17. maaliskuuta 2017

Sairastupa

Kuten tiedätte, niin minä olen saikuttanut jo parikin kuukautta ja sama meininki jatkuu vielä kuukauden, koska poikkimurtunut olkavarsi ei ole vielä lähtenyt kunnolla luutumaan. Toivotaan parasta, että kuukauden päästä käsi olisi työkykyinen, kuten lääkäri sanoi. Mutta jotta pääkoppa pysyisi kasassa tässä käsipuolena hilluessa, niin täytyy osata nauttia ja iloita pienistäkin jutuista. Ja onneksi on nuo rakkaat karvanassut, jotka täällä kotosalla mua viihdyttää.

Karvanassuista toinen, eli Koda liittyi mukaani vaivaisten kerhoon kasvattamalla suuhunsa uudelleen tismalleen samanlaisen kasvaimen kun likimain tasan vuosi sitten. Noh, se ällötys käytiin poistamassa, mutta samalla eläinlääkäri totesi Kodan suussa olevan hiivatulehdus. Siispä nyt me täällä Kodan kanssa yhdessä parantelemme itseämme. Minä murtumaa kädessä ja Koda hiivatulehdusta suussa.

Minun hoitooni kuuluu käden liikeratojen jumppaamista, mutta en vielä saa nostella kädellä mitään. Olen myös yrittänyt lisätä maitotuotteita siinä toivossa, että ne edesauttaisivat luutumista. Tässä ei oikein muuta mahda kuin odotella ja toivoa parasta.

Kodan hoitoon taas kuuluu lääkitystä ja eritoten suoliston toiminnan tasapainottamista. Tällä hetkellä syödään tulehduskipulääkettä ja ollaan kaksi viikkoa maitohappobakteerikuurilla, joka on suositeltavaa tämmöisissä hiivaoireilussa. Lisäksi kahden viikon ajan sivellään ikeniin kerran päivässä dentiseptiä, jolla on desinfioiva vaikutus bakteereja ja sieniä vastaan. Toivotaan, että näillä päästään hiivasta eroon, eikä se pääse aiheuttamaan enempää ongelmia. Onneksi Koda on kuitenkin täysin normaali iloinen oma itsensä, joten meidän sairastuvassamme säilyy joka tapauksessa positiivinen mieli. Kyllä tämä tästä!