Mun viikon mittainen kesälomani oli ja meni. On kai sanomattakin selvää, että se kului yhdessä hujauksessa ja nyt jo kaipaan lisää lomaa. Töihin paluu tuntui kamalalta tuon viikon vapaan jälkeen. Nyt joka aamu herätessäni on fiilis ollut tämä; "En taho, onko pakko?!" ja pakkohan se on kiskoa ittensä väkisin ylös ja pasittaa töihin. Töiden jälkeen sitä mieli tekee vain lysähtää sohvalle ja odottaa taas seuraavaa töihin lähtö hetkeä. Mieli on jotenkin ihan maassa ja se varmasti johtunee siitä, että tällä hetkellä mulla ei ole kalenterissa mitään muuta kuin töitä. Ei mitään kivaa tapahtumaa tms, jota odottaa innolla. Töiden jälkeen vain kotitöitä ja siinä se.
Mun täytyisi kehittää itselleni jotain muutakin elämää kuin työt, tai onhan mulla tottakai Koda, mutta tällä hetkellä ei senkään kanssa olla tehty mitään tavallisista lenkkeilyistä ja satunnaisista koirapuistoiluista poikkeavaa.
Tarvisin nyt vähän värityskyniä värittämään tätä harmaata arkeani. Tuo ulkona kokoajan jatkuva sade ja tämä mun useita viikkoja kestänyt flunssakaan ei auta asiaa yhtään. Niin ja tämän aamun aloituskaan ei ollut mistään parhaasta päästä...
Kaipaan piristystä, mutta mitä? Oikeastaan taidan kyllä juurikin tietää mitä kaipaan. Nimittäin luontoa. Mua harmittaa, kun en tuon viikon lomani aikana kerennyt tehdä mitään ihanaa reissua mihinkään mökkeilemään luonnon helmaan. Sitä mä nimen omaa kaipaan. Mökkeilyä taikka ihan kunnon patikointia. En ole koko kesän aikana kerennyt moista harrastaa ja hinku vaeltamaan olisi kova. Tiedän, että mikään ei paremmin parantaisi tätä nykyistä olotilaani, kuin edes muutama yö jossain pöpelikössä, kaukana kaikista. Luonto on nimenomaa paras lääke juuri tällaisissa tilanteissa. Siispä ei auta kuin jäädä odottamaan viikonloppuvapaita, että pääsisi jotakin pientä reissua suunnittelemaan. Nyt mulla on parinakin seuraavana viikonloppuna töitä ja vapaapäiviä yksi siellä täällä keskellä viikkoa, joten vaellusreissut ei ihan onnistu nyt tulevina viikkoina.
Täytyy nyt koittaa vain sinnitellä. Keksiä pieniä iloja tähän arkeen. Kuulisin mielläni, mikä saa teidät piristymään, jos tälläinen masentava arki iskee päälle?
Täytyy nyt koittaa vain sinnitellä. Keksiä pieniä iloja tähän arkeen. Kuulisin mielläni, mikä saa teidät piristymään, jos tälläinen masentava arki iskee päälle?
Ootko aatellu lähtä kodan kans mihkää kurssille? Mulla on noille jokaiselle omat harrastukset, eli 3krt/vk:ssa treenit + epiksiä ja mätsäreitä misä millonki.
VastaaPoistaToki sen lajin pitäs olla semmonen mistä molemmat tykkää. Mä en niin välitä tokosta, mutta Roy rakastaa sitä ja mullekki tulee hyvä mieli nähä se iloisena ja tyytyväisenä :) agi on sit taas omastaki mielestä huippukivaa.
Treeneissä saan iteltä pois mielestä työt ja koulun! :)
Mites joku rullaluistelu ja pyöräily koiran kanssa tai yksin?
Nuo ohjatut harrastusryhmät/kurssit eivät koskaan ole olleet mun ja Kodan mieleen. Niistä jäi silloin pari vuotta sitten huonomaku suuhun, joten sen jälkeen ollaankin harrasteltu ihan vain kotosalla kaksistaan tai kavereiden kanssa. Toisaalta olen kyllä kovasti pohtinut, että mukavahan se olisi käydä kurkkaamassa minkälaisia treeniporukoita täältä Kajaanista löytyy. Vuorotyö vaan hankaloittaa harrastamista, kun treeneihin ei pääsisi läheskään joka kerta.
PoistaTuo pyöräily oli yhteen aikaan oikeinkin mukava harrastus mulle ja Kodalle. Se olisi mukava herättää henkiin uudestaan, mutta pitäisi vain keksiä keino taikoa mun pyörä Kokkolasta tänne Kajaaniin tai sitten lähteä pyöräkaupoille! Pitäisi nyt vain ottaa itteensä niskasta kiinni ja kehittää sitä muutakin tekemistä kuin työt :)