30. toukokuuta 2014

Lintumaista

 photo IMG_4960_zps1ad71492.jpg  photo IMG_4965_zps74275896.jpg  photo IMG_4983_zps9d46044b.jpg  photo IMG_4986_zps6d357430.jpg
 photo IMG_4998_zps58c796bf.jpg  photo IMG_4713_zpsd3ba5b8a.jpg  photo IMG_4720_zps4369ffcf.jpg  photo IMG_4801_zpsec79dd10.jpg

Pitkästä aikaa ajattelin tuoda näytille parit höyhenpeitteiset kaverit. On haarapääskyä, peippoa, västäräkkiä, viherpeippoa ja vieläpä törmäpääskyä. Tuo törmäpääsky yhdyskunta löytyy sieltä Hopiokalliolta, josta teinkin postausta joku aika sitten. Se suosikki kesänvietto paikkani. Mukava päästä seuraamaan noittenkin elämää. Viimeksi kun siellä kävin niin melkoista vilinää oli kun pääskyjä monta kymmentä.

Vesilintujakin olisi kiva käydä taas joku päivä tässä kuvailemassa. Käkeäkin olen kameran kanssa koittanut metsästää useammankin kerran. Se on sen verran ovela kukkuja kuitenkin, etten ole siitä ruudun ruutua vielä saanut. Ehkä vielä joskus!

Ihana kirjosieppo pariskuntakin pesii poikaystäväni luona, joten pitäisi joku päivä raahata kameraa sinnekin suuntaan jos sais kivoja kuvia niistäkin. Ne kun vaikuttavat aika rohkeilta, eivätkä välitä ihmisistä paljon mitään, niin vois päästä vähän lähemmäskin parempien kuvien toivossa.

...

Ja sitten vielä aivan pakko hehkuttaa erästä asiaa, joka ei kyllä todellakaan lintuihin liity, mutta silti.. nimittäin.. MÄ OLEN SAANUT RAHAT AJOKORTTIA VARTEN!!!1! Ahh. En tiedä voitteko kuvitellakaan tätä ilon määrää. Maanantaina alkaa tällä tytöllä ajokoulu. Aivan mahtavaa, siistii, jeee! Tätä onkin odotettu. Vihdoin ja viimein. Hallelujah. Minä kiitän ja kuittaan!

28. toukokuuta 2014

Valmis nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja

 photo 5_zpsbb496a6b.jpg  photo 1_zps229c4686.jpg    photo 7_zps029be8dd.jpg  photo 9_zps1c75aa5e.jpg
Kuvista kiitos rakkaalle pikkusiskolle.

Viimein tämä päivä on koittanut. Päivä joka tuntui niin kaukaiselta kolme vuotta sitten, mutta nyt yhtäkkiä se on tässä. Päivä jota ollaan porukalla haikeina odotettu ja monta kertaa keretty jo itkutkin tästä vääntää. Kaikesta haikeudesta huolimatta tämä päivä on suuren ilon ja onnen päivä. Mä olen nyt nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen ammattilainen! Nämä kolmen vuoden uurastukset on nyt palkittu ja tässä sitä ollaan paperit ja stipendi kourassa. Stipendin myöntämisperusteina ovat: 

"Loistava menestyminen opinnoissa. 
Positiivinen, aina valmis tarttumaan haasteisiin. 
Osaa kohdata ohjattavat lämmöllä ja ammattitaidolla,
 myös luokkakavereiden arvostama."

Todella otettu olen tuosta stipendistä ja muutenkin nyt on vain niin loistava fiilis kertakaikkiaan! Vaikka toisaalta sitten itkettääkin, koska joutuu erkanemaan siitä ihanasta perheestä joka meillä on nämä kolme vuotta ollut, mutta uskon ja luotan, että tapaamme vielä monta kertaa. 

Seuraavaksi koittaa kesäloma. Kesäkuussa minulla on työpaikka seurakunnassa lasten kesäkerhossa aina kaksi päivää viikossa. Eli se tietää myös mukavasti lomailuakin. Heinäkuussa sitten starttaa työt vanhainkodilla ja sitä onkin sitten joka arkipäivä. Elokuussa... mitä elokuussa?! Sitä ei vielä tiedä kukaan, en edes minä. En tiedä mihin muutan, muutanko mihinkään. Mitä teen vai teenkö mitään. Tämä kaikki selviää sitten ajallaan. Jännittävää!

Tosiaan nyt on suvivirretkin veisattu ja ollaan virallisesti kesälaitumilla. Ihana fiilis juuri nyt! Huomenna sitä sitten kahvitellaan ja juhlitaan valmistumistani, joten palaillaan astialle!

24. toukokuuta 2014

Verta, hikeä ja kyyneleitä

Huhhuh mikä kalareissu! Eipä oo tullu moista ennen koettua...

Ensimmäisenä haluaisin antaa ihan vain pari käytännön vinkkiä jos olet suunnittelemassa kalareissua. Tärkeimpänä on muistaa varustautua hyvin. Kumisaappaat ja muukin vaatetus pitää olla kohillaan, että reissusta saadaan aikaan hyvä. Jos aijot kalaa napata, niin myös ne kalastusvermeet tulee olla kondiksessa. Äläkä vain unohda haavia kotiin. Kuumana kesäpäivänä muista varustautua myös useammalla vesipullolla, sekä päähineellä. Aurinkorasvakin vois olla aika kiva juttu. Jos pelkäät ötököitä, niin kenties parempi jäädä kotiin. Vesistöiltä löytyy jos jonkinmoista pörriäistä ja öttimöntiäistä. Mutta tosiaan. Kunhan vaatetus ja muut vermeet ovat kunnossa niin niillä pääsee jo pitkälle.

Kerron nyt kuitenkin meidän tämän päiväisen kalareissumme, josta ei kannata ottaa mallia.  

Eli lähdin poikaystäväni kanssa kalaan eräälle joelle. Itse en ollut koskaan kyseisellä paikalla käynyt, joten varustuksenikin oli melko kehno siihen nähden, että meidän piti rämpiä umpimehtää aika pitkästikkin, ennenkuin pääsimme joenrantaan. Matkalla minä olin onnistunut uppoamaan johonkin Niiliin tai vastaavaan reisiäni myöten, joten tunnelmani olivat märät ja kiukkuisat. Noh, kun pääsimme lopulta itse kalapaikalle niin sehän oli hyvin nätti. Leiriydyimme eräälle kivelle ja minä pistin ranttaliksi ja riisuin vaatteet niin että pompin alkkareilla siellä. Poikaystäväni virvelöihti siinä ensin jonkun aikaa ja sitten oli minun vuoroni. Meillä kun oli matkassa vain yksi virveli. Minä päätin olla rohkea ja kahlata paremmille apajille. Kahlasin jokea pitkin niin, että pääsen keskemmälle eräälle pienelle kivelle heittelemään. Parin heiton jälkeen nappasi ja nappasi oikein kunnolla. Hyvä etten lentänyt kuin leppäkeihäs jorpakkoon kun aivan säikähin. Olen viimeksi saanut kalaa joskus pienenä. Nekin jotain pikku sinttejä. Voitte siis vain kuvitella paniikkini kun nyt koukussa oli kunnon hauki. Taistelin sen möhkäleen kanssa aikani ja väänsin itkua, koska pelkäsin. En todellakaan uskaltanut nostaa kalaa vedestä ja poikaystävänikään ei apuun kerennyt kun hauki otti ja lähti. Se katkaisi siiman ja vei suussaan kalliin uistimen. Typerä kala. Typerä minä. Olin oikeasti ihan paniikissa. En ollut ennen edes nähnyt noin valtavaa kalaa. Rehellisesti sanottuna tärisin ja itkin ja halusin vain pois, mutta ensin oli kahlattava jokea takaisin rantaan. Noh, enhän minä tietenkään enää uskaltanut. Olin nähnyt minkälaisia petoja vesi piti sisällään, joten en todellakaan uskaltanut enää upottaa jalkojani siihen. Poikaystävä hoki, että turhaan itken, koska pakko minun sieltä oli kahlata läpi. Muita keinoja ei ollut. Itse tosin kerkesin jo kuvitella kuinka helikopteri tulisi paikalle ja noutaisi pakokauhun vallassa olevan pikkuhousuisen tytön joesta, eikä minun tarvisi kahlata. Enpä kuitenkaan kutsunut helikopteria apuun vain kokosin itseni ja kahlasin rantaan. Se oli kamalin kokemukseni ikinä. No ei ehkä ihan, mutta melkein ainakin. Noh...tulipahan todistetuksi, ettei minusta taida kalamieheksi tai edes naiseksi olla. Paras jättää kalastus suosiolla joillekkin jotka sen osaavat.

Reissu oli kirjaimellisesti täynnä verta, hikeä ja kyyneleitä.

 photo DSC02695_zpsb126ebda.jpg  photo 00000_zps60a04a8a.jpg  photo DSC02716_zpscbad1a2e.jpg  photo DSC02707_zpsd365f8b9.jpg    photo DSC02728_zps276bad20.jpg  photo DSC02730_zps5baf8952.jpg

PS. Postaus ja eritoten tuo viimeinen kuva on omistettu eräälle ystävälleni, joka varmasti arvostaa tätä. Vai mitä Janika? ;)

22. toukokuuta 2014

Pummilla tallinaan

 photo 2014-05-20183809_zps83b4d436.jpg    photo 2014-05-20181353_zps9a04a25a.jpg
 photo IMG_4954_zpsaef59d1f.jpg

Hei vaan taas kaikki rakkahaiset siellä! Iloinen bloggaaja on nyt kotiutunut opintomatkalta Tallinnasta (vaikka otsikko toisin väittää, niin ei me oikeesti pummilla menty ;). Ensimmäinen matkani Suomen rajojen ulkopuolelle on nyt tehty. Jippii! Reissusta jäi käteen todella hyvä mieli ja tottahan toki myös juotavaa joksikin aikaa. Harmittamaan jäi, että kuvasaldo reissusta jäi jäätävän pieneksi. Siis kuvitelkaa, että minä joka normaali lenkilläkin saan pari sataa räpsyä helposti aikaan niin koko Tallinan reissun aikana en saanut 50 kuvaa enempää. Siis tämä on todella outoa, mutta se selittyy kyllä sillä, että reissu kesti vain sen kaksi päivää. Kokoajan oltiin johonkin menossa ym. niin eipä siinä sitten tullut paljoa yhtään kamera kaulassa oltua. Suurin osa niistäkin kuvista on semmosia missä on luokkalaisten nassuja, niin ei viitsi niitä täällä julkaista. Siispä nämä mitä tuohon alkuun heitin on oikeastaan vain puhelinräpsyjä. Toivottavasti sitä joskus vielä pääsee jollain porukalla uudelle reissulle tuohon kauniiseen kaupunkiin niin, että aikaa riittäisi kunnolla kuvaamiseenkin.

Tämä oli tosiaan viimeinen reissu tällä upealla porukalla. Naurua riitti, mutta hieman oli haikeatkin tunnelmat välillä. Nimittäin viikon päästä sitä lähdetäänkin ihan eriteille. Kyllä sitä vain tulee näitä ihmisiä niin valtava ikävä. Ollaan todella tiivis porukka. Parempaa luokkaa en voisi kuvitellakaan olevan. Me ollaan parhaita!

Todella hyvä reissu.

...ja sitten vielä asiasta toiseen! Hehe. Pakko mainita, että tänään ollaan vietetty koirien ja poikaystävän kanssa ihana päivä. Nimittäin oltiin useampikin tunti eräällä upealla merenrannalla polskimassa. Minäkin uskalsin siis viimein heittää talviturkin hiiteen. Vesi oli ihanan lämmintä ja siellä tosiaan viihtyi tunti tolkulla, eikä tullut kylmä laisinkaan. Theddyn onnea ja riemua ei voi edes sanoinkuvailla. En ole koskaan nähnyt koiraa niin iloisena. Se sai minusta ja poikaystävästäni uimakaverit ja sen riemulla ei ollut rajaa. Se on niin mahtava tunne kun näkee koiran niin iloisena. Silloin sitä tajuaa, että sitä tekisi mitä vain noiden karvakamujen vuoksi. On ne vaan niin rakkaita!

Nyt maittaa uni meidän vesipedollekin!

 photo IMG_5051_zpscb3a73d1.jpg

19. toukokuuta 2014

Kyllä nyt tarkenee!

 photo DSC02526_zps615753a0.jpg  photo DSC02536_zpsffbc9f7e.jpg  photo DSC02548_zps0c7f8104.jpg  photo DSC02605_zps02d1fa75.jpg  photo DSC02651_zps5df0ca5c.jpg

Toivottavasti tekin olette päässeet nauttimaan näistä ihanan lämpimistä päivistä. Ainakin minun viikonloppuni on hurahtanut melkolailla kokonaan ulkoillen ja nauttien kunnon kesäfiiliksestä. Ihme ettei posket ala olla kipiät kun kokoajan vain hymyilyttää! On niin ihanaa kun...

sai kaivaa kesävaatteet esiin
aurinko paistaa
linnut laulaa
käki kukkuu
ruskettuu
jäätelö maistuu
ja joka paikassa vihertää

On ollut ihanaa myös kieriä onnellisena kissan kanssa nurmikolla, tehdä voikukka seppeleitä, viettää aikaa ihanan ystävän kanssa kallionkielekkeellä löpisten kaikkea mahdollista ja aurinkoa palvoen, grillata makkaraa, heitellä frisbeetä kullan kanssa ja uimaankin tekisi mieli, mutta ei sitä ihan vielä tohi. Onneksi meidän vesipetomme Theddy on polskinut viimepäivinä minunkin puolestani. 

Mutta asiasta toiseen. Huomenna kukonlaulun aikaan, jos ei aikaisemminkin, lähdemme luokkalaisten kanssa viimeiselle yhteiselle seikkailullemme. Määränpäänämme on Tallinna ja olemme siellä yhden yön. Keskiviikko iltana/yönä palaankin jo takaisin kotiin, joten tuollainen pikkureissu siis tiedossa. Siispä palaillaanpas astialle aikaisintaan torstaina! Ihanaa viikkoa teille kaikille ihanille!

17. toukokuuta 2014

Aina ei voi onnistua, eikä edes joka kerta

Asiahan todellakin on juuri niinkuin otsikko sen kertoo. Tänään ajattelin nauraa epäonnistumisille ja jakaa niitä myös tänne teidän iloksi. Nimittäin epäonnistumisia tapahtuu omalla kohdalla ainakin hirmuisen paljon tuolla valokuvauksen saralla. Varsinkin jos mallina toimivat energiset koirat, niin aina ei todelakaan voi onnistua. Se on tullut kyllä harvinaisen selväksi. 

Yleensä sitä poistaa automaattisesti kaikki pieleen menneet kuvat ja jättää vain hienoimmat talteen. Se on harmi, sillä niille epäonnistuneille kuville olisi hauska nauraa hieman myöhemmin, vaikka sillä hetkellä pilalle menneet kuvat harvoin saavat edes hymyä huulille. Eräältä kuvausreissulta kuitenkin päätin säästää myöskin nämä jollain tapaa pieleen menneet otokset juuri tätä varten. Yleensähän bloggaajat esittelevät ne hienot kuvat, tottakai. Mutta nyt haluan näyttää teille, ettei meidänkään kuvausreissut aina niin loistokkaasti mene. 

Haluaisin haastaa teitä muitakin bloggaajia tekemään tämänkaltaisia postauksia aina joskus. Säästäkää kuvausreissuiltanne myös niitä huonoja kuvia ja näyttäkää lukijoillenne, että ei teiltäkään tule aina pelkästään niitä täydellisiä otoksia. 

Tässä tosiaan siis kuvat samaiselta kuvauskerralta, kun käytiin tämä nykyisen bannerin kuva ottammassa. Siskoni on siis kameran takana ja itse hoidan poikien kanssa mallin virkaa. Kuten näette, niin aina ei voi onnistua, eikä edes joka kerta!

 photo eionnistu1_zps40e69ff3.png  photo eionnistu2_zps5d84488c.png  photo eionnistu5_zps3529b3bc.png  photo eionnistu4_zps08e5a7a9.png  photo eionnistu3_zps0ca7e440.png

15. toukokuuta 2014

Suosikki kesäpäivän viettopaikka

Viimeksi postailin sadepäivän kuulumisia, mutta tällä kertaa ollaan paljon aurinkoisemmissa tunnelmissa. Nyt on nimittäin alkanut säät hitusen lämmetä ja tulevalle viikonlopullekin on odotettavissa ihania lämpötilalukemia. Onhan näitä ilmoja jo odoteltukin vai mitä?! Todellakin.

 photo DSC02200_zpsba24e6b2.jpg

Eilen ja tänään ollaan vietetty poikien kanssa aikaa meidän ehdottomassa suosikki kesäpaikassamme. Te lukijat, jotka olette olleet mukana ainakin viime kesästä saakka saatatte muistaa mistä paikasta mahtaa olla kyse. Aivan.. nimittäin Hopiokalliosta. Tuolla ihanassa paikassa kelpaa viettää aurinkoisia kesäpäiviä koirienkin kanssa. Tosin viimevuosina paikasta on tullut hyvin suosittu muidenkin ihmisten keskuudessa, joten koiria ei siellä niin hyvällä katsota. Itse olen jo ala-aste ikäisestä rampannut tuolla uimassa ja nyt kun Theddykin uimisesta niin tykkää, niin tuo on sillekin loisto paikka päästä polskimaan. Siitä oikein näkee miten se nauttii kun pääsee tuonne ja Kodakin yllättävää kyllä uskaltaa tuolla astua veteen vähän paremmin kuin missään muualla.

Noilla kalliolla on myös ihana loikoilla kaveri porukalla. Ottaa arskaa ja vaikka vähän mässäillä. Tuonne ei ole meiltä kotoa matkaa kuin kolme kilometriä. Paras kesäpäivän viettopaikka mitä täältäpäin löytyy. Ainakin minun mielestäni. Löytyykös teiltä muuten tämmösiä suosikki kesäpäivän viettopaikkoja? Onko se joku ihana ranta, vai kenties joku ihan muu?

Mutta tässä vielä tämän päivän märkiä tunnelmia kuvin sekä videoin..

 photo theddyosaa_zps2621e867.gif  photo DSC02233_zpse8ce6908.jpg  photo DSC02213_zpsbfd17e4d.jpg  photo DSC02288_zps65e788a8.jpg  photo DSC02360_zpsb544b55f.jpg  photo DSC02389_zps7a4e991d.jpg  photo DSC02414_zpsc27c8ae9.jpg  photo DSC02457_zps0a2cf82b.jpg

12. toukokuuta 2014

Sadepäivä talteen



Hyvää maanantaita teille kaikille mussukoille! 
Täällä kirjoittelee oikein iloinen ja pirteä bloggaaja. Miten voi olla näin hyvällä tuulella, vaikka on maanantai ja kaikenlisäksi ulkona sataa vettä?! Noh. Mulla on tänään vapaapäivä, joten en tahdo murjottaakkaan vaan tehdä jotain kivaa ja hyödyllistä. Siispä päätin ottaa asiakseni tehdä tästä sateisesta maanantaista oikein mukavan päivän!

Ajattelin ensin lähteä pitkälle ja raikkaalle lenkille koirien kanssa, mutta en viitsinyt olla niin ilkeä. Koda kun ei tunnetusti välitä tuosta sateesta yhtään. Se on niin onnellisen näköinen tuossa sohvalla möllöttäessään, joten olkoot siinä vielä jonkin aikaa. 

 photo DSC02189_zpsa5b8de62.jpg   photo DSC02120_zps17996497.jpg

Lenkkeilyn sijasta vedin päälleni siivouslookin ja laitoin imurin heilumaan. En koskaan ole ollut mikään siivousintoilija. Mielummin annan muiden siivota ja itse siivoan vain pakon sanelemana, mutta tämä on alkanut hieman muuttua viime aikoina. Olen nimittäin löytänyt itsestäni aivan vahingossa tämän piilossa olleen siivousintoilija puoleni. Niinpä käytin aamusta parikin tuntia siivouspuuhien parissa ja ajattelin tämän postauksen jälkeen vielä jatkaakin! 

Siivouksen lomassa törmäsin poikaystävältä saamaani syntymäpäivälahjaan, jonka olen tyystin unohtanut teille esitellä. Tykkään siitä niin kovasti, joten pakkohan se oli nyt viimein laittaa tännekin esille! Eli tuollaisen nätin lapinpuukon hän oli minulle Kuusamon reissulta hankkinnut. Ja on muuten hyvä puukko! Vähän toista maata kun mun edelliset muovipuukot. Kyllä kelepaa!

 photo DSC02145_zpsda3101ba.jpg
 photo DSC02156_zps0f275ca1.jpg
Niin ja mikäs tätä maanantaista sadepäivää paremmin piristäisi kuin kuppi kahvia tai useampikin kuppi. Eikä mitä tahansa kahvia, vaan mun uutta herkku kahvia, jota ostin sieltä Kuusamon reissulta. Vadelma-suklaa kahvi. Oih. Ette uskokaan miten hyvää! Ja tuota laitetaan siis ihan vain vähäsen normaali kahvin sekaan makua antamaan. Nam, nam ja nam!

Kyllä näillä eväillä saa maanantaistakin hyvän päivän. Toivottavasti teidänkin maanantai on pyörähtänyt käyntiin mukavissa tunnelmissa. Ihanaa viikon alkua teille :)

11. toukokuuta 2014

Uudella ilmeellä kesää kohti

Hallelujah. 
En tiedä moniko teistä kerkesi huomata, mutta blogi on nyt viikonlopun aikana ollut "suljettuna" yleisöltä jonkin aikaa. Olen nimittäin paininut tämän ulkoasun kanssa melkolailla, joten fiksuinta oli laittaa sivut jäihin siksi aikaa. Painit on nyt painittu ja tässä on tulos. Blogger on v-ittuillut mulle oikein olan takaa ja oon saanut täällä kunnon itkupotkuraivareita kun mikään ei millään mene niinku mä tahdon. On tämä kovaa hommaa. Ja HTML-koodit ei todellakaan ole luotu ihmisten käyttöön. Siis oikeesti. Kuinkahan monta kertaa mäkin kerkesin manata ne syvimpään mahdolliseen paikkaan tän ulkoasu remontin aikana. Huhhui. Täytyy varmaankin olla joku superihminen, jos ymmärtää niiden päälle eikä koskaan tarvi menettää hermojaan koodien takia. Mutta tosiaan. Nyt mä ainakin tällähetkellä tyydyn tähän tulokseen ja paikkailen vikoja sitten ajan mittaa. Nyt en kertakaikkiaan kykene, enkä jaksa. Enkä todellakaan tahdo nähdä enää koodin koodia pitkään aikaan. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, sillä en luovuttanut vaikka mieli teki monen monta kertaa. Hyvä minä!

Katsokaas ja kertokaas mitä mieltä olette tästä kesää varten tuunatusta ulkoasusta. Mitä paranneltavaa vielä löytyis? 

Niin ja pakko kertoo teille vielä eräs kommellus tältä päivältä. Tänään ei siis todellakaan ole ollut minun päiväni sitten miltään kantilta katsottuna. Bloggerin lisäksi päänvaivaa on aiheuttanut eräs nimeltä mainitsematon musta karvakasa. Eli Theddy joo. Oltiin aamusta kivalla pikku retkellä erään järven rannalla, jossa oli myös kota ym. Noh, koirat oli siinä vapaana ja puuhailtiin siinä kaikkee kivaa. Yhtäkkiä huomaan, että tuo fiksu muksu pyörii selällään jossain pusikossa. Kävin hätyyttämässä sen pois ja arvatkaas missä se pyöri... paskassa tietenkin, mutta että ihan ihmisen paskassa. Paikalla oli nimittäin semmonen riuku. Voitteko edes kuvitella sitä lemua? Oli oikein mukava automatka kotiin ton paskanaaman kanssa. Hyi oksennus oikeesti. Nää on näitä koiranomistajan pieniä iloja :)




8. toukokuuta 2014

Ei huolen häivää, päivä on huoleton ♫

Huomasin tuossa äsken, että mun rakkaat karvanaamani ovat jääneet viime aikoina täällä blogin puolella hieman toissijaisiksi, kun on ollut näitä reissupostauksia ym. Siispä koin nyt tarpeelliseksi tulla kertomaan teille, että elossa nekin vielä ovat ja mitä niille kuuluukaan.

Tuossa äsken koitin saada poikia itse kertomaan kuulumisensa videolle, mutta aika hiljaisilta vaikuttivat. Katsokaas kuitenkin!



Eli tosiaan. Hyväähän noillekin kuuluu, aivan kuten omistajallekin. Ei huolen häivää, kuten otsikkokin sen kertoo. Leppoisasti kesää kohti mennään. Karvaa lähtee molemmilta ihan kiitettävästi ja harjan kanssa pitäis jaksaa viuhua joku ilta ihan urakalla. Punkit eivät ole onneksi enää olleet koirien riesana kun saivat punkkipannat kaulaan, mutta nuo ällötykset mönkiikin sitten meissä ihmisissä ja sohvilla ja HYI YÖK, mutta eipä mennä niihin sen enempää ku menin jo ihan kananlihalle. Hyrr.

Mutta tosiaan. Ei ole sattunut, eikä tapahtunut mitään ihmeellistä hyvässä eikä onneksi pahassakaan nyt viime aikoina koirien kanssa. Tavallista arkielämää vain. Theddy nyt on tietysti ollut tavallistakin innokkaampi lenkkeilijä, kun on päässyt lähes joka päivä pulikoimaan. Se kun on tommonen ihme vesipeto. Toivottavasti kohta omistajakin tarkenis veteen heittämään talviturkin niin sais Theddy uimakaverin. Kodasta kun semmoista ei sille ole, kun hyvä jos varpaitaan tohtii kastella tuo prinsessa. 

Joitain koirakavereita ois tietysti ihana päästä pitkästä aikaa moikkaamaan. Pojillakin on niin pitkä aika siitä kun viimeksi pääsivät leikkimään joidenkin muiden nelijalkaisten kanssa kuin toistensa. Saas nähä millon me ihmiset saatais aikaan koiratreffejä. Ihan vink vink vaan teille koirakavereille jotka tämän luette ;)

Mutta että tämmöstä täällä. Koirat ja omistaja kiittää ja kuittaa!

 photo DSC00995_zpsea22f076.jpg  photo DSC00919_zps9dbad9cd.jpg  photo DSC00935_zpsa91aaee2.jpg  photo DSC01058_zpsac492e9a.jpg