27. heinäkuuta 2015

Hyvä retki alkaa aina suunnittelusta

Mä oon niin intona, etten tuumaa housuissani pysyä! Ai miksikö? No koska tulevana viikonloppuna on piiitkästä aikaa vapaa viikonloppu ja mehän lähetään siitä nauttimaan poikaystävän ja Kodan kanssa Puolangalle, erämaamökille, joka sopivasti kantaa nimeä Luonnonlapsi. Voisiko osuvampaa olla? 

Tämä tuleva mökkiloma tulee kyllä niin tarpeeseen. Ajateltiin mökiltä ihan päiväretkenä käydä vaeltamassa myös pätkä UKK-reitistä. Pääsee ihan täysin luonnonrauhaan, sillä mökkikin sijaitsee niin pöpelikössä joen rannalla, eikä 3km säteellä ole naapureita, ei internetyhteyttä, ei sähköä, ei juoksevaa vettä. Vain ihana luonto ympärillä ja kaksi rakkainta vierellä. Täydellistä.

Mä rakastan reissujen suunnittelua. Oon aina rakastanu, mutta vielä enemmän innostuin moisesta, kun nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan koulutuksessa reissujen suunnittelua ja toteutusta ihan opiskeltiinkin. Tykkään laatia suunnitelmia ja tehdä listoja ym. Tätä tulevaa reissuammekin varten olen täyttänyt jo parikin A4sta tekstillä ja värkännyt jopa "virallisen" retkiesitteen poikaystävälleni kuvitellen, että hän on asiakas, joka on tilannut minulta viikonlopun mökkireissun. Mä sitten myös hoidan kaikki tarvittavat jutut reissuun liittyen. Varaan mökin, laadin varsutelistaa, hoidan ostokset, teen vaelluskartat (jos vaelletaan), tutkin reitit jne jne. Mietin ja teen siis kaiken valmiiksi hyvää reissua varten. 

Kaikkihan eivät tykkää reissuista, jotka ovat liian suunniteltuja. Jotkut tekevät paljon mielummin ihan extempore-reissuja, mutta minä en kuulu näihin ihmisiin. Minulle juurikin se retken tai reissun suunnitteluvaihe on tärkeä ja tuottaa itseasiassa lähes yhtä hyvää mieltä, kuin itse reissussa oleminen. Poikaystäväni taas ei niin välitä tästä suunnitteluvaiheesta. Hän vain tykkää nauttia itse reissussa. Niinpä meillä minä suunnittelen reissut, joista yhdessä sitten nautitaan.

 photo kuva_zpstouj9lms.png
Viereisessä kuvassa näkyy Kodan tarkoin suojelema varustelista tulevalle mökkireissullemme. Viikonlopun aikanahan olisi tarkoitus myös käydä päiväretkenä vaeltamassa, joten oheisessa listassa myös varusteita päivävaellukselle.

Nyt kun listaa silmäilee, niin huomaan parikin juttua uupuvan, mutta aikalailla tärkeimmäthän tuosta jo löytyy, ken mun harakanvarpaista nyt osaa selkoa ottaa. Ehkä voin hieman avata tuota listaa.

Vesi ja ruokahan on tottakai se ykkösjuttu. Niitä pitää riittää koko reissulle. Oikeanlainen vaatetus on myös tärkeä. Vaelluksella varsinkin täytyy olla hyvät ja kestävät vaatteet/kengät, jotka ovat mukavat päällä.

Turvallisuuteen liittyen joku pienikin ensiapupakkaus olisi hyvä olla matkassa. Koskaan ei tiedä mitä sattuu ja kelle.

Tulentekovälineet, puukko, wc-paperi, roskapussit... ne on juttuja jotka on hyvä kantaa mukana retkellä kuin retkellä. Itseltä löytyy rinkasta aina myös narua, irtohihnoja, hakaneuloja, ym. pientä sälää, joka ei paljoa tilaa vie, eikä paina, mutta voi olla isona apuna yllättävissä tilanteissa.

Vuodenaikaan liittyen hyttysmyrkky on ihan ehdoton olla matkassa. Muutkin hyttyssuojat ym. on plussaa. Kesällä uimakamppeet, aurinkolasit, aurinkorasva ja jokin päähine täytyy myös muistaa, vaikka tämän kesän kelit eivät hirveästi ole moisia varusteita edellyttänytkään.

Ennen tätä kaikkea varustekasaa retkirepussa täytyy olla paljon iloista retkeilymieltä ja sitähän meiltä kyllä löytyy!

Toivottavasti tämä tuleva reissumme sujuu mukavasti ja pääsen odotetusti päätä nollaamaan. Ainakaan suunnittelun vähyydestä se ei jää kiinni. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Nyt vain odotetaan itse viikonloppua, että päästään nauttimaan.

Ps. Theddy-poika täytti eilen 3-vuotta! Onnea karvamonsterille. Saas nähdä milloin taas päästään näkemään.

22. heinäkuuta 2015

Rally-tokoa(ko?)

Kuten tiedätte, niin me ei Kodan kanssa olla käyty moneen vuoteen missään harrastusryhmissä tai kursseilla. Ollaan tokoiltu ja temppuiltu kotona ihan kaksistaan, tai koirakavereiden kesken. Yksinkertainen syy siihen, miksi ei olla aktiivisesti alettu harrastamaan mitään on se, että vuosia sitten kun Kodan kanssa pentukurssilta jatkettiin tokoryhmään, niin hommasta jäi heti paska maku suuhun. Ryhmässä ei ollut kiva treenata, kun porukan ilmapiiri oli hyvin nihkeä ja ahdistava. Ainakin minun silmin, kun tuolloin ihan aloittelijana ja herkkänä tyttönä ilmestyin treeneihin lapinkoirani kanssa, keski-ikäisten naisten ja heidän lähes robottina toimivien koiriensa keskelle. 

Noh, siihen se sitten jäi, mutta nyt on jo pitkän tovin hiiviskellyt päähäni ajatus, että jospa sitä sittenkin vielä alottaisi jonkun uuden mukavan harrastuksen Kodan kanssa ja ilmottaisi meidät johonkin kurssille. Alottaisi ihan puhtaalta pöydältä ja unohtaisi vanhat ikävät muistot ja ennakkoluulot. Nythän olisi kokonaan uusi kaupunki ja uudet kujeet. Ties vaikka miten kivaan ryhmään sitä sattuisikaan pääsemään. Pääsisi vähän sosiaalistumaan muuallakin kuin koirapuistoissa. 

Tänään jo melkein näpyttelinkin meidät osallistumaan rally-tokon alkeiskurssille, mutta liristin viime hetkellä. En kuitenkaan viitsi maksaa kurssista, johon en välttämättä edes joka kerta pääse vuorotyöni takia. Kurssi olisi ollut vieläpä niinkin hulluun aikaan kuin 17-18, eli todennäköisesti en olisi päässyt treeneihin paljon milloinkaan. Enkä kyllä varmaan kehtaisi alkaa kitisemään töissä tiettyjä vuoroja tietyille päiville, joten olkoot.

Hyvinhän me ollaan Kodan kanssa pärjätty tähänkin asti ilman aktiivista harrastusta ryhmissä. Treenaillaan mitä tahdotaan silloin kuin tahdotaan. Kovin kilpailuhenkinen ihminen en ole, joten kisoihin ei olla koskaan tähdätty, vaan ihan omaksi huviksi ja hyödyksi treenailtu juttuja, vaikka salaa olenkin toivonut, että jostain ilmestyisi rohkeutta lähteä kokeilemaan edes ihan möllitasolle tokoon tms.

Nyt kun melkein jo olin ilmoittamassa meitä tuonne rally-tokon kurssille, niin mielenkiintoni lajia kohtaan heräsi ensimmäistä kertaa kunnolla. Netistä sitten lueskelin lajista ja katselin videoita. Päätin sitten Kodan kanssa joitakin liikkeitä kokeilla ja ihan treenatakin. Täytyy todeta, että hurjan paljon vaatisi tältä omistajalta harjoitusta, jos tahtoisi lähteä kilpailemaan kyseisessä lajissa. Mä olin ihan sekaisin kaikissa asteissa, askelissa ja kaikessa mahdollisessa. Jalat ja aivot olivat ihan solmussa vähän väliä, mutta varmaan ihan ymmärrettävää, kun ihan aloittelijoita ollaan. Saa nähdä kuinka pitkälle me jaksetaan Kodan kanssa näitä rally-tokon liikkeitä hinkata. Ainiin, ja jos et ole ihan perillä siitä, mistä ihmeen rally-tokosta mä täällä höpisen, niin klikkaa tästä.



Toivottavasti teidän muidenkin päässä soi koko loppupäivän ... Maijall oli karitsa, karitsa, karitsa...

19. heinäkuuta 2015

Arppen muistometsä

Lauantai-illan retkeilyä. Luonnonsuojelualue. Vanhaa metsää. Ilta-aurinko. Iloinen koira. Rakas poikaystävä. Kaikki hyvin, miinus hyttyset.

 photo kuva1_zpsjwg4apq1.png  photo kuva2_zps0kfydwn7.png  photo Kuva3_zpsxwhd9hhl.png   photo Kuva4_zpsk8fphfvh.png  photo Kuva5_zpsad0666zw.png

13. heinäkuuta 2015

Metsän huminoita



Pitkän työntäyteisen viikonlopun jälkeen koitti viimein kauan odotettu maanantai ja vapaapäivä. Jes! Nautin ja nukuin pitkään, tottakai. Kun viimein koin saaneeni tarpeeksi unta, niin kapusin pystyyn ja totesin Kodalle, että tänään mennään mettään. Kaivoin kaapin perältä esiin jo pölyttyneen kapineen, jonka pakkasin mukaan laukkuun. Oikeasti en edes muista milloin viimeksi olisin raahannut kameran mukaan lenkille. Nyt sen kuitenkin tein, pitkästä aikaa.

Niinpä me sitten lähdimme Kodan ja kameran kanssa samoilemaan pöpelikköön. Lähes kolme tuntiahan siellä vierähti, ennen kuin nälkä yllätti ja palattiin kotiin. Kyllä se luonto on ihmeellinen, kun tuollainen muutaman tunnin pyrähdyskin luonnon helmaan tekee ihmeitä ihmismielelle ja kyllähän sitä koirastakin näki onnellisuuden. Se on muuten aika vaikea selittää se tunne, minkä luonto ainakin minussa saa aikaan. Tuo ylhäällä oleva biisi, Maailma on kaunis, jakaa kyllä sitä fiilistä.

On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä

Tämän päivän retkellä kohtasimme myös ensimmäisen käen tälle kesää. "Kukkuu, kukkuu" kantautui jo kaukaa metsästä korviin ja pian kyseinen kukkuja lennähti ohitsemme. Vietimme pitkän tovin erään ihanan lammen rannalla ihan vain istuskellen hiljaa ja välillä innostuimme myös leikkiä rellestämään. Meillä oli hauskaa, vaikka hyttyset vähän yrittivätkin härnätä. Joskus tuntuu, että tuo koira osaa lukea mun ajatukset. On se vaan niin täydellinen pakkaus ja loisto seuraa. Ei paremmasta väliä. 

Oli ihana päästä pitkästä aikaa myös räpsimään kuvia luonnossa. Siitä tosiaan olikin kerennyt vierähtää jo tovi, kun viimeksi pyllistelin kamera kädessä tuolla metiköissä. Kodalla onneksi oli vielä hyvin muistissa kameralle poseeraamisen jalot taidot. Ne kyllä taitaakin olla sillä syvällä kallossa. Mun rakas linssilude.

 photo kuva1_zpskr95fezm.png  photo kuva6_zpsyxhowcxo.png  photo kuva3_zpso7h74ji4.png  photo kuva5_zpsfkv5u4gb.png  photo kuva2_zps2hcs4tjw.png  photo kuva4_zpsuvhcmclp.png

9. heinäkuuta 2015

Mitä seuraavaksi?

Mun viikon mittainen kesälomani oli ja meni. On kai sanomattakin selvää, että se kului yhdessä hujauksessa ja nyt jo kaipaan lisää lomaa. Töihin paluu tuntui kamalalta tuon viikon vapaan jälkeen. Nyt joka aamu herätessäni on fiilis ollut tämä; "En taho, onko pakko?!" ja pakkohan se on kiskoa ittensä väkisin ylös ja pasittaa töihin. Töiden jälkeen sitä mieli tekee vain lysähtää sohvalle ja odottaa taas seuraavaa töihin lähtö hetkeä. Mieli on jotenkin ihan maassa ja se varmasti johtunee siitä, että tällä hetkellä mulla ei ole kalenterissa mitään muuta kuin töitä. Ei mitään kivaa tapahtumaa tms, jota odottaa innolla. Töiden jälkeen vain kotitöitä ja siinä se. 

Mun täytyisi kehittää itselleni jotain muutakin elämää kuin työt, tai onhan mulla tottakai Koda, mutta tällä hetkellä ei senkään kanssa olla tehty mitään tavallisista lenkkeilyistä ja satunnaisista koirapuistoiluista poikkeavaa. 

Tarvisin nyt vähän värityskyniä värittämään tätä harmaata arkeani. Tuo ulkona kokoajan jatkuva sade ja tämä mun useita viikkoja kestänyt flunssakaan ei auta asiaa yhtään. Niin ja tämän aamun aloituskaan ei ollut mistään parhaasta päästä...
 photo huomenia_zps5autfoeo.jpg
Kaipaan piristystä, mutta mitä? Oikeastaan taidan kyllä juurikin tietää mitä kaipaan. Nimittäin luontoa. Mua harmittaa, kun en tuon viikon lomani aikana kerennyt tehdä mitään ihanaa reissua mihinkään mökkeilemään luonnon helmaan. Sitä mä nimen omaa kaipaan. Mökkeilyä taikka ihan kunnon patikointia. En ole koko kesän aikana kerennyt moista harrastaa ja hinku vaeltamaan olisi kova. Tiedän, että mikään ei paremmin parantaisi tätä nykyistä olotilaani, kuin edes muutama yö jossain pöpelikössä, kaukana kaikista. Luonto on nimenomaa paras lääke juuri tällaisissa tilanteissa. Siispä ei auta kuin jäädä odottamaan viikonloppuvapaita, että pääsisi jotakin pientä reissua suunnittelemaan. Nyt mulla on parinakin seuraavana viikonloppuna töitä ja vapaapäiviä yksi siellä täällä keskellä viikkoa, joten vaellusreissut ei ihan onnistu nyt tulevina viikkoina.

Täytyy nyt koittaa vain sinnitellä. Keksiä pieniä iloja tähän arkeen. Kuulisin mielläni, mikä saa teidät piristymään, jos tälläinen masentava arki iskee päälle?