Haasteen 10.päivä / Sekavia tunteita

Hellurei ja hellät tunteet.

Eka tahdon kommentoida tota aamu kuvaa. Se meni melko muussiksi nyt, mutta pointti siinä on se, että yön aikana mulla oli ilmeisesti tyyny vaihtunu :'d Hassu Theddy. Pitkästä aikaa nukuin kotona, joten molempien koirien oli pakko tunkea samaan sänkyyn mun kans. Theddyllä ei ilmeisesti muuta paikkaa ollut kuin änkeä tyynyn paikalle kun Koda valtas jalkopään!

Mutta sitten asiaan.. vai onko mulla ees asiaa? No katsotaan mitä täältä tulee..

Mua ahistaa. Mikäkö? No se tunne, että oon heittänny loman hukkaan. Miks? No en tiiä. En oo saanu mitään järkevää aikaseks. Oisko sitten pitäny? No jaa-a, ehkä. Plääääh. Ei pitäis tämmöstäkää lähtee ajattelee liikaa, mutta minkäs teet. Mitä mun ois muka pitäny tehä, jotta oisin tyytyväinen tähän lomaan? Tuntuu, että oon vaan tuhlannu kaikki kallisarvoiset vapaapäivät. Miten niin tuhlannu? NO NIINPÄ. Oonhan mää muutaki tehny kuvaa olla möllöttänny. Tänäänkin oon rämpiny satumaisessa metsässä rakkaimpien hassutassujeni kanssa, uponnut suohon, ihastellut uutta teeveetämme, tilannut valmistujais mekon (joka toivottavasti olis hyvä.. en oo varma sopiiko se mulle yhtään..oon maailman surkein ostaan mekkoja, koska käytän semmosia hyvällä tuurilla kerran vuodessa), suunnitellut EHKÄ tulevaa lomareissua kullan kanssa ja sitten oon vaan telminy noitte apinoitten kanssa. Niin, onko tuo nyt sitten hukkaan heitettyä aikaa? Mitä mun ois pitäny tehä, että oisin tyytyväinen? Hassua, koska mä en todellakaan ite tiedä vastauksia näihin ja silti mua vaivaa. ARGH. Tarkottaako tää, että kaipaisin elämääni jotain lisää? Vai vai.. mistä tää kertoo? En tiedä ees saako tästä avautumisestani kukaan mitään selkoa, mutta lohduttaisi kuulla, jos joku on joutunut törmäämään elämässään näihin samoihin ajatuksiin. Enyone?

Plussana vielä muutama ylimääräinen räpsy lenkiltä.

Haasteen 9.päivä / Makkaraa ja olla löllöttelyä

Kukkuluuruu taas. Tänään ei niin kaunista säätä saatu kuin parina viimepäivänä, mutta ei se mitään. Päivästä nautittiin silti äitin, iskän, sekä karvanaamojen kanssa makkaraa paistellen eräällä kodalla (Koda..kota..hihi) ja sepä taisikin olla päivän kohokohtani. Muuten oonki sitte vaa olla löllötelly ja muutaman palasen saanu palapeliinki aseteltua. Hitaasti, mutta varmasti sekin valmistuu. 

Plääh. Mulle iski jo semmonen "ääääk loma loppuu ihan kohta yhyy en tahdo" -paniikki. Tiedättehän mitä tarkotan? Vielä olis muutama ihana vapaapäivä edessä, mutta nyt jo pitää murehtia, että kohta se loppuu. Aina sama homma. No jaa, enköhän mää saa näistä vikoista loma päivistäkin kaiken ilon irti vaikka tuo murehtiminenki jo alko. Toivottavasti ainakin. Ei mulla kyllä mitään suunnitelmia ole tuleville päiville. Jotain hassun hauskaa ois kiva keksiä, mutta arvatkaa keksinkö. Oon niin tylsä. Oikeesti. Yhh. Mulle tulee nykyään melko usein fiilis, että pitäis keksiä jotain järkevää kivaa tekemistä, eikä vaan tuhlata aikaa johonki jonninjoutavaan, mutta silti en keksi mitä se muka järkevämpi tekeminen olis. Jep, vaikeeta on. 

Loppukevennykseksi ajattelin jakaa vielä tämän päivän temppuharjoitukset Theddyn kanssa. Temppuna siis kuplien puhaltaminen veteen ja temppurinkiä varten taas kuvaillaan videolle. Tosin tämä video oli nyt vielä muutaman minuutin harjoittelun tulosta, joten kenties kuvaan vielä uuden videon myöhemmin. Mutta että tämmöstä :)

Haasteen 8. päivä / Kevättä rinnassa

Ihana aurinkoinen päivä takana jälleen kerran ja kaikki on niin ihanaa kivaa jei :3 Tänään on ollut myös jotenki älyttömän pitkän tuntunen päivä. Oon heränny joskus seittemän aikaan ja siitä eteen päin puuhastellut vaikka ja mitä kivaa ja tuntuu että tätä päiväähän riittää loputtomiin. Noh, kiva kerrankin näin päin. Yleensä kyllä tuntuu, että ne päivät hujahtaa ohitse niin ettei perässä pysy!

Tosiaan. Tänään on mm. treffattu Juliaa, sekä hänen ihania leidejä Teriä ja Hupia. Pojat tykkäs kovasti, tietysti. Ainahan se on myös ilo silmälle kun näkee, että koirat viihtyy. Kyllä pojat sai yhteislenkillä ittensä niin väsyksiin, että kovin on uni päivän aikana maittannu. Hyvä niin.

Tässä illalla kun käytiin Kodan kanssa viettämässä kahdenkeskeistä aikaa lenkin merkeissä niin jätkä veti sieraimiinsa jotain niin huumaavaa tuoksua että oksat pois. Ilmeisesti kyseessä siis juoksunen narttu. Nyt sitä nimittäin kuunnellaanki jatkuvaa vinkumista ja kitinää. Koda ravaa kurkkimassa kokoajan jostain ikkunasta, että sattuisko joku kaunis neitokainen tulla kylään. HUOKAUS. Voi noita miehiä.. Onneks Theddy on tyystin unohtanu tommoset ja makoilee jalkojeni juuressa tyytyväisenä ja ihmettelee ku kaveri on ihan sekasi. Melkeen tekis mieli tuo yks taliaivokin leikkuuttaa, mutta toisaalta sitten.. en tiedä. Pitää vielä miettiä. Se tulis kuitenki oleen tosi iso paikka Kodalle. Se on semmonen draamakuningas, että se vetäis semmosen shown jos yhtään olis kipeenä ym. Ja ei muuten pitäis kauluria kaulassa. Theddyn kauluria sille kokeilin sillon joskus ja se sai semmosen paniikin ettei toista. Se huusi ku sikaa ois tapettu ja juoksi päin seiniä. Siispä se leikkaus touhu ja siitä parantuminen ei oikeen houkuttais. No eipä tässä kyllä ittellä ois varaakaan sitä leikkuulle viedä, joten eipä sen puoleen. Skitsotkoon naisista nyt sitten ihan rauhassa. Onhan tähän jo toisaalta totuttu. Eikä se nyt oo niin paha ku se vois olla. Ei se esim. koskaan oo yrittäny karata riiulle tai muuta. Siispä pitäköön pallinsa, ainakin toistaiseksi. 

Haasteen 7.päivä / Iloa auringosta

Lintujen laulua. Auringon paistetta. Kevään tuulahdusta. Lumen alta paljastunutta kaunista luontoa. Tästä kaikesta on tänään nautittu oikeen sydämen kyllyydestä, vaikka oonkin tässä toivonut niitä kovia pakkasia ja lunta takaisin, niin kyllä tämäkin nyt kelpaa. Varsinkin tää aurinko on ihan jees! 

Heti aamusta kun aurinko alkoi nostaa päätään, niin mentiin kullan kanssa pitkästä aikaa ihan kahdestaan pikku kävelylle ja käytiin kurkkaamassa läheisen järven tilanne ja itseäni houkutti saalistaa.. tai siis löytää saukko. Nimittäin olen kuullut huhuja, että siellä ois saukon jälkiä ollut. En oo koskaan nähny saukkoja ja semmonen taapertaja ois kiva ikuistaa kameralle. Tosin eihän mulla ollu ees kunnon kameraa mukana. Puhelimella vain ikuistin pari keväistä maisemaa, eikä näkynyt vilahdustakaan mistään elukasta. Kenties mää vielä joskus semmoseenkin törmään.

Päivällä huristeltiinki sitten äitylin ja poitsujen kanssa sinne meidän lemppari ulkoilureitille, Houraattiin. Siellä ei lumesta ollut paljon tietoakaan, mutta isoja vesilätäköitä kyllä löytyi Theddyn iloksi. Voi sitä riemun määrää kun se kirmasi lätäköstä toiseen, lits läts. Kamerakin viuhui tietysti mukana, jotenka tähän loppuun heittelen vielä muutamat kuvat sieltä lenkiltä.

Sen verran vielä höpöttelen, että kertoilen vähä Theddyn uudesta lemppari illanvietto tavasta. Nimittäin saunomisesta. Tänä iltana käytiin poitsun kanssa rentoutumassa saunassa ja voi luoja miten tuo karva-apina tykkää makoilla siinä saunanlattialla. En ollut uskoa silmiäni kun se ekan kerran marssi saunaan joku aika sitten ja päätti jäädä siihen rentoutumaan. Nykyään sen on aina pakko päästä ees hetkeks löylyihin ja sitä saa oikeen hätytellä pois. Meillä ei vissiin hirveen lämmin sauna oo, ku tuommonen karvamonsteriki siellä muka viihtyy ilman, että tulee liian kuuma :D Kellään muulla kokemusta saunaa rakastavista koirista?!

Mainittakoot vielä, että tuolla Houraatin alueella on kuulemma havaittu karhu useampaankin kertaan. Voin sanoa, että jos sattuis meitä tuleen vastaan yhtään poikia isompi nallukka niin varmasti valahtais köntsät housuun itse kullakin. Hyi kamala. Toisaalta oisko ees upia ikuistaa kameralle vaihteeks vähä isompi nallukka näitte lappalaisten sijaan. Okei, ei kiitos. En tahdo karhun tallustelevan vastaan.

Ps. Mihinhän tää haaste mut vielä ajaa?! Nyt jo siinä pisteessä, että piti toi kamera saunaanki asti raahata :D Saa nähä mitä vielä..

Haasteen 6. päivä / Näytät hyvältä oikeelt ja vasemmalta ♫

Mun päässä ei liiku mitään... muutakuin.. mun jopon tarakalla.. mun jopon tarakalla.. ♫ Kiitos siis tuon alla olevan kipaleen. Nimittäin kuulin sen tänään pari kertaa liikaa autossa, kun käytiin viemässä sisko sinne Vaasaan. Mulla on ihan semmonen fiilis, että mä en tuu tänä yönä saamaan unta, koska päässä soi tämä biisi. En siis rakastunut tähän biisiin, mutta se todenteolla onnistui takertumaan jonnekkin hyvin syvälle mun päähän. Valitettavasti. ÄÄÄH. Oikeasti tämä on kamalaa. ♫ Sä istut siihen sopivasti voin kyytsää sut vaikka kotiin asti.. mun jopon tarakalla.. mun jopon tarakalla ♫  Harmi ettei mulla ole jopoa... Varoitan siis kuuntelemasta tuota biisiä. Pelkään että se takertu muhun koko loppu iäkseni. No okei, ehkä tämä on ohi viimeistään aamulla kun herään uuteen päivään. Ainakin toivottavasti.

En kertakaikkiaan kykene saamaan tähän mitään järkevää tekstiä aikaan. Kuvat siis puhukoot puolestaan ja kertokoot tästä päivästäni, koska sanoja en saa aikaan. Palaillaan paremmalla menestyksellä huomenna!

 

HUOM. Tämä postaus on siis eiliseltä päivältäni. Tein tämän eilen, mutta en aivan kerennyt julkaista sitä ennenkuin netti lopetti yhteistyön kanssani. En viitsinyt tätä roskiinkaan heittää, joten julkaisen sen nyt hieman myöhässä. Eli tosiaan eilisen päivän hulinoita nämä. Ja voin kertoa, että tuo biisi lähti päästäni yön aikana, mutta arvatkaa palasiko se juuri..?!? Murr... Joka tapaksessa tänä iltana tulee sitten vielä toinen postaus, joka kertoo tämän päivän seikkailuistani! Eli palataan pian :)

Haasteen 5. päivä / Vaikka itken, mä uskon, että vielä me tavataan ♫

Kukkuluuruu vaan taas. Kirjottelen tässä melko haikeilla fiiliksillä ja syykin selviää postauksen lopussa, mutta koitan pinnistellä tässä tekstiä tästä päivästä, joka oli aluksi todella hauska ja erittäin mukava. Nimittäin oon kerenny puuhastella vaikka ja mitä tänään, koska herätys oli melko aikaisin aamulla, kuten ensimmäisestä kuvasta huomaatte. Kiitos siis poikaystävän aamuvuoron. 

Ollaan vietetty leppoisaa sunnuntaita perheen kanssa ja erityisesti oon pyhittäny koko päivän siskolle, koska huomenna se lähtee kaverilleen Vaasaan viikoksi, joten kerkee melkee tulla ikävä sitä lurjusta. Ollaan heiluttu hulluina kameran eessä ja väkerretty palapeliä. Eli oikein mukavaa on ollut. Theddyäkin tuli kynittyä lähes muovipussillisen verran ja hommaa ois vielä vaikka muille jakaa tossa turkissa. En käsitä miten yhestä karvalapsesta voi lähteä noin paljon karvaa. Kodaaki tietysti pitäis keretä siistiä. Noh, kenties huomenna sen vuoro!

Ja voin paljastaa, että tuo ilta kuva on oikeesti huijaus. Se on nimittäin eilis illalta otettu, kun rakkaan kanssa katsottiin Dear John leffa, mutta päätin lyödä sen nyt tähän, koska tuskin tänä iltana tulen enää tekemään mitään kuvaamisen arvoista. Sallittakoon siis tämä pieni huijaus tässä kohtaa.

Mutta sitten muutamalla sanalla otsikkoonkin viitaten. Nimittäin haikeaksi minut vetää tieto siitä, että isopappani, eli isän äidin isä on tänään lähtenyt pois keskuudestamme. Tiedossa olisi siis minulle elämäni ensimmäiset hautajaiset. Vanhaksi vaariksi häntä kutsuimme ja itse en ollut häntä aikoihin nähnyt, koska hän sairasti melko paljon ja vietti aikaa sairaalassa. Muistan kun viimeksi tapasimme, niin eipä hän oikeastaan minua muistanut enää. Vielä kun hän minut muisti niin kutsui tennistähdeksi :) Lämpimästi häntä muistan.

Viime kerralla kun vaarin näin,

ei se enää mua tuntenut

kunto romahtanut alaspäin

Raatteentielle takas kadonnut