyjen omistaja, eli hyvä ystäväni, muuttaa opiskelujen perässä Tampereelle. Eli täysin eri suuntiin lähdetään. Hänen koiransa kyllä jäävät tänne Ruotsaloon, joten Theddy nyt ainakin tulee heihin törmäilemään kylänraitilla.

 photo _DSC0068_zps64af3913.jpg  photo _DSC0017_zps9871f61b.jpg  photo _DSC0096_zps9c2e6189.jpg  photo _DSC0157_zps4611c8ae.jpg
Nyt kun miettii, niin aika monet lenkit ollaan tuolla porukalla keretty taivaltaa ja aina on hauskaa ollut. Niistä on jäänyt muistoiksi lukemattomia yhteiskuvia, joita on varmasti myöhemmin ilo selailla. Vauhtia on aina riittänyt ja koiraporukan menoa on ollut ilo seurata. Harmi, ettei poppoo pääse enää yhdessä riekkumaan, mutta ehkä me onnistutaan kokoomaan jengi kasaan edes kerran vuoteen? Noh, sen näkee sitten kuinka usein sitä tuleekaan törmäiltyä enää kun eri suuntiin lähdetään.

Minun ja ystäväni "koiratreffit" alkoivat jo monia monia vuosia sitten. Silloin menossa mukana oli Dansku-pappa ja hänen poikansa Mikki, joka oli siis ystäväni koira. Sillä porukalla aloitettiin yhteiset lenkkeilyt ja niitä ollaan jatkettu tähän päivään saakka, vaikka porukan jäsenet ovatkin matkalla vaihtuneet. Ensimmäiset yhteiskuvat lenkeiltä löytyivät vuodelta 2007, siispä ainakin seitsemän vuotta ollaan yhdessä kylänraitteja kierretty kera karvanaamojen ja noihin vuosiin mahtuu jos jonkinmoisia seikkailuja. Hieman on ajan saatossa taidettu kehittyä myös koirien yhteiskuvien ottajana? :D Hyvä niin.


22. syyskuuta 2014

Esittelyssä Nikon D3300

 photo _DSC0215_zpsb5544b60.jpg

Uusin rakkauteni. Harmi vain, ettei se ole oma. Tämä kauneus ilahduttaa minua vain hetkellisesti tämän tulevan viikon aikana, jolloin pääsen sillä leikkimään, koska täällä kotikotona nyt majailen ja olenhan sitä kaulassani jo pari kuvausreissua kantanut viikonlopun aikana. Tämä Nikoni on pikkusiskoni uusi lelu, josta olen hyvin kateellinen. MÄÄKI TAHON!! Oon niin tykästynyt tuohon vempeleeseen jo nyt parin hassun käyttökerran jälkeen, vaikka onhan tuon käytössä itselle hieman opettelemista, kun on tuttunut vanhaan, tuttuun ja turvalliseen Sonyyn. Onhan kamerassa kuin kamerassa perusidea yleensä sama, mutta nappulat ja toiminnot löytyy aikalailla eri paikoista tässä uuden uutukaisessa, kuin tuossa omassa vanhassani, mutta tosi hyvin ollaan tultu ton Nikonin kanssa juttuun ja olen vallan tykästynyt siihen. Tuntuu varmasti karmaisevalta ottaa Sony käyttöön taas tämän viikon jälkeen, mutta minkäs teet. Aijon nyt kuitenkin viettää unohtumattomia hetkiä tuon Nikonin kaunokaisen kanssa, vielä kun se on mahdollista. 

Pidän eniten kameran keveydestä ja pienuudesta. Se ei ole mikään painava jööti, jota on tuskaa kantaa mukana, vaan se kulkeutuu vaivatta mukana vaikkapa lenkilläkin. Pienuudestaan ja keveydestään huolimatta se on hyvin tehokas vempele ja onhan se todella helppokäyttöinen, vaikka itsellä onkin hieman opettelua sen käytössä, kun on tottunut Sonyä näppäilemään. 
Kamerasta löytyy myös paljon muuta kehuttavaa, kuten esimerkiksi hyvät kuvat hämärämmässäkin paikassa. ISO-arvoa pystyy pyörittelemään 100 aina sinne 12 800 saakka. Lisäksi tykkään siitä, että sarjakuva nopeus on 5 kuvaa/sekunti, sekä kamerasta löytyy langaton sovitin, jolla saat jaettua helposti kuvia älylaitteen kautta. Niin ja onhan kameran punainen värikin kivaa vaihtelua tavallisiin mustiin järkkäreihin. 

Putkistoa pikkusiskoltani löytyy kameraan jo kaksin kappalein. Ensimmäinen putki on perus 18-55mm ja toinen on sitten vähän isompi kapistus, eli se onkin sitten polttoväliltään 55-300mm, jolla pääsee siis jo hieman kauemmaksi. Tykkään, tykkään, tykkään! Kyllä noilla kelpaa kuvia räpsiä.

Pakkohan se on teille tässä parit testi kuvat ja eräs videokin vilauttaa, jotta näätte mimmosta settiä tuolla vempeleellä saa oikein aikaan. Kuvat ovat meleko sekalaista sorttia ja räpsitty vähän sieltä  sun täältä, mutta ei anneta sen tässä postauksessa haitata. 

 photo _DSC0095_zps055f4cb5.jpg  photo _DSC0056_zps8d5de55b.jpg  photo _DSC0042_zps65e88eed.jpg  photo _DSC0026_zpscd50051e.jpg  photo _DSC0134_zps8ae784f4.jpg  photo _DSC0201_zpsa5f17d82.jpg

PS. Huomatkaa, että meidän poitsut löysi yhteisen sävelen jälleen. Miten ihanaa!

20. syyskuuta 2014

Sydäntäsärkevä jälleennäkeminen

Palattiin Kodan kanssa viikoksi asumaan takaisin kotikotiin tänne Ruotsaloon viimeisten ajotuntieni ajaksi. Ollaan nyt siis kaksi mennyttä viikkoa oltu täältä pois ja odotin Theddyn ja Kodan välillä iloista jälleennäkemisen riemua. Ajattelin ensin ottavani tämän kohtaamisen videollekin, koska odotin iloisia hännänheilutuksia ja riemukasta leikkiä. Onneksi jätin videon kuitenkin ottamatta, sillä jälleennäkeminen oli kaikkea muuta kuin iloinen ja riemukas. Minulla ei käynyt edes mielessä, että tämä olisi voinut mennä näin. Olinpa minä typerä.

Kun astuimme ulos autosta niin Koda oli iloinen tajutessaan olevan tutussa paikassa. Se ryntäsi häntä heiluen äitini luokse, joka odotti ovella. Seuraavaksi Kodaa vastaan ryntäsi Theddy, mutta ei lainkaan niin kuin kuvittelin sen tekevän. Kaikki ei mene niinkuin elokuvissa, tiedän. Theddy nimittäin kävi Kodan kimppuun kuin yleinen syyttäjä, vaikka Koda selvästi muisti kaverinsa ja yritti lähestyä tätä silkkaa ystävällisyyttään. Theddy ei ilmeisesti Kodaa tunnistanut, tai vaikka tunnistikin, niin näytti heti, että kovin lämpimät välit heillä ei enää ole. Koda oli hyvin ihmeissään kaverinsa käytöksestä, mutta tajusi heti alkaa vältellä tätä. 

Emme ole kerenneet tässä kotosalla olla kuin vasta muutamat hassut tunnit, mutta koiria on pakko pitää eri huoneissa. Yritimme kyllä antaa koirien kohdata uudelleen, mutta ei siitä mitään tullut. Koda antoi Theddyn rauhassa nuuskia häntä kyllä, mutta sitten Theddy alkoi taas murista sille eikä antanut liikkua mihinkään. Se ei ilmeisesti enää hyväksy Kodaa tänne ja en tiedä mitä tästä seuraavasta viikosta tulee, kun näiden yhteiselo ei enää näemmä suju. En kyllä heitä vielä tässä vaiheessa kaikkea toivoa hukkaan. Voihan nimittäin olla, että Theddy ajan kanssa antais Kodan olla täällä, koska Koda ainakin näyttää alistuvan sille, eikä itse haasta mitään riitaa. Pitäkää kaikki siis meille peukkuja pystyssä, että tämä viikko sujuisi ongelmitta!

Kyllä se surettaa nähdä nuo kaksi tuollaisina "vihamiehinä", kun viimeksi kun tapasivat olivat kuin paita ja peppu, niinkuin alusta asti ovat olleet. Aivan tuumas nousta itelläki tippa linssiin, mutta minkäs teet. Koirien väliset suhteet eivät säily niinkuin ihmisten ja tämä on nyt Theddyn reviiri, eikä Kodan, mutta surullistahan tämä on kun ylimmät ystävykset eivät enää olekaan ylimpiä ystävyksiä. Tekee ihan kipeää katsoa poikien vanhoja yhteiskuvia ja ajatella, että samanlaisia kuvia ei ehkä enää koskaan tule..,



 photo DSC02844_zpsd9e40018.jpg  photo DSC05485_zps5905f339.jpg  photo DSC01497_zpsdea81c53.jpg  photo DSC09056_zps75d6ae1c.jpg

18. syyskuuta 2014

Testissä Kajaanin koirapuistot

Ollaan Kodan kanssa keretty tässä yhden ja puolen viikon aikana melko hyvin kiertelemään ympäri Kajaania tutkimusretkien merkeissä. Kiitos minun työttömyyteni aikaa on riittänyt seikkailuille varsin hyvin. Eli päivät on aika hyvin kulutettu tepastellen pitkin maita ja mantuja etsien hyviä lenkkireittejä. Lenkkireittien lisäksi on tullut etsittyä kaikki Kajaanin viisi koirapuistoa. Me ei Kodan kanssa olla koskaan oltu mitään koirapuistojen suurkuluttajia, eipä tietenkään kun maalla ollaan asuttu, niin vain harvakseltaan ollaan käyty Kokkolassa puistoilemassa. Nyt kuitenkin täällä kaupungissa asuessa puistot on paljon tärkeämmässä asemassa. Nimittäin ne ovat ainoita paikkoja, joissa tohdin päästää Kodan vapaaksi riekkumaan. Siispä olin hyvin iloinen huomatessani, että täällä Kajaanissa niitä puistoja on jopa viisi kipaletta. Tottakai ne oli kaikki pakko käydä käsiinsä etsimässä ja testaamassa!


Ämmäpuronpuisto
Tämä koirapuisto sijaitsee kaikista viidestä meitä lähinpänä, ja siksi se on ja tulee varmasti jatkossakin olemaan eniten käytössämme. Tuonne ei ole meidän alaovelta matkaa kuin ehkä 300-400metriä, joten sinne matka taittuu silmän räpäyksessä. Puisto sijaitsee mielestäni muutenkin hyvällä paikalla, eikä vain siksi, että se on meitä lähellä, vaan siksi, että tuosta lähtee sitten ihania polkuja vähän joka suuntaan, eli tuosta on helppo sitten jatkaa vaikka lenkkiäkin.
Tässä puistossa on kaksi erillistä puolta pienille ja isoille koirille, mikä on aina hyvä. Porukkaa tuolla käy ihan hyvin, ainakin siihen suosittuun 17-18 aikaan. Koda on löytänyt tuolta itselleen hyvän "tyttökaverin" eräästä sekarotuisesta Ellistä, jonka kanssa ollaan nyt pari kertaa puistoiltu, mutta muiden koirien kanssa ei ollakkaan tuolla oltu, nimittäin monesti siellä tuntuu olevan aika ärhenteleviä uroksia, joiden sekaan ei sovi Kodaa laittaa. Aika paljon oon vienny Kodaa juoksentelemaan sinne yksikseenkin.
Puisto on ihan viihtyisä ja ilmeisesti aika uusi. Maastoltaan se on tuollainen melko tavallinen koirapuisto ja molemmat puolet ovat hyvän kokoisia. Jotenkin se on silti vähän tylsähkö mun makuun.

 photo _DSC0112_zpsf7a9f7d1.jpg  photo _DSC0121_zps5f1396a1.jpg

Lohtajanpuisto
Tämä koirapuisto taitaakin sijaita meistä katsottuna kauimpana. Matkaa sinne kertyy n. 3km, eli on kyllä ihan käveltävissä, mutta eilen ainakin huomasin, kun oli suhteellisen lämmin päivä, niin kotimatkalla Koda oli aika väsyksissä, kun puistossakin tuli temmellettyä niin kovasti. Noh nukkuipahan koko illan ja yön onnellisena, mutta kenties seuraavalla kerralla tuonne mentäessä on auto matkassa.
Tässäkin puistossa on kaksi erillistä puolta pienille ja isoille koirille, hyvä hyvä. Pienten puoli taisi olla aika paljonkin pienenpi kuin isojen puoli, tai en minä sitä niin tarkasti zoomaillut, mutta luulen, että näin oli. Olen muutenkin niin huono arvioimaan noita pinta-aloja! Joka tapauksessa isojen puoli oli tosi hyvän kokoinen. Paljon tilaa juosta ja temmeltää. Maastokin oli mun mielestä ja varmasti Kodankin mielestä tosi mukava. Iso nurmikenttä, sekä sellainen kivi/kanto röykkiö tai miksi sitä nyt osaisi kutsua.
Kokonaisuudessaan puisto tuntui olevan kaikista mielenkiintoisin niin omistajan kuin koirankin mielestä. Täällä tullaan vierailemaan varmasti useasti, vaikka vähän matkaa onkin.

 photo _DSC0143_zps79902a00.jpg  photo _DSC0145_zpsd0e900a4.jpg

Kuurnanpuisto
Tähän puistoon kertyy meiltä matkaa noin kaksi kilometriä. Tämä puisto on maastoltaan oikein metsäinen ja Koda näytti siitä kovasti pitävän. Omaan silmään paikka oli jotenkin vähän sottaisan olonen ja jäätäviä koiranpaskaläjiä oli jätetty joka puolelle ainakin isojen koirien puolelle. Eli itse en tohtinut tuolla kävelleskellä ollenkaan, kun niitä jätöksiä oli sen verran paljon. Tosi raivostuttavaa kun ihmiset eivät jaksa huolehtia omien koirien jätöksiä roskiin... MURR! 
En tiedä mimmoisessa suosiossa puisto on. Me ollaan siellä vasta yhden kerran käyty ja silloin toisella puolella oli sakemanni ja joku iso seropi kenties, niin en viitsinyt Kodaa niiden luo viedä, mutta hyvin Koda yksikseenkin tuolla viihtyi.
Isojen koirien puoli oli tosi hyvän kokonen ja pienten koirien puoli vaikutti aika paljonkin pienemmältä. Uskon, että tullaan vierailemaan tuolla aika harvakseltaan, koska mua oikeesti ärsyttää tuo sottaisuus niiden koiranpaskojen suhteen. Siellä kuitenkin oli tosi hyvät välineet niitten läjien keräämiseen. Kaksi lapiota ja koirankakkapusseja, joten miksi pitää jättää ne läjät toisten kiusaksi puistoon?! 

 photo _DSC0165_zps99ef0514.jpg  photo _DSC0175_zps3149aef7.jpg

Laajankankaanpuisto

Tätä puistoa ollaan vain kerran käyty kurkkaamassa ja nimenomaa vain kurkkaamassa, nimittäin siellä sattui olemaan isoja ärhäkän oloisia uroksia, niin katsottiin Kodan kanssa parhaaksi pysyä aidan toisella puolella, siellä kun ei ollut kuin tuo yksi puoli. 
Eli päältä päin katsottuna puisto vaikutti vähän tylsältä. Se oli vain yksi nurmikenttä. Aika hyvän kokoinen kylläkin, mutta ei yhden yhtä puuta tai mitään. Hyvät rallithan koirat varmasti siellä saa aikaan, kun on hyvin tilaa juosta, mutta ei se niin mielenkiintoiselta puistolta vaikuttanut. Omistajia vartenhan siellä oli tuommonen katos sateen varalle, mitä ei muissa puistoissa ole ollut. En tiedä piipahdetaanko tuolla enää, puistoon oli meiltä kuitenkin matkaa lähes 3km, mutta ehkä siellä saattaa käväistä uudemman kerran, jos lenkkeilee tuolla suunnilla.

 photo _DSC0187_zps6526a80a.jpg


Onnelanpuisto
Tämäkin puisto sijaitsee meiltä vähän yli parin kilsan päässä, mutta sinne menee ihana reitti joen rantaa pitkin, joten tuolla tullaan varmasti käymään useammankin kerran. Puisto sijaitsee ihanan rauhaisalla paikalla, eikä isoja autoteitä mene vierestä, niinkuin lähes kaikissa muissa puistoissa täällä Kajaanissa. Puistosta näkee joen rantaankin ja se on muutenkin jollain tapaa rauhallisen ja nätin oloinen. Tykkään erityisesti puisesta aidasta ja puisto on hyvän kokoinenkin. Siinä on siis vain yksi puoli ja maastoltaan se on vähän tuommoinen metsäinen. Löytyy kiviä ja puita ja sitten myös vähän tommosta avonaisempaa aluetta.
Puisto vaikutti todella siistiltä ja hyvinhän se oli varustettu kakkaroskiksilla, -pusseilla, sekä -lapioilla. En tosin tiedä kuinka suositussa käytössä puisto on, mutta meidän oleskelujen aikana siellä ei ole ollut muita. 
Ainut miinus puistossa on se, että omistajia varten ei ole yhden yhtä penkkiä, mutta muuten puisto kyllä vaikutti todella mukavalta ja siellä oli nimenomaa semmoinen rauhallinen fiilis.

 photo _DSC0189_zpsf78016c0.jpg  photo _DSC0199_zps85f78536.jpg


Näin on tullut kahlattua kaikki Kajaanin viisi koirapuistoa läpi. Veikkaanpa, että meidän käytössä eniten tulee olemaan tuo Ämmäpuron puisto ihan vain siitä syystä, että se sijaitsee meitä niin lähellä. Ihastuin kyllä kovasti Onnelan ja Lohtajankin puistoihin, joten niissäkin tullaan varmasti aina välillä piipahtamaan. Kuurna taas ei lukeudu suosikkeihin sotkuisuutensa takia ja Laajankankaallakaan tuskin tullaan enää käymään tylsyytensä vuoksi. Olen kyllä iloinen, että Kajaani on näin hyvin varustettu näillä koirapuistoilla, vaikka onkin pieni kaupunki. Kyllä täällä koiran kanssa kelpaa elellä!

14. syyskuuta 2014

Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla


On rouskua, tattia, haperoa, suppiloa, vahveroa ja ties mitä muuta. Aivan oikein! Kyse on noista syksyisen metsän törröttäjistä, sienistä. Tänään lenkkeillessäni tarkastelin sieniä kameran linssin läpi ja yllätyin siitä, miten hurjan paljon erilaisia törröttäjiä löysinkään lenkkipolkuni varrelta. Niitä oli oikeasti joka lähtöön. Vaikka minkä kokoisia, värisiä ja näköisiä. Niitä oli hyvin mielenkiintoista kuvata, vaikka sitä joutuikin ryömiä suurimmaksi osaksi maan tasolla kivoja kuvakulmia hakiessa. Hauskaa se silti oli, vaikka ohikulkijat saattoivatkin kummastella tätä perse pitkällä maassa mönkijää, mutta olkoot! 

Minkälaisia sieni-ihmisiä te olette? Käyttekö syksyisin keräämässä ruokasieniä korit pullolleen vai ihasteletteko niitä luonnossa ilman halua popsia niitä poskeenne vai herättääkö sienet ylipäänsä mitään kiinnostusta? Itse en ole koskaan välittänyt sienistä ruokamielessä. Jotenkin niiden koostumus kuvottaa niin paljon, etten niitä tahdo syödä. Pekoniin käärittyjä herkkusieniä olen muistaakseni joskus pitänyt ihan syötävinä, mutta muuten en ole sieniä suuhuni laittanut. Lapsena sitä aina tuli "kokkailtua" sienisoppaa johonkin hiekkaämpäriin ja ehkä siitä hajusta ja muusta ällötyksesä on jäänyt traumat tai jotain, vaikka olihan se ihan huippu hauska kokkausleikki aina syksyisin hajusta ja muusta huolimatta. Muistan että syötin sienisoppaa aina kiville...?!

Jokatapauksessa sienistä on paljon iloa minulle, vaikka en niitä suuhuni tykkääkkään laittaa. Minusta sienet ovat nimittäin hyvin kuvauksellisia ja niitä on mukava koittaa tunnistella, vaikka olenkin vielä aika huono siinä hommassa. Suosittelen kyllä sieniretkeä kaikille!

 photo _DSC0004_zps061d2e8f.jpg  photo _DSC9948_zps5314be4b.jpg  photo _DSC9953_zps094f8060.jpg  photo _DSC9993_zps7663b80e.jpg  photo _DSC0022_zps0131f156.jpg  photo _DSC0031_zps6a85765d.jpg  photo _DSC0036_zpsbdaf129a.jpg  photo _DSC0052_zps9355f75c.jpg  photo _DSC0054_zps3daf0bd4.jpg  photo _DSC0064_zps8fbe9a8d.jpg  photo _DSC0082_zpsfb41ca39.jpg  photo _DSC0087_zps24a82c3a.jpg  photo _DSC0108_zpsb55946fc.jpg