Onnelliset haukut

Tänään tein kaksi rakkainta karvanaamaa hyvin hyvin onnellisiksi viemällä ne poikaystäväni kanssa pitkästä aikaa juoksentelemaan lempparimaastoomme Houraattiin, joka on vanhoille lukijoille varmasti jo tuttu paikka, mutta uusillekkin seuraajille tiedoksi, että nämä upeat lenkkipolut sijaitsevat automatkan päässä meiltä ja tuolla tosiaan noita polkuja ja teitä riittää tallattaviksi. Koirat viihtyvät tuolla paremmin kuin hyvin. Onhan siellä tilaa telmiä. Tuolla kävellessä tulee itsekin aina niin hyvälle tuulelle. Osaksi kauniiden maisemien takia ja osaksi siksi, että saa ihastella rakkaiden hauvojen iloisia ilmeitä ja sitä juoksemisen riemua. Mikäs sen ihanampaa kuin nähdä omat koirat onnellisina?

Nälkäinen Theddy rakastui matkanvarella tyystin puolukoihin. Tosin ei se tajunnut niitä itse varvukosta syödä vaan sille piti poimia ja syöttää niitä, mutta oi kyllä ne sille maistui niin hyvin. Ahmatti mikä ahmatti. Koda taas ei suostunut edes maistamaan. Nirppanokka mikä nirppanokka.

Maasto tuolla Houraatissa on suurimmaksi osaksi kuivaa kangasmetsää ja hiekkaa löytyy yllinkyllin ja sekös on poikien mieleen. Ne saavat aina hirmuiset hepulit hiekasta. Ne kaivavat ja haukkuvat ja painivat ja vetävät hirmuista rallia. Kunnon hiekkahepulit saatiin nähdä tänäänkin. Harmi etten hoksannut ottaa videolle. Kenties ensi kerralla sitten.