Onneksi ei vilukissoja

Oli ihana herätä tänä aamuna ja huomata, että tänäänkin pääsee nauttimaan ihanasta pakkaspäivästä. Lenkille lähtiessä mittari näytti -23, joten vaatettakin tuli puettua päälle useampi kerros, että varmasti tarkeni. Onnistuin kyllä pukemaan täydellisesti, kun en tuntenut kylmää laisinkaan. Mulla oli koko lenkin ajan ihan lämpönen fiilis ja ainut mistä tiesi, että on kova pakkanen oli se, että ripset jääty toisiinsa kiinni ja meni ihan kuuraan.

Mä tarkenin seuraavanlaisella asukokonaisuudella; fleece kerrasto (housut ja paita), niiden päälle lökärit ja fleecetakki, ja niiden päälle vielä tuulipuku (housut ja takki). Villasukat oli jalassa ja kunnon rukkaset kädessä. Ei tuumannukkaa jäätyä varpaat eikä sormet. Päässä oli kypärälakin tapanen ja melko ohut pipo. Näillä tarettiin paremmin kuin hyvin, eikä liian kuumakaan tullut. 

Tänään päätin pyhittää enemmän aikaa Kodalle. Ollaan vietetty aikaa ihan kahestaan, ilman Theddyä. Lenkkeiltiinkin kahestaan ja Koda oli jotenkin superhyper energinen ja pirtsakka. Hyvä päästä senkin välillä eroon hulivili Theddystä. 

Onneksi sitä omistaa tuommosia turrikoita, jotka ei pakkasta kavahda. Ois kurja jos ite vaan tykkäis tommosista pakkaskeleistä ja koiraa ei yhtää huvittais palelluttaa itteensä tarpomalla tuolla hangissa. Suomenlapinkoira on minulle siis oiva kumppani tässäkin mielessä, kun molemmat tykätään talvesta ja paukku pakkasistakin.