Hieho kesälaitumilla

Parhaillaan nautin mun viikon mittaisesta kesälomastani, josta yritän ottaa kaiken ilon irti. Parhaiten se kyllä onnistuu olemalla vaan ihan rennosti, eikä stressaamalla sitä, miten loma kuuluisi nyt viettää. Okei, myönnän, että ennen lomaa teki mieli teettää joku hirmuinen aikataulu ihan minuutilleen, että tämän lyhkäisen loman aikana saisi tehtyä kaikkea mitä lomalla nyt "kuuluukin" tehdä, mutta päätinkin sitten unohtaa moiset ja ottaa ihan rennosti, ja se on onnistunut oikeastaan tosi hyvin! Tai no joo, täytyy kyllä todeta, että tämä alla oleva Fok_it osuu ihan naulan kantaan. Uskon, että moni muukin pystyy samaistumaan tähän, vai kuinka?

Fok_it

Saa nähä miten räjähtänyt pikku pää mulla on sunnuntaina, kun loma loppuu aivan liian nopeasti ja työn touhuun pitää raahautua taas maanantaina. OKEI OKEI! Ei missään nimessä ajatella sitä nyt... Menee ihan kylmät väreet ja nousee pala kurkkuun. Nyt täytyy vain nauttia näistä muutamasta hassusta lomapäivästä täysin rinnoin.

Oonhan mä kyllä jo nyt kerennyt puuhastelemaan kaikkea kivaa. Perjantaina töiden jälkeen lähin ajelemaan tänne kotikotiin ja heti perjantai-iltana päästettiin pedot irti rakkaiden tyttöjen kanssa ja tanssittiin ittemme kipeiksi, mikä voiskaan olla sen mukavampaa? Lauantai-ilta hurahti Mustakari in memories -tapahtumassa, Hauli Brossia, Arttu Wiskaria, Yötä ja Stratovariusta kuunnellen ja samalla toimitin kuskin virkaa porukoille. Sunnuntaina sitten nukuttiinkin suurimmaksi osaksi univelkoja pois parilta aijemmalta päivältä ja maanantaina, eli tänään ollaan siskon kanssa vietetty mukavaa päivää shoppailen, herkutellen ja päivän kohokohtana käytiin heittämässä talviturkkimme mereen, viimein ja vihdoin!

Mun toukokuun lopulla teettämä kesän must do -listakin näyttää jo hyvältä. Siitä 11/16 on jo suoritettu ja loppuviikosta saan vetää taas yhden "tehtävän" ylitse, nimittäin keskiviikkona tai viimeistään torstaina ajellaan siskoni kanssa Kajaaniin ja sielläpä pärähtääkin käyntiin Kainuun musiikkijuhlat, joihin on tarkoitus lähteä kreisi bailaamaan. Toivottavasti sattuis mukavat kelit, nimittäin en malta odottaa Jari Sillanpäätä, Haloo Helsinkiä, Popedaa, Robinia, Elastista ja muita. Woppaa!

Mulla on tällä hetkellä ihan semmonen fiilis, että sen voisi kiteyttää täydellisesti näihin sanoihin: "Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa."



Toivottavasti kaikkien teidän rakkaiden lukijoidenkin kesään kuuluu pelkkää hyvää ja paljon aurinkoa!

Viikko ilman koiraa

Aivan kuten olen jo kertonut, niin Kodahan jäi viime vierailukerrallamme kotikotiin vielä lomailemaan, kun itse tulin Kajaanin töitä jatkamaan. Nyt juhannuksen jälkeen käyn hakemassa rakkauspakkauksen takaisin kotiin, voi miten ikävöinkään sitä höpönassua, mamman kultapoikaa!

Miten sitten olen pärjännyt tämän pitkän viikon ihan ilman koiraa? Onhan tämä ollut aika outoa. Minulla on aina ollut koira kotona, joten tämä oli ihan uusi kokemus minulle ja se vaikutti minuun aika paljonkin ja tottakai vaikutti, onhan koira iso osa päivittäistä elämää. 

Ensimmäisenä mainittakoot, että päivistäni katosi kokonaan rutiinit. En oikeastaan osannut tehdä mitään ilman koiraa. Istuin vain sohvalla ja pyörittelin peukaloita, mitäs tässä nyt sitten tekisi?! Lähtisikö lenkille? Pöh, ei kai kukaan hullu nyt ilman koiraa lenkkeile. Siis oikeasti mä olen vaan maannut koko viikon sohvalla, aina kun en ole ollut töissä ahertamassa. Tai no oonhan mää siivoillut, mutta suurimmaksi osaksi vain maannut sohvalla ja katsonut kauan odotettua kolmatta kautta OITNB:stä. Harmi, että jaksoja oli niin vähän ja kausi hurahti ohitse tuossa tuokiossa. Mutta tosiaan, ilman Kodaa, mulla ei ole ollut oikein mitään tekemistä. Arki on ollut jotenkin todella tyhjää, ja voi kamala sitä tunnetta, kun tulet raskaan työpäivän jälkeen kotiin, ja sua ei olekaan kukaan iloinen ilmestys vastassa häntä heiluen.

Onhan tämän viikon koirattomuuden aikana huomannut myös positiivisiä puolia asian tiimoilta. Onhan se pakko myöntää, että arki on super helppoa ilman koiraa. Voit olla huoletta kotoa pois niin kauan kuin tahdot. Koskaan ei ole kotiin kiire, kun ei ole koiraa, joka kaipaisi seuraa, ruokaa tai ulkoilutusta. Jos et jaksa lenkkeillä, niin ei ole pakko. Kukaan ei herätä sinua aamulla pissille. Et ole vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäsi ja onhan se vapauttavaa.

Omassa elämässäni koirilla on kuitenkin aina ollut suuri rooli ja tulee varmasti aina olemaan. Tämä viikon koirattomuus sai minut entistä varmemmaksi myös siitä, että tahdon toisen koiran. En minä osaa elää ilman koiria. Koirat tuovat elämääni hurjan paljon sisältöä. Ne tekevät jokaisesta päivästä elämisen arvoisen. En minä kaipaa sitä vapautta ja huolettomuutta, mitä koirattomuus tarjoaa. Minä tarvitsen elämääni vähintään ne neljä tassua vipeltämässä lattialla, vaikka ne toisivatkin paljon kuraa, hiekkaa ja joskus silkkaa paskaakin sisälle, vaikka se otus herättäisi minut keskellä yötä, vaikka se rikkoisi tavaroitani, vaikka se ripuloisi lattiat ja seinät, ja vaikka se tekisi mitä, niin silti minä sitä haukkuvaa otusta tarvitsisin elämääni. Näin se vain menee.

Ps. Toivotan jo nyt hauskat juhannukset kaikille teille rakkaille lukijoille. Itse mökkeilen jälleen kerran Kalajoella, joten palaillaan ensi viikolla! Olkaahan nätisti, itsekin yritän.

Uusi harrastus

Tadaa! Kuten otsikostakin kenties voi päätellä, niin mä olen löytänyt itselleni ja Kodalle uuden harrastuksen, josta molemmat innostuimme oitis. Mä olen vähän semmonen tyyppi, joka ei niin nauti harrastuksista, joissa on ryhmä/joukkue/ylipäätään muita ihmisiä mukana. Tykkään siis harrastaa yksinäni (bloggaus, valokuvaus, koirajutut). Kodankin kanssa ollaan koitettu harrastaa ryhmissä, mutta ei se ole niin kivaa kuin yksikseen, omassa rauhassa. Siispä tämä uusi harrastus meille kahdelle on oikein passeli, nimittäin tämä uusi harrastuksemme on ... (rumpujen pärinää) ...geocaching eli geokätköily näin suomeksi sanottuna.

Kaikki varmasti jo nykypäivänä tietää mistä tässä geokätköilyssä on kyse, joten en ala siitä sepittämään sen enempää. Itse tosiaan olen jo useamman vuoden tuumaillut, että "olispa kiva kokeilla.." ja nyt vasta viime viikolla sain aikaiseksi oikeasti aloittaa ja käydä tonkimassa esiin ensimmäisen kätköni. Heti tuon ensimmäisen kätkön löydyttyä halusin jo kuumeisesti lähteä etsimään seuraavaa ja niin se kätköilykärpänen puraisi minuakin. 

Tällä hetkellä ollaan Kodan kanssa nuuskittu esiin kolme kätköä. Nämä kaikki ovat kotikotini ympäristöstä löydettyjä, joten Theddykin on ollut siis etsintä reissuilla mukana. Theddy itseasiassa tajusi kätköilyn idean tosi nopeasti. Siitä on oikeasti apua kätköjä etsiessä ja saihan Theddy myös ensimmäiseltä kätköltä kunnian tonkia piilotetun pussukan ylös kolosta, johon en itse tohtinut kättä pistää. Siispä mainittakoon jo tässä vaiheessa, että koira on varsin hyödyllinen apuri tässä lajissa! Ja eihän sitä näytä yhtään niin urpolta jossain julkisella paikallakaan etsiskellessä, kun on koira mukana. 

Nyt noiden kolmen jo löydetyn kätkön jälkeen en ole viitsinyt jatkaa kätköjen etsintää, koska tosiaan Koda jäi nyt viikoksi lomailemaan kotikotiin, enkä halua lähteä kätköille ilman sitä. Siispä jatkamme uutta harrastustamme, kun saan rakkauspakkauksen takaisin tänne. Olen kuitenkin jo kovasti katsellut netistä Kajaanin kätköjä, joita lähdetään sitten juhannuksen jälkeen etsiskelemään. 

En tiedä, mutta joku saattaa ajatella, että mitä ihmeen järkeä tässä koko touhussa on. Itsekin olen saattanut joskus moista pohtia, mutta tämä on oikeastaan aika koukuttavaa ja hauskaa. Aikuisten aarteenetsintää. Itse en ole etsinyt kätköjä tarkkojen koordinaattien avulla, se olisi ehkä tylsää, vaan olen tehnyt niin, että olen selvittänyt paikan, jossa kätkö on, esimerkiksi toinen löytämämme kätkö, uimarannalla. Sitten menen paikanpäälle ja alan etsiskelemään summa mutikassa. Jos alue on iso tai muuten etsintä ei tuota tulosta, niin katson vihjeen, joita netissä yleensä on ja sen avulla koitan etsiä uudelleen. Vähän kuin Selviytyjissä talismaanin etsintää. Ja se tunne kun kätkö lopulta löytyy, jee! Suosittelen kyllä kokeilemaan, mutta varoitan, että koukuttumisvaara on suuri, varsinkin jos tykkäät liikkua ja rämpiä luonnossa. Geokätköilyn avulla voit löytää lähiympäristöstäsikin uusia paikkoja, joista et ole aijemmin edes tiennyt. En malta odottaa minkälaisiin paikkoihin geokätköily minut ja Kodan vielä vie!

Vesipeto

On harmi, kun nämä säät ovat näin alkukesästä olleet näin viileitä. Vielä en minä ainakaan ole tohtinut talviturkkia käydä pois viskaamassa, vaikka monesti sen on tohtinut tehdä jo toukokuun puolella, tai viimeistään kesäkuun alussa. Noh, saa nähdä miten pitkälle tässä saa odotella hyviä uimakelejä. 

Onneksi Theddyn ei kuitenkaan tarvi lämpimiä rantakelejä odotella. Se on nauttinut uiskentelusta jo kovastikin. Tänäänkin käytettiin poitsua polskimassa hyvin aalokkoisella merellä, mutta eipä ne aallot tätä vesipetoa pelottaneet. Sinne sekaan vaan! 

En ole tainnut koskaan nähdä moista vesipetoa kuin Theddy. Mitä enemmän roiskuu, niin sen parempi. Siitä kyllä oikein näkee, miten paljon se nauttii vesileikeistä ja uimisesta. Tuo sen tämän hetkinen suoraan sanottuna jäätävän paksu ja pitkä turkkikaan ei hidasta Theddyn polskuttelua ja pärskyttelyä, vaikka se näyttää kyllä omaan silmään hirmu raskaalta taakalta kantaa, märkänä varsinkin. Theddy kun nousee vedestä, niin se näyttää ihan joltain merihirviöltä sen kamalan turkkinsa kanssa. Jos minulta kysytään, niin sen saisi kyllä ajella pois tieltä näin kesäisin, mutta äiti ja iskä (joiden koira Theddy siis on) ovat toista mieltä ihan ulkonäkösyistä. Onneksi kuitenkin tähän asti ainakin hotspotit ovat pysytelleet poissa Theddystä, vaikka noin pitkällä ja paksulla turkilla uiskenteleekin. Täytynee koputtaa puuta...

Tämä minun parin päivän vierailuni täällä kotopuolessa alkaa vedellä viimeisiä. Kohta pitäisi kääntää auton nokka takaisin kohti Kajaania, että kerkiää huomenna töihinkin. Ja töitä sitten riittääkin mukavasti joka päivälle/yölle aina juhannusaattoon saakka. Siksipä Koda saakin jäädä jatkamaan lomailua tänne vielä viikoksi. Nappaan sen kotiin vasta sitten juhannuksen jälkeen. Se kyllä varmasti nauttii olostaan Theddyn kaverina, mutta saapa nähdä miten minä osaan olla viikon ilman koiraa kotona! Apua. Noh, tekee kyllä hyvää meidänkin olla erossa hetki, kun oon nyt huomannut, että Koda on mussa ihan liikaa kiinni. Esimerkiksi jos jätän sen autoon hetkeksi, niin, että itse poistun johonkin, niin alkaa välittömästi jäätävä itkuparkuhuutokonsertti, mitä ei koskaan aikaisemmin ole ollut. Toivottavasti tämä viikon erossa olo tekee meille hyvää!

HAU HAU, WUF WUF, RÄYH

Mitä saa, kun yhdistää viisi toinen toistaan hullumpaa koiraa veden äärelle riekkumaan keskenään? No ääntä ainakin, se on varma. Lisäksi kovasti veden roiskintaa ja mainitsinko jo jotain äänestä?! Ai mainitsin, no tosiaan "muutamat" haukunnat sitä tuli kyllä kuultua. Tämä hiljaisuus tuntuu ihan omituiselta tuon äskeisen reissun jälkeen. Theddy ja Cama pitivät ainakin huolen, ettei hiljaisista hetkistä tarvinut kärsiä. Kyllä pojilta ainakin ääntä lähtee, ei voi siitä moittia!

Tosiaan treffailtiin oikeasti PITKÄSTÄ aikaa Janikan ja koirien kera. Mukana messissä oli sekarotuiset tytöt Wanda ja Yem, saksanpaimenkoirapentu Cama, sekä meidän Koda ja Theddy. Kaiken kirjava sakki ei voi muuta sanoa. Theddy piti yllään hulluimman piskin viittaa, kuten tavallista ja Koda taas kantoi kultaista sädekehää päänsä päällä, mamman kiltti kultapoika kun on, tuitui. Janikan vähemmän karvaiset hurtat sijoittuivat sitten näiden kahden väliin omien persooniensa kanssa. Oikeastaan oli aika hauska seurata tämän koiralauman menoa ja meininkiä. On ne koirat kyllä melko hauskoja otuksia.

Tervetuloa meille

Nyt on uuteen asuntoon kunnolla kotiuduttu ja viimein kaikki tavaratkin ovat jotakuinkin löytäneet omat paikkansa täällä uudessa kodissa. Olen kyllä kovasti tykkännyt tästä kämpästä, eritoten tästä sijainnista; ihania lenkkipolkuja kyllä riittää! Lisäksi on mukavaa, kun ei tarvi enää tuskailla kerrostalossa rappusia ees taas ja nyt löytyy pikku pläntti jopa omaa pihaa, joka on tottakai Kodan valtakuntaa. Niin ja sekin on ihan mainio juttu, että täällä tuota säilytystilaa löytyy myös paljon. Saa kaikenlaiset tavarat johonkin kaappiin tungettua. Näihin asunnon plussa puoliin lukeutuu tottakai myös oma sauna ja autotalli. Ja onhan tämä isompikin kuin se edellinen. Hyvin tyytyväisiä siis ollaan kaikki!

Tuossa äsken käppäilin asunnon läpi kamera kädessä ja teidän iloksenne koitin kasata pienen nopean esittelyvideon tästä uudesta kodistamme. Videossa itsessään ei ole kehumista, mutta menköön nyt paremman puutteessa. Tältä meillä siis tällä hetkellä näyttää:

Kuten ehkä huomaatte, niin minä en ole mikään mestari sisustaja, eikä ole sen kummemmin tuo toinenkaan kaksijalkainen, mutta meille tärkeintä on, että koti on itsemme näköinen, siisti ja että täällä on helppo ja mukava asua. Tokihan sitä toivoisi, että olisi edes vähän jotain silmää sisustukselle, mutta minkääs teet. Hankin yleensä kaikkia tavaroita ym. ihan summa mutikassa, eikä ne yleensä sovi keskenään mitenkään. Ehkä sitä pitäisi käydä joku sisustuskurssi tai jotain... 

Seuraavaksi olisi tarkoitus hankkia seinille vähän täytettä, kuten varmasti huomasitte, niin lähes kaikki seinät huutavat tyhjyyttään. Täytyisi vain ideoida niille jotakin kivaa. Jos teiltä löytyy jotain kivoja ideoita, niin saa toki heitellä! Tämän hetkiseen ostoslistaan kuuluu myös pihakalusteet; pöytä, parit tuolit ja grilli. Niin, sekä joku verkkoaitahärpäke, jota laittaisi tuonne valkoisen aidan alle jatkoksi, kun sieltä pääsee aidan ali Koda pujahtamaan halutessaan, tosin en tiedä olisiko sillä moisia haluja, mutta mistäpä sitä koskaan tietää. Siksi olenkin pitänyt sitä nyt vielä tuossa liinassa, kun se hengaa pihalla itsekseen, varmuuden vuoksi. Pitäisi nyt vain saada aikaiseksi lähteä kaupoille moisia hakemaan. En tiedä kaipaisiko tuo olohuonekin jotain pientä sohvapöytää, mutta toisaalta on kiva, kun siinä on paljon tilaa, niin pystyy hyvin leikkiä ja peuhata Kodan kanssa siinä.

Tosiaan tälläistä meillä. Kyllähän täällä viihtyy vallan hyvin!

Ps. On hyvin outoa, kun pitää taas totutella siihen, että posti täytyy itse hakea postilaatikosta, eikä se tupsahdakaan suoraa sisälle, kuten kerrostalossa kerkesi jo tottua.