On syksy niin ihmeellinen ♫

Niin kauniisti pikkuhiljaa syksy alkaa ottaa valtaa. Linnut suunnittelevat jo kovaa kyytiä muuttoaan (niinkuin eräät toisetkin, mutta ei siitä sen enempää vielä, koska tässä on itse kullakin pää sekasin asian tiimoilta), vettä satelee oikein urakalla, sieniä nousee maasta hyvää vauhtia, kasvit vaihtavat väripukuaan toinen toistaan komeampiin ja ilmassa voi jo kovastikkin haistaa syystuulahduksen. Oih, se vasta onkin ihana tuoksu!

Tästä joka vuotisesta luonnon muutoksesta on kaikista ihaninta nauttia kamera kaulassa tuon rakkaimman nappisilmän kanssa, joka niin suloisesti yrittää mamman mieliksi poseerata tuossa alimmaisessa kuvassa ja mielestäni onnistuu siinä vallan hyvin. Ihana mamman mussukka, joka myös nauttii kovasti syksyisessä luonnossa touhottamisesta. Ainakin silloin kun ei sada vettä. Kodasta ei nimittäin saa kovinkaan iloista lenkkiseuraa sadesäällä, mutta onneksi pojalla on ihan oma pinkki sadetakki, joka hieman estää epämukavalta kastumiselta. 

Tuo biisi, jonka ihan alkuun linkitin.. herääkö kellään muulla ihanat, kultaiset ala-aste ajat mieleen siitä? Meillä ainakin hoilattiin tuota aina syksyisin kovaa ja korkealta. Mielestäni todella kaunis kappale ja se tulee vieläkin kuunneltua joka syksy aina uudestaan ja uudestaan.

♫ "Kuka vaahterat kauniiksi saa, värit muuttaa ne, nyt punertaa?
Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään?

Missä maalarin tuon kotimaa?" ♫

The power of imagination makes us infinite -John Muir

Joku saattakin muistaa, kun jokunen postaus sitten kaipailin teiltä hieman vinkkejä lukemisen arvoisista kirjoista. Sainkin pari hyvää ehdotusta, mutta ennen niiden lukemista ajauduin kuitenkin tyystin toisenlaisten kirjojen pariin ja haluankin kertoa miten se tapahtui.

Eräänä tylsänä hetkenä ajauduin tietokoneella etsiskelemään mielenkiintoisia ihmisiä. Aloitin etsiskelyn lueskelemalla erilaisilla nettisivustoilla elämään liittyviä viisauksia, joihin oli sitten perään tietysti liitetty aina viisauden keksijän nimi. Googlailin sitten parhaiden ajatusten laatijoita ja silloin törmäsin John Muiriin. Veikkaanpa, että hän saattaa olla monelle aikalailla tuntematon henkilö, sillä niin se oli minullekin. Päätin kuitenkin tutustua tyyppiin, jolla on useita hienoja sitaatteja, mutta tosiaan mielenkiintoni herätti tämä: 

Tosiaan. Tämä John Muir (1838-1914) oli yksi merkittävimmistä amerikkalaisista luontokirjailijoista ja -filosofeista. Häntä pidetään myös luonnonsuojelun isänä. Hänen elämänmittainen työnsä jätti lähtemättömän jäljen Yhdysvaltojen ympäristöpolitiikkaan ja -ajatteluun. Häneltä on satoja artikkeleja ja toistakymmentä kirjaa, joista vain muutama on suomennettu. Hän perusti Sierra Clubin ja Kaliforniassa vietetään vuosittain Muirin muistopäivää. Muirin mukaan on nimetty myös toistakymmentä luontoaluetta ja useita vaellusreittejä. Olisi muuten mahtava joskus päästä niitä tallustamaan! Eli kyseessä aikamoinen heppu.

Minun oli tottakai haalittava käsiini näitä hänen kirjojaan, joita oli suomennettu. Onnekseni kirjastosta löytyikin kaksi teosta, ensimmäinen kesäni Sierravuorilla ja pitkä kävely Meksikonlahdelle. Näistä olen kerennyt lueskella vasta tuota jälkimmäistä, joka kertoo siis Muirin kävelymatkasta Indianasta Kentuckyn, Tennesseen, Pohjois-Carolinan, Georgian ja Floridan halki Meksikonlahden rannikolle saakka. Muir kirjoittaa matkan varrella kohtaamistaan kylistä ja kaupungeista, sekä niiden asukkaista ja tottakai upeasta luonnosta.

Jatkan näihin kirjoihin syventymistä innolla, vaikka tosiaan en ole koskaan aijemmin tämän tyyppisiä kirjoja lukenut, mutta tosiaan vaihtelu virkistää. Muir kuivaili kirjassaan yhdessä vaiheessa kaunista saniaismetsää, joten minullehan iski siitä idea lähteä hakemaan kirjojen kirjanmerkiksi saniaisenlehti. Mutta että tämmöisiä luontohetkiä tällä kertaa. Suosittelen kyllä näitä kyseisiä kirjoja muillekkin luonnonystäville luettaviksi!

Welcome Autumn

Kuten huomaatte, niin syksy on saapunut myös tänne blogiin uuden ulkoasun merkeissä. Oih, ihana syksy! Lempivuodenaikani. Tämä syysteemainen ulkoasu syntyi aika nopeasti. Ehkä liiankin nopeasti? Lähdin vain toteuttamaan pientä idean poikasta ja tadaa, tässä sitä nyt ollaan valmiin ulkoasun kanssa. Se ei tuottanut yhtään harmaita hiuksia tai itkupotkuraivareita, kuten yleensä ulkoasun tuunaaminen tuottaa, joten olen hieman hämilläni. Ainakin vielä tällä hetkellä tämä mielyttää omaa silmääni, mutta katsotaan olenko samaa mieltä vielä huomenna. 

Minä en kuitenkaan ole ainut, joka tätä blogia katselee, joten olisi mukava, että ulkoasu mielyttäisi myös teidän rakkaiden lukijoiden silmää. Siispä kertokaas vain rohkeasti mitä mieltä olette. Olenko tällä kertaa täysin epäonnistunut ulkoasun kanssa, vai kestääkö tätä katsella? Löydättekö kenties jotain parannettavaa vai tyydytäänkö tähän? Saatte vapaasti kertoa mielipiteenne!

Sillisalaattia

Hellurei te kaikki ihanaiset! Nyt on aika päivittää taas vähän kuulumisia täältä suunnalta. Hmm. Mistäs sitä aloittaisi... Noh, kenties siitä että...

Tiedättekö te sen tunteen kun tulostin ei suostu toimimaan silloin kuin pitäisi. Siis ARGH miten raivostuttavaa. Oon tässä nyt ties kuinka kauan tapellu tuon laitteen kanssa tuloksetta. Tekisi niin mieli heittää tuo seinään, mutta annan sille vielä yhden mahdollisuuden. Jos se ei tämän postauksen teon jälkeenkään suostu yhteistyöhön, niin sitten se on kyllä menoa se.

Mitäs minä sitten niin kiihkeästi tahdon tulostaa? Noh.. opiskelupaikan hakupapereitapa tietenkin! Kyllä vain. Luitte oikein. Tämä työtön keksi, että voisi sittenkin vielä ruveta opiskelemaan. Kuten tiedätte, niin valmistuin keväällä nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi. Koen kuitenkin viihtyväni kaikista eniten varhaiskasvatuksen puolella, joten jos ja kun haluan työskennellä nimenomaa päiväkodeissa yms. niin lapsi- ja perhetyön tutkinto olisi aika jees tähän vielä lisäksi. Ja minua kiinnostaa juurikin seurakunnan varhaiskasvatus, niin siitäpä syystä olenkin aikomassa Kalajoen Kristilliseen opistoon. Siellä on kyseinen tutkinto mahdollista suorittaa monimuotokoutuksena ja sinne on tälläinen jatkuva haku. Eli sinnepäin tässä nyt koitan näitä papereita saada, kunhan tuo tulostin jaksaisi toimia. 

Nyt kun rupesin miettimään tuota tulostimen temppuilua, niin voisikohan tämä olla kohtalon johdatusta?! Ehkä tulostin ei siksi toimi, koska mun ei pitäisi hakea tuonne opiskelemaan ollenkaan. Hmm. Okei, ei. Kyllä mä tahdon tuonne toimikoon tulostin tai ei. Nyt annan tulostimen hetken miettiä tekosiaan ja kerron sillä välin lisää kuulumisiani.

  

Oon niin in love näihin raikkaisiin syysilmoihin. Vettä on satanut lähes päivittäin ja se on ihan parhautta. Joku saattaisi valittaa ja masentua tällaisista synkistä sadekeleistä, mutta minä en ole yksi niistä. On ihanaa joutua kesken lenkin syyssateen kastelemaksi ja palata kotiin ehkä hieman viluissaan ja mennä lämpimän suihkun kautta vaikkapa teekupposen äärelle. 

Viime päivinä ollaan pikkusiskoni kanssa viihdytty paljon metsissä, koska hänellä on ollut joku koulutehtävä, mihin on tarvinnut kuvia metsästä tai luonnosta ylipäätään. Hän opiskelee siis media-assistentiksi. No mutta eipä siitä sen enempää. Kuitenkin paljon on kuvia oteltu ja metiköissä liikuttu nyt viime päivinä.

Kuva täältä

Ja hei! Pakkohan munkin on hehkuttaa sitä, että sunnuntaina alkoi kauan odotettu BB! Jeeeeee! Hehe, okei joo. Mä tykkään seurata sitä ohjelmaa. Moni ei varmastikkaan välitä sarjasta laisinkaan, mutta mää tykkään. Näin työttömänä tekis melkein mieli ostaa 24/7 niin vois stalkata sitä kokoaja. Okei, ei ehkä kuitenkaan. Jos joku lukijoista aloitti seuraamaan tätä kautta, niin pomppasiko siitä taloon menneestä joukkiosta heti suosikkeja tai inhokkeja? Ite tykästyin näin ensisilmäyksellä Jarnoon, Jonathaniin ja Markkuun. Ehkä vielä vähän Andteenkin. Sitten taas inhokki listalle uskaltaisin jo tässä vaiheessa luetella ainakin Jonin, Armin ja Annen. 

Mä elän aika vahvasti noita sarjoja, tai miten se pitäisi sanoa, siis kun katson ohjelmia, niin en pysty vain katsoa niitä, vaan mun on heti pakko valita sieltä suosikit ja inhokit ja valita kenen puolella oon ja kenen en. Jotkuthan pystyy vain katsoa valitsematta sen suuremmin mitään suosikkeja ym. Mutta ehkä koska oon niin tunteikas ihminen, niin nuo ohjelmatkin koskettaa niin syvältä. En tiedä :D Terveisin monet kerrat itkupotkuraivarit ohjelmista vetänyt.


Joka tapauksessa.. tämmöstä siis tänne tällä kertaa. Postaus on melkoista sillisalaattia ja asiaa laidasta laitaan, mutta eiköhän nää kuulumisten kertomiset voi vähän tämmösiä ollakin. Ihanaa viikkoa teille kaikille!
Ps. Alan kenties tässä piakkoin vääntämään syksyistä ulkoasua tänne blogiin, joten älkäähän ihmetelkö, jos blogi on jonain päivänä pois näkyvistä! 

Linkkaa blogisi -postauksen satoa

Ensinnäkin haluan suuresti kiittää teitä kaikkia bloginne linkanneita. Vietin monta monta mukavaa hetkeä selaillen kaikkia ihania blogeja läpi ja olen iloinen, että löysin lukulistallenikin hieman uutta täytettä. Mutta kiitos siis teille linkanneille ja mennäänpä piteimmittä puheitta katsomaan ne minua eniten miellyttäneet blogit!

Tosiaan. Lupasin viisi mielestäni parasta blogia esitellä ja sen myös teen. Nämä seuraavat viisi valikoituivat aikalailla helposti parhaimmistoksi ja vasta jälkeenpäin tajusin, että nämä kaikki olivatkin jo vanhoja tuttuja blogeja minulle. Noh minkäs teet, ne vain olivat parhaita. Päätin silti myös nostaa pari uutta tuttavuutta tähän esille, joten ne ovat nuo pari viimeisintä linkattua ilman esittelyä. 

1. Narulelu maailmalla
Tämän kyseisen blogin lukijakuntaan en ole kerennyt kuulua vielä edes kovin pitkään, mutta se on oitis hypähtänyt suosikkiblogieni kärkeen. Kuten bannerikin sen kertoo, niin blogi sisältää juttua matkailusta, eläimistä ja elämästä. Ulkoasultaan blogi on hyvin siisti ja simppeli. Ei mitään ylimääräistä turhaa sälää vain hyvin yksinkertaisen kaunis. Postaukset sisältävät kerrassaan upeita kuvia ja hyvää tekstiä, jota kelpaa lueskella. Blogi käsittelee aiheita, jotka todelakin kolahvat minuun ja aina innolla saa odottaa uusia postauksia. En keksi mitään pahaa sanaa tästä blogista!

2. Cow's wings

Uskon, että tämä blogi löytyy monen muunkin lukulistalta, niin myös minun. Blogin yleisilme on semmonen sulonen ja symppis. Jo pelkästä ulkoasusta tulee hyvällä mielelle. Blogihan on taideblogi ja aivan mainio sellainen. Postauksia tulee suhteellisen usein ja ne sisältävät toinen toistaan hienompia piirroksia, sarjakuvia, maalauksia ja vaikka mitä hienoa. Niitä kelpaa käydä ihastelemassa ja kenties inspiroituakin niistä. Useat ovat jopa niin hassuja, että saavat väkisinkin hymyn huulille. Blogi tarjoaa kyllä piristystä synkempäänkin päivään!

3. The Stream of Dreams

Tämän blogin banneria en valitettavasti saanut tähän esittelyyn napattua, mutta ei se mitään. Käykäähän kurkkaamassa se itse blogista, nimittäin sekin on hieno. Ulkoasultaan blogi on Narulelu Maailmalla -blogin kaltaisesti siisti ja simppeli. Joskus pelkät vaaleat taustat ovat mielestäni super tylsiä, mutta joissakin blogeissa ne vain toimivat parhaiten. Kuten tälläisissä valokuvausblogeissa. Tosiaan blogi sisältää upeita kuvia luonnosta ja milloin mistäkin. Välillä blogiin ilmestyy muutakin, kuin pelkkiä valokuvia, kuten videoita. Kannattaa käydä tutustumassa!



4. Salainen metsäpolkuni
Blogin ulkoasu ei ehkä ole houkuttelevimmasta päästä. Itse kaipaisin siihen jotain pientä eloa, vaikka edellisen blogin esittelyssä juuri mainitsin tästä, että valokuvausblogeihin "hyväksyttäkööt" nämä pelkät valkoisetkin taustat. Noh, mutta tosiaan tämäkin blogi sisältää kauniita kuvia ja lisäksi aina hieman tekstiäkin. Postauksia ihastelisi mielellään useamminkin, sillä postaustahti ei ole mistään nopeimmasta päästä, mutta tosiaan joka tapauksessa olen tykännyt tästä blogista jo pitkään.



5. Junkaneito
Tässä on ihanan pirtsakka lifestyle blogi, jota kirjoittaa 18-vuotias tyttö, joka opiskelee vaatetusalaa. Blogi on ulkoasultaan kaunis ja siisti. Blogi sisältää juttuja aikalailla laidasta laitaan. Postauksissa on kauniita kuvia ja joskus videoitakin. Itse bloggaaja on hyvin symppiksen oloinen tyyppi ja hänen tekstejään on ilo lukea. Ehdottomasti suosittelen kurkkaamaan jos lifestyleblogit kiinnostavat!


Näiden yllä mainittujen blogien lisäksi tykästyin näihin uusiin tuttavuuksiin:
Yleinen kaaos
Koiratädin ihmemaa

Onnelliset haukut

Tänään tein kaksi rakkainta karvanaamaa hyvin hyvin onnellisiksi viemällä ne poikaystäväni kanssa pitkästä aikaa juoksentelemaan lempparimaastoomme Houraattiin, joka on vanhoille lukijoille varmasti jo tuttu paikka, mutta uusillekkin seuraajille tiedoksi, että nämä upeat lenkkipolut sijaitsevat automatkan päässä meiltä ja tuolla tosiaan noita polkuja ja teitä riittää tallattaviksi. Koirat viihtyvät tuolla paremmin kuin hyvin. Onhan siellä tilaa telmiä. Tuolla kävellessä tulee itsekin aina niin hyvälle tuulelle. Osaksi kauniiden maisemien takia ja osaksi siksi, että saa ihastella rakkaiden hauvojen iloisia ilmeitä ja sitä juoksemisen riemua. Mikäs sen ihanampaa kuin nähdä omat koirat onnellisina?

Nälkäinen Theddy rakastui matkanvarella tyystin puolukoihin. Tosin ei se tajunnut niitä itse varvukosta syödä vaan sille piti poimia ja syöttää niitä, mutta oi kyllä ne sille maistui niin hyvin. Ahmatti mikä ahmatti. Koda taas ei suostunut edes maistamaan. Nirppanokka mikä nirppanokka.

Maasto tuolla Houraatissa on suurimmaksi osaksi kuivaa kangasmetsää ja hiekkaa löytyy yllinkyllin ja sekös on poikien mieleen. Ne saavat aina hirmuiset hepulit hiekasta. Ne kaivavat ja haukkuvat ja painivat ja vetävät hirmuista rallia. Kunnon hiekkahepulit saatiin nähdä tänäänkin. Harmi etten hoksannut ottaa videolle. Kenties ensi kerralla sitten.

Vaatteet ojennukseen

Tänään viimein otin vastaan haasteen, jota olen vältellyt jo liian kauan. Nimittäin vaatekaapin siivous. Uusin hankintani, joka saapui tänään innoitti minut käymään vaatekaappini kimppuun. Minua on jo pitkään vaivannut vaatekaappini ahtaus. Se pursuaa yli ja vaatteita on siitäkin syystä vaeltanut pitkin tuoleja ja sänkyjä ja lattioita. Niin ja osa vaatteistani on poikaystäväni luona. Siispä oli jo aikakin hankkia tämä uusin rakkauteni, eli vaaterekki. Oih miten suuri helpotus! Sain tungettua siihen paljon huppareita, neuleita ja paitoja, jotka eivät kertakaikkiaan mahtuneet minnekkään muualle. Nyt niillä on oma hyvä paikka, eikä niiden tarvitse enää vaeltaa sielä sun täälä. Itse kaappi on vieläkin aika tiuhaan pakattu, mutta kaikille vaatteille on silti paikka kaapissa, eikä lattialla tai tuolilla. Hieman siistimpää. 

  

Siivotessani pistin merkille, että taitaisin kovastikin kaivata uusia farkkuja. Hmm. Farkkujen ostaminen on kyllä turhan hankalaa hommaa. Siis on hyvin harvinaista, että löytää oikeasti hyvät farkut, jotka tuntuu mukavilta jalassa ja näyttää hyviltä. Mulla on yhet mustat luottofarkut, jotka täyttää kaikki kriteerini hyville farkuille, mutta valitettavasti ne alkavat olla jo melko kulahtaneet. Ovathan ne tosiaan palvelleet minua kiitettävästi jo monet vuodet. Jos joku tietää jotkut hyvät farkut niin saa vinkata tänne suuntaan!

Tähän loppuun pakko vielä näyttää mun vaatekaapin siivouksen virallinen valvoja, Theddy, joka väsähti työhönsä. On se niin ihanan hupsu! 

27 000 askelta

Tosiaan. Viime postauksessakin jo hieman vihjailin, että sunnuntaina tulisi kenties tapahtumaan jotain kivaa ja niin myös kävi. Eli suunnitelmat toteutuivat ja lähdimme poikaystäväni kanssa Salamajärven kansallispuistoon päivävaellukselle. Reitiksemme valikoitui Vaatimen kierros, joka oli pituudeltaan 18km (tosin askelmittari väitti matkaa kertyneen 23km). Jotenka lauantai-iltana pakattiin päiväreput valmiiksi ja sunnuntaiaamuna ampaistiin innokkaina ylös jo viideltä ja lähdettiin matkaan kohti Perhoa nousevan aamuauringon saattelemina. 

Automatkaa lähtöpaikallemme oli n. kahden tunnin verran ja sinä aikana pääsi nauttimaan taianomaisesta aamusumusta, joka tosin välillä hidasti matkantekoamme oikein kunnolla, kun eteensä ei nähnyt millään. Noh, siinä sitten köröteltiin hieman hitaampaa, mutta eipä meillä mihinkään kiire ollut. Koko päivä aikaa.

Vaelluksen aloitimme Koirasalmelta, josta lähdimme sitten seuraamaan merkittyä reittiä kohti Heikinjärveä. Tämä alkutaival oli ehdottomasti koko reitin mielenkiintoisin. Reitin maasto oli suurimmaksi osaksi melkoista nilkantappajamaastoa. Se aika mitä ei kävelty pitkospuilla, niin käveltiin hyvin kivikkoisessa ja juurakkoisessa maastossa. Onneksi meistä kumpikin selvisi ehjin nilkoin perille saakka. Tosin kyllä ainakin minun nilkkani huusivat hoosiannaa kuorossa koko illan kotona, mutta vielä kamalampaa meteliä pitivät kantapää raukkani. Nimittäin vaelluskenkäni tekivät tenät ja mun kantapäät tuli kengistä lähestulkoon läpi. Tuollaisessa maastossa tepastelua rikkinäisillä kengillä ei ollut mitään herkkua jaloille. Nyt tekee vain mieli näyttää keskaria noille kengille ja viskasta ne syvälle syvälle roskikseen. Seuraaviin vaelluskenkiin satsaan kyllä paljon rahaa ettei näin pääse enää käymään.

Noh, en antanut rikkinäisten kenkien pilata vaellusta, vaikka viimeiset kilometrit sainkin taapertaa hammasta purren kun kantapäihin sattui oikeasti niin pirusti. Reissu oli siis kuitenkin oikein hyvä kengistä ja parista hirvikärpäsestä huolimatta. Niin ja huolimatta siitä, että löysin ilmeisesti uuden pelon itselleni. Nimittäin edestäni pitkospuilta loikkasi ainakin nyrkinkokoinen rupisammakko, joka jäi varvukkoon kyttäämään minua ja olin varma, että jos ohitan sen niin se käy kimppuuni. En ole siis ennen tiennyt pelkääväni sammakoita, mutta en kyllä olekkaan ennen kohdannut noin valtavaa konnaa. Hyi yök!

Oli reissulla siis oikeasti paljon hyvääkin. Ainakin ihanan aurinkoinen sää suosi meitä koko reissun ajan, sekä päästiinhän me näkemään metsäpeurojakin, joita kovasti odotinkin näkeväni. Edellisellä vaelluksellani samassa paikkaa kerkesin ikuistaa metsäpeurat kamerallekin (joku vanha lukija saattaa muistaa), mutta tälläkertaa peurat olivat sen verran nopealiikkeisiä, että en kerennyt räpsäistä kuvaa, mutta ei se mitään. Lisäksi yksi ilon aihe oli se, että sain piiiitkästä aikaa värkätä suklaabanaaneja nuotiolla. Mmm, mitä herkkua! 

  

Mutta että tämmönen ihana sunnuntaipäivä me vietettiin luonnon rauhassa. Minä kiitän ja kuittaan!

Pihlajan alla

Perjantaiherkuttelua pellon reunalla, sekä valokuvailua pikkusiskon seurassa. Kyllä kelpaa. Ihanat viikonloput  myös kaikille teille! Ja ainiin... pakko mainita, että oon kyllä niiiiiiin super ilonen jos eräs alustava suunnitelma toteutuisi sunnuntaina. Hihi. Enpäs kerrokkaan vielä että mikä se mahtaa olla, mutta vinkkinä, että se liittyy luontoon. Kuulette sitten jos suunnitelma laitetaan toteutukseen. Eli palaillaanpa astialle!

      Ps. Pihlajanlehdet oli toiselta puolelta täynnä tommosia ihme näppylöitä. Tiedä sitten mikä niitä vaivas?!

Mitä kuuluu, kukkuluuruu?

Nyt tiedossa vähän liibalaabaa tai toisin sanoen ajattelin 'parilla' sanalla kertoa ihan vain kuulumisiani. Eli mitä minulle siis kuuluu? No hyvää. Sanonko aina hyvää? Mmm.. ehkä? Sanonko hyvää vaikka se ei olisikaan välttämättä se totuus? Olenko koskaan sanonut että "ei.. minulle ei kuulu nyt hyvää.."? No anyway... nyt minulle tosiaan kuuluu pelkkää hyvää ja se on totuus. Minulle on kuulunut hyvää jo pitkään. En muista edes milloin viimeksi olisi ollut päivää paria pitempään huono fiilis. Joskus semmoisia oli usein ja jopa viikko tolkulla. Syystä tai toisesta. Joskus kun on tälläinen hyvä ja onnellinen fiilis kauan aikaa, niin alkaa pelkäämään, että milloin tapahtuu jotain pahaa ja koko pakka kaatuu. Tuttu tunne? Noh, tiedän kyllä, että semmoista on aivan turha murehtia. Täytyy nauttia silloin kun kaikki on oikeasti hyvin ja niinhän minä pyrin tekemäänkin. 

Viime aikoina päiväni ovat kuluneet töitä etsien (tuloksetta), sekä ajokorttia havitellen. Teoriathan minulla tuli täyteen jo kesäkuussa, mutta nyt elokuun (heinäkuu autokoulu oli lomalla) aikana olen päässyt ajamaan jo pari kertaa kaupungissakin. Jännää. Ajojen lisäksi olen yrittänyt kovasti kotosalla opiskella teoriaa. Uskon, että musta tulee vielä kelpo kuski! 

Eli autokoulua ja töiden tuloksetonta etsintää. Hmm. Mitäs muuta. Noh, koska työttömänä lojun kotosalla, niin aikaa riittää paljon rakkaiden poitsujen kanssa puuhasteluun. Tuntuu, että me ollaan koirien kanssa taas jotenkin lähennytty kun vietetään niin paljon aikaa yhdessä ja nukutaan päiväunetkin kaikki kolme samassa sängyssä ja voi kyllä... kyllä se on ahdasta! Mutta jokatapauksessa mammanpojat kyllä nauttii mamman työttömyydestä täysin rinnoin. 

Oih miten paljon nautinkaan nyt kun ilmat alkavat viiletä ja illat pimetä. Lehdet alkavat pikkuhiljaa vaihtaa väripukuaan ja vettä satelee. Ilmassa voi jo melkein haistaa syksyn. Rakastan syksyä. Rakastan kyllä talveakin. Ne on mun lempparivuodenajat. Se tunne kun saat viimein käpertyä oikean täkin alle nukkumaan sen sijaan että kuumuuden vuoksi nukut pelkällä lakanalla. Oih!

Ainiin. Ehkä tahdon vielä mainita erään ihanan jutun tähän loppuun. Nimittäin minä ja poikaystäväni vietimme eilen kolmevuotispäiväämme. Hihi! 3 vuotta ollaan toisiamme kahteltu ja monta monta vuotta vielä edessä. Emme juhlistaneet päivää mitenkään ihmeellisesti. Poikaystäväni nukkui edellis yön työvuoron jäljiltä koko päivän ja minä olin kotosalla. Illalla kävin morottaan kultaa ja katsoimme how i met your motheria ennenkuin hän painui taas yövuoroon ja minä palasin kotiin. Voi miten paljon tahtoisinkaan meille oman kämpän, niin ei tarvisi ravata ees taas. Vaikka eihän tässä meillä ole kuin n. 2km välimatkaa, mutta silti. Tosiaan tiedän, että nyt juuri ei olisi mitään ideaa muuttaa mihinkään. Jos kerran kolme vuotta jo ollaan kestetty tätä järjestelyä niin kyllä sitä vielä täytyy koittaa jaksaa vähän lisää. Kyllä me se oma pesä keretään vielä rakentaa johonkin kun sen aika koittaa.

Mutta että tämmöstä pientä  sekavaa jaarittelua tähän väliin. Tämmösillä fiiliksillä jatketaan. Palaillaan!

Ps. Jos joku tietää jotain lukemisen arvoisia kirjoja, niin vinkatkaapa tänne suuntaan! ;)