Pentu-haaste | Theddy

Multa on hieman unohtunut tämä pentuhaasteen toinen osio, jonka tarkoitus on käsitellä Theddyn pentuaikaa. Kuukausi sitten väsäsin saman haasteen ensimmäisen osan, mutta silloin päätähtenä komeili Koda. Nyt on siis Theddyn vuoro!

"Ideana on laittaa kuvia koiran vauva-ajasta ja mahdollisesti kertoa millainen tapaus koiruus oli ikänsä suloisimmassa vaiheessa. Voi myös kertoa hassuja/hölmöjä tapoja mitä koira omisti pentuna, mistä se kasvoi yli ja mitkä tavat ovat sillä edelleen. Sitten haastetaan 3 muuta koiramaista blogia, joiden blogissa käydään henkilökohtaisesti ilmoittamassa haasteesta."

Theddy saapui meille ollessaan 8viikkoinen. Kasvattajalta oltiin puhelimitse kuultu, että Theddy on pentueen ilopilleri ja melko vilkasta kaveria osattiinkin odottaa, mutta silti tämä pikku mies yllätti meidät kaikki villeydellään. Heti kun oltiin kasvattajan pihassa niin Theddy kirmasi ympäri pihamaata kuin päätön kana. Sisarukset eivät perässä pysyneet ja emäkin sai köniinsä tältä rasavilliltä kakaralta. Ei sitä tuumannut saada napattua edes autonkyytille, ennenkuin se lopulta hieman väsähti. 

Matka kotiin kesti useamman tunnin, jolloin Theddy kerkesi ladata akkujaan. Heti kun päästiin koti pihaan niin Theddyn riehuminen jatkui taas. Uteliaana se tutki ensin pihan paikkoja ja alkoi sitten roikkua siskoni housun puntissa. Se ei ujostellut hetkeäkään ja tahtoi vain riekkua ja leikkiä. 

Noh, sitten heti seuraavaksi Theddy saikin tutustua uuteen kaveriinsa, eli Kodaan. Koda tuotiin ulos ja Theddy syöksyi oitis sen luokse. Koda oli kummissaan, mutta Theddy ei ollut moksiskaan. Pyysi Kodaa heti leikkimään ja yritti repiä karvoista. Kodalla kesti enemmän aikaa sulatella tätä pikku kaveria, mutta samana iltana ne leikkivät ja kulkivat yhdessä aivan kuin paita ja peppu, ihan kuten tänäkin päivänä.

Kaiken vilkkauden ja viekkauden keskellä pikku Theddy osasi myös olla super hellyyttävä, kuten pennut yleensäkin. Kun tuollainen pieni musta möykky tapitti nappi simmuillaan niin suloisesti, niin kyllä sitä heti unohti kaikki sen tekemät ilkeydet ja sen naskalihampaiden tuottamat haavat. Aivan kuten silloin pentuaikoinakin, niin tänäkin päivänä Theddystä löytyy tämä hellyyttävä puoli, joka ei hirvittävän usein pääse esille, koska Theddy käyttää suurimman osan ajastaan tuhmuuksien tekoon ja riehumiseen. 

Erityisen hyvin muistan palleron pentuajoilta sen kun Theddy oli kerennyt olla meillä noin kuukauden verran, kun satoi ensilumi maahan. Silloin sitä riittikin heti oikein kinoksiksi asti ja Theddy sai kokea ensimmäiset lumensa oikein kunnolla. Eihän se pikkuinen eteensä nähnyt kun se kirmaili tämän oudon valkoisen aineen keskellä. Voi sitä onnen määrää. Hih. Nousee oikein hymy huulille kun muistelee nuita päiviä. Theddy oli heti alusta saakka umpi rakastanut lumeen ja sitähän se on vielä nykyäänkin. Lumi on ehdoton lemppari juttu ja vesi myös! 

Niin ja hei! Olihan Theddy myös fiksumuksu, eikä mikään  ihan typerä huligaani kakara. Senkin kanssa alettiin heti alkuun opetella ihan perusjuttuja, aivan kuten Kodankin kanssa. Theddy oli vauvana kovin kovin innokas opettelemaan uusia asioita, ja onhan se vieläkin, mutta tuntuu, että pentuna sillä oli enemmän malttia opetella ja keskittyä, nykyään se on vielä enemmän sähläri mitä pienempänä. Hassua, että näin päin! 

Semmoinen tapaus tämä vauva Theddy oli näin lyhyesti kerrottuna. Hieman erilainen tapaus siis, mitä Koda oli. Ihania kummatkin omalla tavallaan! 

Haasteen heitin eteenpäin seuraaville kolmelle:

http://foursom3.blogspot.fi/
http://koiriamaalta.blogspot.fi/
http://treenikaverit.blogspot.fi