Töpöhäntäinen nököhammas

Viikonloppuna saapui pitkästä aikaa kurre ruokailemaan meidän takapihalle. Siinä sitä poikien kanssa vakoiltiin ikkunasta tavalliseen tapaamme, kunnes hokasin.. eihän se ollutkaan meidän vakio kurremme. Tämä oli ihan uusi veijari, joka oli löytänyt meidän herkkutarjonnan ja tullut siitä nautiskelemaan kirpeänä pakkaspäivänä. Mistä sitten tiesin erottaa, että tämä ei ollut se meidän vakkari kurremme? Noh.. tällä kaverilla oli eksoottinen töpöhäntä. Tiedä häntä oliko syntymästä saakka jäänyt töpöhäntä vai mennyt jotenkin muuten poikki. Hassun näkönen veijjari kyllä ja ainakin hyvä tuntomerkki tälle kaverille.

Tämän uuden töpöhäntäisen ystävämme lisäksi ajattelin tulla jakamaan teille temppuvideon. Theddyn kanssa opeteltiin tänään petsien temppurinkiä varten uusi temppu. Ylösalaisin taaksepäin katsominen. Kodankin kanssa yritettiin, mutta se jäykkis ei tapinu mihinkään suuntaan. Theddy sen sijaan kykeni tähän temppuun hieman paremmin, veikkei sekään nyt ihan taaksepäin yltänyt katsomaan, lähinnä ylöspäin vain, mutta joka tapauksessa oli pitkästä aikaa kiva opetella uusi temppu!

Pentu-haaste | Theddy

Multa on hieman unohtunut tämä pentuhaasteen toinen osio, jonka tarkoitus on käsitellä Theddyn pentuaikaa. Kuukausi sitten väsäsin saman haasteen ensimmäisen osan, mutta silloin päätähtenä komeili Koda. Nyt on siis Theddyn vuoro!

"Ideana on laittaa kuvia koiran vauva-ajasta ja mahdollisesti kertoa millainen tapaus koiruus oli ikänsä suloisimmassa vaiheessa. Voi myös kertoa hassuja/hölmöjä tapoja mitä koira omisti pentuna, mistä se kasvoi yli ja mitkä tavat ovat sillä edelleen. Sitten haastetaan 3 muuta koiramaista blogia, joiden blogissa käydään henkilökohtaisesti ilmoittamassa haasteesta."

Theddy saapui meille ollessaan 8viikkoinen. Kasvattajalta oltiin puhelimitse kuultu, että Theddy on pentueen ilopilleri ja melko vilkasta kaveria osattiinkin odottaa, mutta silti tämä pikku mies yllätti meidät kaikki villeydellään. Heti kun oltiin kasvattajan pihassa niin Theddy kirmasi ympäri pihamaata kuin päätön kana. Sisarukset eivät perässä pysyneet ja emäkin sai köniinsä tältä rasavilliltä kakaralta. Ei sitä tuumannut saada napattua edes autonkyytille, ennenkuin se lopulta hieman väsähti. 

Matka kotiin kesti useamman tunnin, jolloin Theddy kerkesi ladata akkujaan. Heti kun päästiin koti pihaan niin Theddyn riehuminen jatkui taas. Uteliaana se tutki ensin pihan paikkoja ja alkoi sitten roikkua siskoni housun puntissa. Se ei ujostellut hetkeäkään ja tahtoi vain riekkua ja leikkiä. 

Noh, sitten heti seuraavaksi Theddy saikin tutustua uuteen kaveriinsa, eli Kodaan. Koda tuotiin ulos ja Theddy syöksyi oitis sen luokse. Koda oli kummissaan, mutta Theddy ei ollut moksiskaan. Pyysi Kodaa heti leikkimään ja yritti repiä karvoista. Kodalla kesti enemmän aikaa sulatella tätä pikku kaveria, mutta samana iltana ne leikkivät ja kulkivat yhdessä aivan kuin paita ja peppu, ihan kuten tänäkin päivänä.

Kaiken vilkkauden ja viekkauden keskellä pikku Theddy osasi myös olla super hellyyttävä, kuten pennut yleensäkin. Kun tuollainen pieni musta möykky tapitti nappi simmuillaan niin suloisesti, niin kyllä sitä heti unohti kaikki sen tekemät ilkeydet ja sen naskalihampaiden tuottamat haavat. Aivan kuten silloin pentuaikoinakin, niin tänäkin päivänä Theddystä löytyy tämä hellyyttävä puoli, joka ei hirvittävän usein pääse esille, koska Theddy käyttää suurimman osan ajastaan tuhmuuksien tekoon ja riehumiseen. 

Erityisen hyvin muistan palleron pentuajoilta sen kun Theddy oli kerennyt olla meillä noin kuukauden verran, kun satoi ensilumi maahan. Silloin sitä riittikin heti oikein kinoksiksi asti ja Theddy sai kokea ensimmäiset lumensa oikein kunnolla. Eihän se pikkuinen eteensä nähnyt kun se kirmaili tämän oudon valkoisen aineen keskellä. Voi sitä onnen määrää. Hih. Nousee oikein hymy huulille kun muistelee nuita päiviä. Theddy oli heti alusta saakka umpi rakastanut lumeen ja sitähän se on vielä nykyäänkin. Lumi on ehdoton lemppari juttu ja vesi myös! 

Niin ja hei! Olihan Theddy myös fiksumuksu, eikä mikään  ihan typerä huligaani kakara. Senkin kanssa alettiin heti alkuun opetella ihan perusjuttuja, aivan kuten Kodankin kanssa. Theddy oli vauvana kovin kovin innokas opettelemaan uusia asioita, ja onhan se vieläkin, mutta tuntuu, että pentuna sillä oli enemmän malttia opetella ja keskittyä, nykyään se on vielä enemmän sähläri mitä pienempänä. Hassua, että näin päin! 

Semmoinen tapaus tämä vauva Theddy oli näin lyhyesti kerrottuna. Hieman erilainen tapaus siis, mitä Koda oli. Ihania kummatkin omalla tavallaan! 

Haasteen heitin eteenpäin seuraaville kolmelle:

http://foursom3.blogspot.fi/
http://koiriamaalta.blogspot.fi/
http://treenikaverit.blogspot.fi

Eksä tiedä kuka mä luulen olevani?

Toivepostaus, jossa kerron Theddyn elämästä sen omasta näkökulmasta. Kodastakin tehty samanlainen. Sen läydät tämän linkin takaa.

Moi, oon Theddy.. mennäänks leikkii? Ai ei vai!? No hö. 

Okei okei.. mää nyt vähä kerron elämästäni, vaikka mulla ois parempaaki tekemistä, kuten vaikka.. leikkiä! Elikkäs elikkäs.. Minähän synnyin johonki tuonne Jyväskylän seutumille. Mulla oli muutama hauska sisarus, joiden kanssa painin aamusta iltaan ja mut nimitettiinki joukkion ilopilleriks. Se oli tosi huisii aikaa, mutta sitten nämä mun nykyset leikkikaverit pahaa aavistamattomina tuli hakemaan mut sieltä pois, uuteen kotiin. Ne sano mua tosi suloseks nallekarhuks ja lellitteli mua vaikka kuinka, mutta ne ei osannu arvatakkaan minkälainen kauhukakara mä oikeesti olen! Mä kyllä myönnän, että osaan tekeytyä tosi hellyyttäväks ja se onkin mun valttikortti. Eihän kukaan tämmöstä nappisilmää voi kieltää taikka torua!?

Mun uuteen perheeseen kuuluu paljon hyviä leikkikavereita. Niitten kanssa mä oon riehunnu nyt aivan pian kokonaisen vuoden! Huisii. Tykkään niistä kaikista tosi paljon. Harmi vaan, ettei ne aina oo samaa mieltä musta. Osaan kuulemma olla tosi rasittava.. ja PYH ! Tykkään vaan niin kovasti leikkiä!

Mutta mun ehoton lempparikaveri on tää perheen toinen koira, jota Kodaksi haukutaan. Heti ensitöikseni kun saavuin tänne, niin iskin hampaani siihen karvakasaan ja se jos joku oli huisin hauskaa. Siitä saakka olenkin piinannut sitä 24/7. Joskus se saattaa oikeesti suuttua mulle, mutta se on niin raukka ettei se mulle pärjää. Oon sen verran kovaluu! Mä rökitin sen 100-0 jo pikku pentuna. Ja oon sata kertaa nopeempi juoksemaanki ku se. Oon parempi kaikessa. Oon voittamaton. Koda ei pärjää mulle edes unissaan. HAAHAA!

On mulla toki ollu tämän vuoden aikana paljon muitakin retuutettavia kuin mun oma perhe. Oon saanu tutustua tosi moniin erinäkösiin koirakavereihin ja mää oon aina ollu kaikkien kaveri. Harmi vaa ku muut ei aina sitä ymmärrä. Oon tosi hurja leikkijä ja mun on vaikee löytää samanlaisia rämäpäitä juoksemaan mun kanssa, koska yleensä kaikki suuttuu siinä vaiheessa kun kiskon niitä hännästä. En kyllä ymmärrä. Sehän just on huisin hauskaa!? 

Mun ehottomat lempparikaverit on tolleri tytöt Saana ja Lyyli. Harmi vaan, että nekään ei muka enää tykkää musta. Ne suuttuu aina ihan tuhottomasti ku nappaan niitä hännästä ja haukun niille täyttä huutoa. Mamma käskee mun aina rauhottua, koska oon kuulemma muitten mielestä tosi ärsyttävä. Hmhph.

Noh, asiasta toiseen. Mamma on kovasti yrittäny opettaa mulle jo pienestä pitäen jotain SUPERHYPER typeriä käskyjä. Pitää muka istua sivulla ja seurata vierellä ja maata paikalla ja ja ties mitä vielä! Siis miettikää ny.. mikä idea tommosissa on? Ihan turhanpäivästä. Onneks mamma on viimein tajunnu, että mun kanssa ei kannata tommosia tylsyyksiä alkaa harjotteleen, ku mää tarviin jotain vauhdikasta meininkiä. Jotkut temput on ihan kivoja, kuten kieri ja pyöri, sekä jalkojenvälissä pujottelu. Niistä mä pidän, mutta ennenkaikkea mä tykkään...

...Hyppimisestä! Mä oon ihan varma, että vielä jonain kauniina päivänä mä oikeasti opin lentämään. Mamma ei ihan usko siihen, mutta mää uskon. Mamma sanoo, että lentämiseen tarvitaan siivet, mutta höpönlöpön sanon minä. Kunhan vaan tarpeeks ponnistaa niin kyllä se onnistuu! 

Loikkiminen on mun ihan ykkösjuttu. Teen sitä sisällä, ulkona, lumessa, vedessä, maalla, kivillä.. ihan missä vain! Joskus mua yritetään kieltää, koska muka loukkaan itteni, mutta höpönlöpön sanon jälleen. Mä en voi koskaan ikinä loukata. Ette uskokkaan minkälainen supermies oon. Pystyn ihan mihin vain, ainakin jos hyppimisestä on kyse. 

Erittäin suuri intohimoni on myös pienimuotoinen (tai noh.. ei aina niin pienimuotoinenkaan) jekuttelu ja yllätysten tekeminen. Mielestäni on todella väärin, jos rakkaat ihmisleikkikaverini tulevat kotiin, eikä täällä ole minkäänlaista yllätystä heille. Joka koiran velvollisuus on järjestää jotain hassun hauskaa ylläriä ihmisille sillävälin kun he ovat pois. Se on vähintä mitä voimme tehdä. Koda on kyllä jostain syystä erimieltä, mutta olkoot. Minä pystyn yksinkin pitämään huolen siitä, että ihmisystäväni saavat näitä pikku jekkuja ja ylläreitä.

Noh, tämmöistä huisin hauskaa minun elämäni on täällä ollut tämän vuoden verran ja olen kyllä todella iloinen. Onneksi minun perheeltäni löytyy tarpeeksi huumorintajua minunlaista koiraa varten, koska ilman sitä ne ei todellakaan tulisi kanssani toimeen. En todellakaan ole niin suloinen miltä näytän ;)
Tähän loppukevennykseksi vielä videota siitä, miten minä herätän perheeni aamuisin, koska se on minun tehtäväni. 

Ja hei, nyt leikkimään!

Yksvuotis sankari!

Kyllä se aika rientää. Meidän pieni vauhtihirmu Theddy täytti tänään jo huimat 1v!
Tosin ihan penikka se vielä on. Siispä aikuistumista odotellessa...











Theddyn synttärikakku sisälsi tuommosen donitsi luun, jonka täytin leivällä ja päälle prinssinakkeja. Reunoja koristaa luun muotoiset herkut. Kyllä näytti pojalle maistuvan! :)
Lahjaksi poika sai Furminatorin, joka osottautui aivan loisto välineeksi! Hyvä ostos ehdottomasti.
Väsäsin synttärisankarille myös omatekoisen flirt polen. Törmäsin tähän vempeleeseen petsien keskusteluissa ja totesin, että tuommonen on ihan pakko tuunata Theddylle! Eli flirt polehan on lyhyesti ja ytimekkäästi keppi, josta lähtee naru ja narun päässä roikkuu joku lelu/riepu/mikä vain mitä koira tykkää jahdata ja sitten eikun leikkimään!






Synttärisankarin kanssa on opeteltu myös uusi temppu, syliin hyppääminen.

Mutta tosiaan.. nyt vain jäädään odottelemaan Theddyn aikuistumista, varsinkin henkisellä osa-alueella!

Ole tottelevainen silloin, kun se on etusi mukaista.

Viimein alkoi ihana viikon vapaa koulusta! Ihanata. Saa vain olla möllöttää. Aion kuitenkin pitää lomankin ajan (paitsi vklp) kiinni uudesta vuorokausirytmistäni (vai mikä lie onkaan..). Nimittäin, johtuen siitä, että poikaystäväni menee kello kuudeksi töihin, niin minäkin olen tälläviikolla herännyt joka aamu ennen viittä ja lähtenyt samantien aamulenkille koirien kanssa. Vähän on ollu vilponen siihen aikaan aamusta, mutta ihanan näköistä kun aurinko nousee hiljalleen, kurki aura lentää taivaalla, joutsenet huutaa ja pikkulinnut laulelee. Kyllä lähtee hyvin aamut käyntiin tuollalailla :)




Muttah, asiasta toiseen. Meidän pikkumies Theddy on taas kuukautta vanhempi, ja nyt huimat 9kk. Tämän komean teinipojan kanssa käytiin eilen tuossa viereisen ala-asteen pihassa reenailemassa vähän sitä sun tätä ja täytyy kyllä todeta, että on se ihan fiksu kaveri, vaikka aina minä sitä vajukiksi haukunkin.












MUUTEN HEI! Ennenkuin lopettelen, niin täytyy vielä hehkuttaa, että... sain kesätöitä! Paikallisen seurakunnan lastenleikkikenttä ohjaajana. Olin siellä samassa paikassa edellisenä kesänäkin, ja tykkäsin kyllä kovasti. Ihanaa päästä samaan paikkaan jälleen :)

Ylös, ulos ja lenkille!

Mikä ois täydellinen sää lenkkeillä koirien kanssa? Mikä vuodenaika on ihanteellisin koirien kanssa lenkkeilylle? Tätä rupesin äskettäin pohtimaan.



Noh, ei ainakaan nämä kevät säät! Olen lähes raivon partaalla näiden ilmojen takia. Okei, no lämpötila on ihan kiva, koska ei oo liian kylymä, eikä liian kuuma. Mutta sitten.. tuo kaikki kuravelli tuolla hiekkateillä, nuo mitä ihanemmat vesiputit ja kaikki tämä märkyys. ARGH, etten paremmin sano. Joka lenkin jälkeen saa alottaa kauhian "puhdista koirat" -operaation, joka ei oo ihan mikään parin minuutin homma.
Koda on minun kanssa varmasti täysin samaa mieltä, että tämmöset kurakelit on perseestä. Sehän on meidän pikku prinsessa, jota iljettää kävellä tuommosilla märillä teillä. Se kiertää lammikot hyvin kaukaa.. toisin kuin tämä meidän toinen kaveri..
Jos Theddyltä kysyttäisiin, niin sen mielestä tämmöset ilmat on parhautta. Mikä voisikaan olla mukavempaa, kuin juosta ja riehua hullun lailla kuralammikoissa? Mitä enemmän roiskuu niin sitä parempi!





















Noh, sitten kun näistä rapakeleistä on selvitty niin alkaakin kesä. Tukahduttavan kuumaa, joutuu kantaan vesipulloa messissä, hyttyset, paarmat, kärpäset, ampparit, muurahaiset.. kaikki nää ärsyttävät ötökät hyökkää kimppuun ja pahimpana PUNKIT ! Yöks. Niitä verenimijöitä riittää täälläpäin. Pelloilla lenkkeily on  siis pois suljettu vaihtoehto. Eli enpä kyllä voi sanoa pitäväni kesällä lenkkeilystä yhtään sen enempää.

Syksy nyt on iha semi jees lämpötilojen suhteen, mutta hirvikärpäset on tajuton riesa, ainakan täällä meillä päin. Joten ei ihanteellinen lenkkeily vuodenaika tämäkään.

Mutta sitten.. talvi! Se on kyllä paras lenkkeily vuodenaika ehottomasti! Varsinkin semmonen nätti pakkaspäivä. Muutama aste miinuksen puolella ja aurinko paistaa, täydellistä! Ei ötökät kiusaa, ei oo hiostavan kuuma ja aukenee huimasti uusia mahdollisia lenkkeily reittejä, mm. järvien ja meren jäällä! Parhautta!


Mitäs mieltä te olette? Mikä on paras vuodenaika lenkkeilyyn, ja mimmonen ilma? Koirien kanssa tai ilman. Kertokaas mielipiteitänne (:

Maasta se pienikin ponnistaa!

Päätin jo aikaisemmin, että ensimmäisissä postauksissani esittelisin tarkemmin koiriani ja pikkumies Theddyn ihan ensin. Keräilin jo matskua eilen valmiiksi, että tänään pääsisin kasaamaan ne kaikki suoraan tänne. Suunnittelin jo miten kehuisin pikkumiestä teille, kuinka ihana nallekarhu se onkaan, mutta äskettäin lenkillä tulin aivan toisiin ajatuksiin. Koko alku matkan päässäni jyskytti vain yksi ajatus "Miten voi koira olla noin kamala?". Theddy kisko remmissä minkä jakso ja sai hirmuset huutoraivarit jokaiselle vastaan tulijalle. Miten tuo ipana osaakin olla noin ailahteva käytökseltään. Välillä mennään lenkillä täydellisyyttä hipoen ja yhtäkkiä kaikki on yhtä tuskaa sen kanssa lenkkeilessä. Mutta eihän se vaadi ku reeniä ja reeniä, nii kyllä tuostaki kunnon koirakansalaisen saa koulittua. Välillä on kyllä ihana lohduttautua ajatukseen "Koda on mun oma koira, Theddy ei." Koda kun taas on niin helppo ollut aina ja Theddy aivan toista maata.

Tottakai Theddyssäkin on paljon hyvää, vaikkakin sitä parhaiten kuvastaa nimitykset; riiviö, hulivili, piru, kauhukakara, termiitti, huligaani ja muut vastaavat. Tosin yleensä tuttujen ja ohikulkijoiden suusta kuulee: "Eihän noin suloinen nallekarhu voi olla kamala." Tottahan se on, tuo pikkuhirviö osaa tekeytä suloiseksi lappalaislapsukaiseksi liiankin hyvin.. 

Theddyn hyviä puolia on ehdottomasti sen innokkuus, rohkeus ja valtava tekemisen halu. Motivointi on hirmusen helppoa ja namin avulla sen saa tekemään lähes mitä vain. Se alkaa oikein hehkua kun se näkee namipussin ja naksuttimen ja tajuaa "Jes! Nyt opetellaan jotain uutta!". Ja ihan fiksu kaverihan se sinäänsä on. Monien tempujen ideat opitaan muutamassa minuutissa.
Lisäksi hyviin puoliin lukeutuu se, että Theddyä uskaltaa ja pystyy hyvin pitämään vapaana. Nimittäin itselläni on ollut ihanteena koirien suhteen se, että luonnossa pystytään liikkumaan ilman karkailua ja onneksi se luonnistuu Theddyltä moitteettomasti (ainakin toistaiseksi...). Saa nähdä mitä luoksetulot on siinä vaiheessa kun poika kasvaa, mutta toivotaan parasta.
Tästä lappalaisen alusta kyllä sais varmasti loistovan harrastuskoiran, nimittäin energia ei varmastikkaan loppuisi kesken, sen verran täpäkkä ja innokas otus tämä on. Saa nähdä innostuuko sisko sen kanssa aloittamaan agiliitelyä sitten tulevaisuudessa, kovasti on ainakin sitä miettinyt.

Mutta asiasta kolmanteen. Voisin hieman jaaritella tästä ikuisuus aiheesta, "Voi miten aika rientää." Nimittäin huomenna tämä riiviö täyttää puolivuotta! Mihin hukkaan se aika onkaan valunut? Tuntuu aivan kuin tämä uusi pentu olisi vasta tullut taloon ja pissinyt joka nurkkaan ja roikkunut housun puntissa ja kompastellut pentumaisesti. Nyt se on jo iso poika, joka osaa hyvin sisäsiisteyden salat (nyt kun menin näin sanomaan/kirjoittamaan, niin mistä vetoa, että kohta on kuset lattialla..) ja osaa jopa jalkaakin nostaa kuseskellessaan, ja muutenkin se on jo ulkonäöllisestikkin tosi aikuismainen. Niin se pentu aika vaan hurahtaa ohi, mutta onhan se vielä samanlainen hassuhömelö kuten tullessaankin.



Tuossa vähän kuvaa Theddyn kasvusta ja kehityksestä.

Theddyn energisyyteen vielä palaten, onhan se myös osakseen huono puoli. Luovuus joutuu koetukselle kun ipanalle saa olla kokoajan keksimässä uutta kivaa tekemistä ja touhuamista. Kaiken maailman aktivointipelitkin se jo suorittaa alle minuutin, eikä niissä ole enää mitään jännää. Koda kun taas ei ymmärrä niiden päälle mitään. Että siinä mielessä hirmusen paljon vaativampi persoona tämä on Kodaan verrattuna.

Mutta tämän enempää turisematta voisin tähän loppuun lyödä vielä vähän videon pätkää Theddyn eilisistä temppuiluista. Ja blogia lueskellen pääset seuraamaan Theddyn kehitystä ja kasvua tästä vielä eteenpäin ja jännittäen mitä siitä oikein kasvaa!