Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa.. ♫

Nyt ei ole kyse Putte possun nimppareista, vaikka otsikko niihin viittaakin, vaan kyseessä on jotain ihan muuta mukavaa!

Pojilla on ollut taas oikein onnen päivä. Saatiin nimittäin tänäänkin super hyvää seuraa meren jäälle. Nimittäin ystäväni Julia saapui meitä viihdyttämään koiriensa kera. Lapinkoirien menoa oli sekoittamassa ihana setteri tyttö Hupi. Pojat näki Hupin viimeksi kun se oli aivan pikku kersa ja nyt kaveri oliki saanu vähän kokoa lisää ja samoin myös vauhtia. Hupista kehkeytyi Theddylle aivan loisto kaveri. Kerranki sai Theddy jäädä puhtaasti kakkoseksi nopeudessa, kun setteri pinkoi pitkillä koivilla karvanallea karkuun. Ei tuumannu T perässä pysyä, mutta hyvä, että kerrankin näin päin. Ihana oli katsella koirien temmellystä. Meren jäällä lenkkeilyssä on se hyvä puoli, että tilaa juosta on vaikka kuinka! 

Vähän tuumas tuuli tuivertaa turhanki paljo takasi palatessa ja korvat jäätys totaalisesti huonon pipo valinnan takia, mutta en valita. Olihan meillä niiiin mukavaa kuitenkin! Lapinkoirilla ei tietenkää kylmyys tuntunu missään, mutta vähän tuumas vähempi karvaista kaveria viluttaan ja jalat tutisemaan. Jokatapauksessa jäi tosi hyvä mieli yhteislenkistä ja pitääpä alkaa ruveta käymään usemmankin kerran tässä seurassa lenkeillä, kun Theddy niin tykkäs Hupista ja Teri ja Kodahan on myös niin hyvää pataa keskenään. Ihania ovat kaikki :)

Viiraa päässä

Wuhwuh ja hauhau. Koiramaista meininkiä tiedossa jälleen. Pojat nimittäin pääsi tänään treffaamaan piiiitkästä aikaa tolleri tyttösiä. Vähän epäilin, että mitähän tytöt tykkää, kun Koda on viime päivät ollut oikeen kunnon hormonihirviö ja aattelin, että sillä menee pasmat ihan sekasi ku pääsee lemppari tyttöjä moikkaan, mutta kuinkas kävikään... Kodaa ei paljoo tytöt hetkauttannu, koska hän on kertakaikkisen rakastunut Theddyyn. Se on nyt tosiaan useamman päivän jo piinannut Theddyä aamusta iltaan. Ne joutuu pitämään sisällä eri huoneissa, ettei Theddyn tarvis kestää Kodan "raiskauksia". Theddy kun ei osaa ees murahtaa tai käskeä Kodaa painumaan hevon kuuseen. Se reppana vaan apaattisena makaa lattialla ja antaa Kodan repiä ja "raiskata" sitä. Ja kun Koda tuolle päälle sattuu niin se osaa olla niin penteleen uppiniskanen. Pahimmatkaan komennukset ei pysäytä sitä, kuin korkeintaan muutamaksi minuutuksi. Se on koko hurtta ihan sekasi. Toivottavasti palais maanpinalle pian.. tuota meinaan ei jaksa enää kauaa kahtella! Niin ja ku se vinkuu ja marisee ihan kokoajan... 

R A I V O S T U T T A V A A!!!1!

Jos jollain sattuu olemaan hyviä vinkkejä miten ton kiimasen karvakasan sais jotenki aisoihin ja taltutettua, niin ne ois oikein tervetulleita tänne suuntaan.

Muuten oli oikein mukava lenkki, jos noita Kodan toilailuja ei lasketa. Harmi vaan, että sitten alko pimeä yllättään, niin ei voitu lenkkiä jatkaa. Pitää joskus ottaa uusiksi niin, että valoa riittäis pitemmällekin. Vaikka tulihan tuossakin jo tunteroinen tallustettua ja meren jäälläkin käytyä vähän hiippailemassa. Mukavaa vaihtelua lenkkeillä välillä hyvässä seurassa yksin tepastelun sijaan :)

Huipulla tuulee

Tänään käytiin poikaystävän, sekä ihanien nallekarhujeni kanssa nautimmasta tuulisesta säästä lenkkeilyn merkeissä, tottakai. Käytiin hieman imemässä tuulesta voimaa paikassa nimeltä Hopiakallio. Varmasti olen kyseisen paikan aikaisemminkin maininnut myös täällä blogin puolella, koska ollaan siellä ennenkin käyty koiria juoksuttaas. Tosin nyt käytiin siellä piiiiitkästä aikaa. 

Pojilla oli semmonen meininki ja vauhti päällänsä, ettei kameran kanssa tuumannut perässä pysyä. Kodakin on nyt viime päivinä ollut virkeämmän oloinen ja se jaksaa juosta paljon enemmän kuin ennen. Ei olla sen kanssa puntarilla käyty, mutta kyllä huomaa, että on painoa vähän karissut. Hieno homma! Sehän oli yksi uudenvuodenlupauksistanikin saada Kodalta kilo jos toinenkin pois.

Tallensin vauhdin huumaa ja poikien ilottelua parille videolle, jotka toivottavasti myös teitä ilahduttaa :)



Huomenna starttaa taas uusi viikko ja se onkin jo toiseksi viimeinen viikkoni työharjoittelussani. Täytyypä siis alkaa ottamaan ilo irti näistä viimeisistä kymmenestä työpäivästä, jotka vielä on jäljellä. Oon kyllä viihtynyt noissa päiväkerhoissa ja perhekerhoissa niin hyvin, että varmasti tulee niitä muksuja ihan ikäväkin! Mutta siis.. toivottavasti teillä rakkailla lukijoillakin on ollut ihan mahti viikonloppu ja jaksatte taas uutta viikkoa kohti hyvillä mielin, aivan kuten minäkin! 

Koivuhalolla päähän?!

Meidän vakio paikkamme, jossa olemme jo useamman vuoden ajan juoksuttaneet koiria vapaana on nyt pois suljettu lenkki vaihtoehdoistamme ja se surettaa kovin. Paikka on ollut oivallinen siinä mielessä, että sinne ei tarvitse kävellä hihnoissa kuin n. 300metriä ja sitten on pystynyt päästää koirat vapaaksi. Peltoja ja metsää on hurjasti ja siellä ollaan kierrelty ja treenailtu tosiaan monet vuodet. Siellä on myös aina peuhattu kaverikoirienkin kanssa jne. Mutta tosiaan vähän aikaa sitten saatiin tässä lähellä asustavalta henkilöltä kuulla, että seuraavan kerran jos näkee koirat vapaana siellä, niin hän paukauttaa koivuhalolla päähän. Kyllä vain.. eipä siis hirveästi innosta enää sinne lähteä pelkäämään, että koska kyseinen henkilö hyökkää jostain puskasta ja kalauttaa halolla koiraa. Kyseinen henkilö ei omista maita tai mitään, mutta ilmeisesti käyttää itsekin paikkaa omaan lenkkeilyynsä, eikä suvaitse siellä irtokoiria. 

Onneksi täällä nyt riittää näitä paikkoja jossa voi huoletta pitää koiriaan irti. Tosin nyt kyllä en uskalla enää tässä lähistöllä missään päästää koiria irti, koska ei tiedä jos sattuu tähän vihaiseen ihmiseen törmäämään. Ollaan siis suosiolla nyt otettu auto alle ja ajeltu kauemmaksi, että uskaltaa päästää koirat huoletta riekkumaan vapaana. Noissa ylläolevissa kuvissa olemme tutkimassa jälleen uusia maisemia hieman kauempaa. Meille nämä vapaana pito paikat ovat tärkeitä ja että niitä löytyy monta, koska kävelemme hihnoissa aivan minimaalisen vähän. Itse vihaan taapertaa tylsillä teillä, koska metsissä rämpiminen on vaan hurjan paljon hauskempaa myös koirien mielestä. 

Oletteko te muut koiria omistavat lukijani törmänneet moisiin kiukkuisiin ihmisiin? Oletteko suosiolla vaihtaneet lenkityspaikkoja vai miten olette toimineet?

Töpöhäntäinen nököhammas

Viikonloppuna saapui pitkästä aikaa kurre ruokailemaan meidän takapihalle. Siinä sitä poikien kanssa vakoiltiin ikkunasta tavalliseen tapaamme, kunnes hokasin.. eihän se ollutkaan meidän vakio kurremme. Tämä oli ihan uusi veijari, joka oli löytänyt meidän herkkutarjonnan ja tullut siitä nautiskelemaan kirpeänä pakkaspäivänä. Mistä sitten tiesin erottaa, että tämä ei ollut se meidän vakkari kurremme? Noh.. tällä kaverilla oli eksoottinen töpöhäntä. Tiedä häntä oliko syntymästä saakka jäänyt töpöhäntä vai mennyt jotenkin muuten poikki. Hassun näkönen veijjari kyllä ja ainakin hyvä tuntomerkki tälle kaverille.

Tämän uuden töpöhäntäisen ystävämme lisäksi ajattelin tulla jakamaan teille temppuvideon. Theddyn kanssa opeteltiin tänään petsien temppurinkiä varten uusi temppu. Ylösalaisin taaksepäin katsominen. Kodankin kanssa yritettiin, mutta se jäykkis ei tapinu mihinkään suuntaan. Theddy sen sijaan kykeni tähän temppuun hieman paremmin, veikkei sekään nyt ihan taaksepäin yltänyt katsomaan, lähinnä ylöspäin vain, mutta joka tapauksessa oli pitkästä aikaa kiva opetella uusi temppu!

Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt ♫

Hahaa! Mun oli aivan pakko tulla taas kerran kiusaamaan teitä tämmösellä kunnon pakkaspostauksella. Onkohan näitä jo turhan monta? Nojaa, sitten on!

Tänään oli siis sunnuntai. Eli meidän vanha kunnon retkeilypäivä. Sää oli ihana, vaikkei aurinko tälläkertaa paistanutkaan. Sen sijaan sateli hiljalleen lunta ja se toi ihanaa tunnelmaa. Lähdettiin siis poikaystävän ja koirien kanssa reippailemaan ja seikkailemaan uuteen metikköön, jossa ei ennen olla käyty samoilemassa. Ollaan taidettu aina löytää jotain hienoa tai kiinnostavaa näillä meidän retkillä ja tälläkään kerralla tämä uusi seikkailu ei meitä pettänyt. Vastaan tuli taas vähän kaikenlaista. Kuten mm. vessanpönttö. Kyllä. Vessanpönttö keskellä metsää. Kukahan on mahtanut sen sinne raijjata ja miksi?! Löydettiin me myös kaunista luontoakin. Nimittäin hieno talvinen suo, sekä pieni pirunpelto. Se on mahtava tunne, kun rämpii metsässä ja yhtäkkiä eteen ilmestyy jotain erilaista ja hienoa. Varsinkin tuo pirunpelto oli mukava yllätys keskellä metsää. 

Theddykin löysi mieleisensä yllätyksen.. Nimittäin paikka jossa oltiin, oli myös mitä ilmeisemmin hirvieläinten suosiossa. Arvatkaahan kenen lemppari herkkua on jäätyneet hirvenpapanat?! No juuh.. juuri niin.. Theddylle kyllä maistui. 

Retkellä hurahti pari tuntia nopeasti ja ei se parinkymmenen asteen pakkanen tuntunut miltään kun oli taas hyvin pukeuduttu. Tosin en kyllä tiiä mikkä supersormet mulla on, koska pystyin olla hyvin ilman hanskojakin, kun kuvasin. Ei tullut kylmä ollenkaan. Ja ei, ei niistä tunto ollut lähtenyt, tunsin kyllä sormeni ihan hyvin, mutta ei ne paleltunu. En tiedä miten se on edes mahdollista..

Mutta.. jos sinun luotasi löytyy tutkimattomia metsiä, niin suosittelen lähtemään koluamaan niitä läpi. Ikinä ei tiedä mitä sieltä löytää!

Onneksi ei vilukissoja

Oli ihana herätä tänä aamuna ja huomata, että tänäänkin pääsee nauttimaan ihanasta pakkaspäivästä. Lenkille lähtiessä mittari näytti -23, joten vaatettakin tuli puettua päälle useampi kerros, että varmasti tarkeni. Onnistuin kyllä pukemaan täydellisesti, kun en tuntenut kylmää laisinkaan. Mulla oli koko lenkin ajan ihan lämpönen fiilis ja ainut mistä tiesi, että on kova pakkanen oli se, että ripset jääty toisiinsa kiinni ja meni ihan kuuraan.

Mä tarkenin seuraavanlaisella asukokonaisuudella; fleece kerrasto (housut ja paita), niiden päälle lökärit ja fleecetakki, ja niiden päälle vielä tuulipuku (housut ja takki). Villasukat oli jalassa ja kunnon rukkaset kädessä. Ei tuumannukkaa jäätyä varpaat eikä sormet. Päässä oli kypärälakin tapanen ja melko ohut pipo. Näillä tarettiin paremmin kuin hyvin, eikä liian kuumakaan tullut. 

Tänään päätin pyhittää enemmän aikaa Kodalle. Ollaan vietetty aikaa ihan kahestaan, ilman Theddyä. Lenkkeiltiinkin kahestaan ja Koda oli jotenkin superhyper energinen ja pirtsakka. Hyvä päästä senkin välillä eroon hulivili Theddystä. 

Onneksi sitä omistaa tuommosia turrikoita, jotka ei pakkasta kavahda. Ois kurja jos ite vaan tykkäis tommosista pakkaskeleistä ja koiraa ei yhtää huvittais palelluttaa itteensä tarpomalla tuolla hangissa. Suomenlapinkoira on minulle siis oiva kumppani tässäkin mielessä, kun molemmat tykätään talvesta ja paukku pakkasistakin. 

Pirteä pakkassää

Tänään oli aivan ihana talvisää! Voi että minä nautin ja niin myös koirat. Heti töistä (työharjoittelusta) päästyäni suunnattiin äitin, sekä koirien kanssa mökille nautiskelemaan auringon paisteesta ja kipakasta pakkasesta, joka mukavasti poskia pisteli. Kamera raasukin joutui mukaan tuonne pakkaseen ja se tuskin nautti yhtä kovasti kuin me. Tosin onhan tuo Sony hyvin pärjännyt edellisienkin talvien kuvausreissut kovemmissakin pakkasissa. Lujaa tekoa!

Oli niin mukava päästä lenkkeilemään pitkästä aikaa valoisaan aikaan, kun viikolla ei koskaan ole kerennyt lenkille kun vasta sitten pimeän aikaan. Tänään siis pääsin töistä jo 12 aikaan. Toivottavasti tämmösiä valoisia talvipäiviä on tulossa paljon lisää. Eihän näistä voi kun nauttia! Lisää tämmöisiä päiviä, kiitos!

Toivottavasti tekin olette päässeet nauttimaan ihanasta talvipäivästä!

Pentu-haaste | Theddy

Multa on hieman unohtunut tämä pentuhaasteen toinen osio, jonka tarkoitus on käsitellä Theddyn pentuaikaa. Kuukausi sitten väsäsin saman haasteen ensimmäisen osan, mutta silloin päätähtenä komeili Koda. Nyt on siis Theddyn vuoro!

"Ideana on laittaa kuvia koiran vauva-ajasta ja mahdollisesti kertoa millainen tapaus koiruus oli ikänsä suloisimmassa vaiheessa. Voi myös kertoa hassuja/hölmöjä tapoja mitä koira omisti pentuna, mistä se kasvoi yli ja mitkä tavat ovat sillä edelleen. Sitten haastetaan 3 muuta koiramaista blogia, joiden blogissa käydään henkilökohtaisesti ilmoittamassa haasteesta."

Theddy saapui meille ollessaan 8viikkoinen. Kasvattajalta oltiin puhelimitse kuultu, että Theddy on pentueen ilopilleri ja melko vilkasta kaveria osattiinkin odottaa, mutta silti tämä pikku mies yllätti meidät kaikki villeydellään. Heti kun oltiin kasvattajan pihassa niin Theddy kirmasi ympäri pihamaata kuin päätön kana. Sisarukset eivät perässä pysyneet ja emäkin sai köniinsä tältä rasavilliltä kakaralta. Ei sitä tuumannut saada napattua edes autonkyytille, ennenkuin se lopulta hieman väsähti. 

Matka kotiin kesti useamman tunnin, jolloin Theddy kerkesi ladata akkujaan. Heti kun päästiin koti pihaan niin Theddyn riehuminen jatkui taas. Uteliaana se tutki ensin pihan paikkoja ja alkoi sitten roikkua siskoni housun puntissa. Se ei ujostellut hetkeäkään ja tahtoi vain riekkua ja leikkiä. 

Noh, sitten heti seuraavaksi Theddy saikin tutustua uuteen kaveriinsa, eli Kodaan. Koda tuotiin ulos ja Theddy syöksyi oitis sen luokse. Koda oli kummissaan, mutta Theddy ei ollut moksiskaan. Pyysi Kodaa heti leikkimään ja yritti repiä karvoista. Kodalla kesti enemmän aikaa sulatella tätä pikku kaveria, mutta samana iltana ne leikkivät ja kulkivat yhdessä aivan kuin paita ja peppu, ihan kuten tänäkin päivänä.

Kaiken vilkkauden ja viekkauden keskellä pikku Theddy osasi myös olla super hellyyttävä, kuten pennut yleensäkin. Kun tuollainen pieni musta möykky tapitti nappi simmuillaan niin suloisesti, niin kyllä sitä heti unohti kaikki sen tekemät ilkeydet ja sen naskalihampaiden tuottamat haavat. Aivan kuten silloin pentuaikoinakin, niin tänäkin päivänä Theddystä löytyy tämä hellyyttävä puoli, joka ei hirvittävän usein pääse esille, koska Theddy käyttää suurimman osan ajastaan tuhmuuksien tekoon ja riehumiseen. 

Erityisen hyvin muistan palleron pentuajoilta sen kun Theddy oli kerennyt olla meillä noin kuukauden verran, kun satoi ensilumi maahan. Silloin sitä riittikin heti oikein kinoksiksi asti ja Theddy sai kokea ensimmäiset lumensa oikein kunnolla. Eihän se pikkuinen eteensä nähnyt kun se kirmaili tämän oudon valkoisen aineen keskellä. Voi sitä onnen määrää. Hih. Nousee oikein hymy huulille kun muistelee nuita päiviä. Theddy oli heti alusta saakka umpi rakastanut lumeen ja sitähän se on vielä nykyäänkin. Lumi on ehdoton lemppari juttu ja vesi myös! 

Niin ja hei! Olihan Theddy myös fiksumuksu, eikä mikään  ihan typerä huligaani kakara. Senkin kanssa alettiin heti alkuun opetella ihan perusjuttuja, aivan kuten Kodankin kanssa. Theddy oli vauvana kovin kovin innokas opettelemaan uusia asioita, ja onhan se vieläkin, mutta tuntuu, että pentuna sillä oli enemmän malttia opetella ja keskittyä, nykyään se on vielä enemmän sähläri mitä pienempänä. Hassua, että näin päin! 

Semmoinen tapaus tämä vauva Theddy oli näin lyhyesti kerrottuna. Hieman erilainen tapaus siis, mitä Koda oli. Ihania kummatkin omalla tavallaan! 

Haasteen heitin eteenpäin seuraaville kolmelle:

http://foursom3.blogspot.fi/
http://koiriamaalta.blogspot.fi/
http://treenikaverit.blogspot.fi