Täällä sitä edelleen ollaan saikulla. Ihan ei käden tervehtyminen mennyt putkeen. Leikkauksessa luuhun kiinnitetty metallilevy on jotenkin pettänyt. Tällä hetkellä kädessä on tuommoinen irrotettava kipsi, sekä rannesidossysteemi -mikälie. Näillä mennään siihen saakka, kunnes pääsen Ouluun uusintaleikkaukseen. Eli parantumisprosessi alkaa jälleen alusta kun käsi avataan.
Tottakai tämä tympii. Tympii niin pirusti. Tällä hetkellä saikkua on jatkettu tästä 3kk eteenpäin. Ei auta kuin toivoa, että tällä kertaa kaikki sujuisi hyvin ja saisin sen terveen käden syksyksi. Mutta kaikki ainakin tämän alkukesän suunnitelmat menevät uusiksi, kun käsi on kuitenkin taas kipiänä leikkauksen jälkeen jonkin aikaa ja sitten taas alkaa sen kuntoutus. Mutta eihän tässä auta itkut markkinoilla.
Täytyy vain kaivaa tässäkin tilanteessa positiivisia juttuja mieleen. Onneks mulla on nuo karvakorvat täällä mua piristämässä, muuten en kyllä tiedä mitä sitä tekiskään. Ja yllättävän nopiasti se aika on kuitenkin kulunut tähänkin saakka tässä saikulla ollessa, joten uskon, että sama meininki jatkuu ne seuraavat kolme kuukauttakin.