30. joulukuuta 2015

Kohokohdat 2015

Nyt on taas tullut se aika, kun useat bloggaajat (myös minä) tarkastelee kulunutta vuottaan ja nostaa sieltä kohokohdat ylös näin vuoden loppumisen kunniaksi. Itse olen toiminut näin joka vuosi, joten en poikkea tästä tavasta nytkään. Itse koen kuluneen vuoden kelauksen ihan hauskana, ja tykkään selailla muidenkin blogeista tämmöisiä "Mennyt vuosi" -tyylisiä postauksia. Niitä saa mulle siis linketellä tuonne kommentteihin jos tahtoo.

Tämä vuodenvaihde antaa oivan syyn pysähtyä ja miettiä hetki sitä elämäänsä ja varsinkin juuri kelata kulunut vuosi takaperin. Joko ihan omassa päässään tai sitten miksipä ei jakaa sitä ihan näin julkisestkin. Kannattaa pohtia onko saavuttanut mahdollisia tavotteitaan, jos moisia asetti vuoden alussa ja mitkä asiat ovat olleet tärkeitä menneessä vuodessa. Onko saanut jotain hyvää aikaan ja kasvanut ihmisenä? Mitä aijot seuraavana vuonna tehdä paremmin?

Aikaisempina vuosina olen luonut kuvakollaasit joka kuukaudelta, mutta nyt laiskana totesin, että päästän itseni helpommalla ja lisään postaukseen vain satunnaisia kuvia eri kuukausilta, koska kaikista kuukausista ei edes ollut kummoisia kuvia tai kummoista kerrottavaa, joten joidenkin kuukausien kohokohdat eivät kovin kummoisilta näytä. Kuvien ja kuukausien kohokohtien lisäksi heittelin sekaan pari vuoden aikana kirjoittamaani lausahdusta, mitkä ovat tavalla tai toisella olleet koko vuoden mukana hyvänä ajatuksena.




TAMMIKUU = Rentoilua alkuvuodesta, lumikenkäilyä, uusi työpaikka, super lyhyt tukka.

HELMIKUU = Uusi työ vei aika paljon aikaa ja voimia. Hyvä kun koiran ja kotityöt jaksoi hoitaa töiden ohella.

MAALISKUU = Uusi imuri (joka on ihan huippu), pieniä luontoretkiä ja töitä töitä töitä...

HUHTIKUU = Hirmuista sairastelua (päivystyksessä ja tk:ssa ravaamista), shoppailua (kenkiä, vaatteita, ps4), Koda 5v, luminen vappuaatto.

TOUKOKUU = Minä 20v, vaellus Paljakassa, muutto kerrostalosta rivitalokämppään.



KESÄKUU = Uuden kodin sisustusta, koiraton viikko (joka oli tosi outoa ja orpoa), geokätköilyä, perinteinen juhannus tyttöjen kanssa Kalajoella.

HEINÄKUU = Viikon ihana kesäloma, päiväretkiä mm. Arppen muistometsässä, Kodan kanssa tutustuttiin Rally-Tokoon, Kainuun musiikkijuhlat 3pv ft. rakas pikkusisko. 

ELOKUU = Miniloma erämaamökillä Puolangalla (joka oli aivan huippu sateisista päivistä huolimatta), Ihana ja mieleen painunut päivä tuulisella merenrannalla Ohtakarilla siskon ja poikaystävän kera.

SYYSKUU = Retkeilyä mm. Talaskankaan luonnonsuojelualueella, piinaavaa pennun odotusta ja lopulta Ruka talossa.

LOKAKUU = Viikon mammaloma, pentuarkea, paljon koirakavereita, pientä sairastelua, elämäni ensimmäinen autokauppa ja oma auto.


MARRASKUU = Lisää koirakavereita ja pennun kasvua, R.I.P Nova (Rukan sisko), kunnon lumihankia, päivävaellus Laahtasen virkistysalueella.

JOULUKUU = Ruka suoriutui pentukoulusta vallan mainiosti, jälleen kerran paljon ihania koirakavereita ja myös koirapuistoilua, joulufiilistelyä ja lahjoja, tieto uudesta työpaikasta ja vanhan työpaikan haikea hyvästely, mahtavan rentouttava ja pitkä loma kotopuolessa, ystävien ja sukulaisten treffailua.
Näin tiiviiseen pakettiin sain loihdittua kuluneen vuoteni 2015. Ja lyhyesti ja ytimekkäästi voisin vielä  sanoa, että se sisälsi monia ihania ja unohtumattomia hetkiä ja kaikista parhaimmat kohokohdat olivat tottakai muutto nykyiseen kämppäämme, sekä Rukan tulo perheeseen.

Näin nopeasti kun kulunutta vuotta selailin blogin postausten kautta, niin huomasin, että vuorotyö väsytti minua paljon. Ja alkuunhan se oli ihan ymmärrettävää, kun hyppäsin vuorohoitoon ja olin ihan pihalla kaikesta. Kesti tovi päästä kärryille koko hommasta ja tottakai väsymystä lisää se, että työpaikassani tiedettiin ne työvuorot vain viikko eteenpäin, joten omalle elämälle ei paljoa suunnitteluvaraa jäänyt. Nyt jännityksellä odotan tulevaa vuotta ja sitä, miten tuleva uusi päivätyöni vaikuttaa siihen. Toivon ainakin itse, etten olisi niin kiinni ja väsynyt töistä, vaan aikaa ja jaksamista olisi enemmän kaikkeen muuhunkin elämään. Siispä nyt... tervetuloa uusi vuosi 2016!

28. joulukuuta 2015

Juokse villi lapsi

 photo _DSC0063_zpsnw0mtjhf.jpg  photo _DSC0073_zpspzi72qf6.jpg

Kyllä on koiratkin nauttineet olostaan täällä kotikotona, kun ovat päässeet joka päivä vapaana rellestämään metsissä, pelloilla ja ties missä. Välillä on saatu muita koirakavereitakin mukaan. Onnensa kukkuloillaanhan nuo ovat aina kun on tilaa juosta ja riekkua, mikäs sen parempaa. Kajaanissa pojat eivät ihan joka päivä vapaana pääse temmeltämään, mutta varmasti nyt kun tulee olemaan aina ne viikonloput vapaat töistä, niin myös silloin on sitä aikaa lähteä valoisiin aikoihin metiköitä koluamaan vähän kauempaakin. 

Torstaina aijotaan suunnata auton keula kohti Kajaania. Saa nähä kuinka iso ikävä Theddylle jää meitä, tai lähinnä Rukaa, koska ovat olleet kuin paita ja peppu koko tämän ajan. Ne nyt ovatkin kaksi kahelia, joten sopivat hyvin yhteen. Onneksi Ruka ja Koda ovat kahdestaan kotioloissa tosi rauhallinen ja tasainen pari, sillä melkoista vilinää ja vilskettä tuo Theddy ja Ruka -kaksikko onkin pitänyt yllä.

Mutta jos vielä palataan tuohon koirien vapaana juoksenteluun mailla ja mannuilla niin on se kyllä ainakin meidän hurtille sitä kaikista parhainta hupia mitä maa päällään kantaa. Varsinkin jos on kivoja kavereita mukana. Onneksi meillä on siis hyvät mahdollisuudet päästää koiria tekemään juuri sitä, mistä ne eniten nauttivat. Ja nauttiihan sitä tottakai omistajakin kaikista eniten juuri metsäretkistä ja muista, verrattuna niihin tylsiin hihnalenkkeihin. 

 photo _DSC0242_zpskz3xkbtm.jpg  photo _DSC0174_zpsqy82zjqg.jpg  photo _DSC0111_zpskek8owii.jpg

Pojat kävivät äsken vuoron perään puntarilla ja tällä hetkellä lukemat olivat seuraavanlaiset; Koda 22,3kg, Theddy 18kg ja Ruka 14kg. Ruka näyttäis hyvää vauhtia kasvavan koko tämän kolmikon isoimmaksi kaveriksi. Saa nähä mimmonen möhkö siitä vielä kehittyy. Jännäähän tämä aina on seurata pennun kasvua aikuiseksi. Harmi vain, että se tapahtuu ihan liian nopiaa!

 photo _DSC0297_zps8yffnrnn.jpg  photo _DSC0309_zpslxahck4f.jpg  photo _DSC0332_zpsasxtwgnm.jpg

26. joulukuuta 2015

Super kilttinä

Siis ilmeisesti mä olen ollut ihan super kilttinä kuluneen vuoden, koska sain ihan yllätyksellisen paljon joululahjoja. Pakettien määrä aattona kuusen alla yllätti mut toden teolla ja jokaisesta paketista löytyi kaikkea kivaa. Lahjojahan on tosiaan tullut vanhemmiltani suurin osa, lisäksi siskoltani, isovanhemmiltani ja muilta sukulaisiltani, sekä tietysti poikaystävältäni. Jos tahdotte, niin alla pääsette kurkistamaan, että mitä kaikkea kivaa minun paketeistani sitten tänä jouluna löytyikään.

 photo _DSC0013_zpsxx2k0amv.jpg Sodastream oli toivottu lahja. Meiltä porukoilta löytyy kyseinen masiina, ja kun vielä kotona asuin niin se oli minulla ahkerassa käytössä. Nyt saan moisen vempeleen ihan omaan kotikolooni, joten mahtavaa. Kuplia siis luvassa. Kahvinkeitin oli myöskin toivottu lahja, koska nykyinen parin kympin vehje tokmannilta, ei oikein miellytä joka päiväisessä kahvinkeittelyssä, Toivottavasti tällä uudella keittimellä kahvittelu sujuisi mukavammin. Kahvitteluun liittyen myöskin toiveena oli kahvinsäilytysrasia, koska moista en vielä omistanut. Tuon kauniin rasian mukana tuli myös pari kahvikuppia ja kahvimitta. Ja loput keittiöön liittyvät lahjani olivat vispilä ja kaksi ihanan tuoksuista keittiösaippuaa.

 photo _DSC0019_zpscjmnlnah.jpg   photo _DSC0027_zpskegh9m1e.jpg
Seuraavassa lahjasatsissa olen kuvannut seuraavat lahjat; suomenlapinkoira-aiheinen seinäkalenteri, suklaatia, pieni söpö kasvi, toivottu lahja aluslakana ja ihanan pehmoisia ja lämpöisiä sukkia. Toinen kuva sisältääkin ison kasan kaikkia ihania rasvoja, suihkugeelejä, huulivoiteita ja ja mitähän vielä.

 photo _DSC0033_zpswax9gd9z.jpg   photo _DSC0043_zpsevfnpjht.jpg
Vasemman puoleisessa kuvassa on esillä poikaystävältäni saadut lahjat joihin olen erityisen tyytyväinen. Hän tietää, että rakastan yli kaiken lautapelejä, joten häneltä sain Piirrä ja Arvaa pelin, joka on ollut jo ahkerassa käytössä. Lisäksi sain DS:lle Nintendogs pelin, joka on ihan huippu. Siis ihan älyttömän sulonen. Mulla on pelissä tällä hetkellä Cara niminen siperianhusky. Aivan totta, isänikin ihmetteli "Eikö sulla noita koiria jo ole..."  Nojoo mutta hei! Oon toivonut totakin peliä lahjaksi siitä saakka kun se julkaistiin.. joskus kymmenen vuotta sitten?! Ja nyt mulla vihdoin ja viimein on se. Jee! Niin ja kolmas lahja poikaystävältäni on tuo kuumottava E L Jamesin GREY -kirja. En ole vielä kerennyt kirjaa aloittaa, mutta odotan innolla. Oon siis lukenut kaikki kolme Fifty Shades of Grey kirjaa ja rakastanut niitä!  Oikean puoleinen kuva sisältääkin Rukan ja Kodan lahjoja. Eli siis siankorvia, luita ja leluja

Olen ihan super kiitollinen näistä kaikista saamistani lahjoista. Oli myös ihana nähdä, että kaikki antamani lahjat ilahduttivat saajiaan todella paljon. Mikä lahja ilahdutti sinua erityisen paljon tänä jouluna?

23. joulukuuta 2015

Rentoutunut fiilis

Loma on alkanut oikein mukavasti täällä kotikotosalla. On ihana kun on koko perhe kasassa, eikä kellään stressiä mistään. Huomenna jo koittaakin jouluaatto, jota innolla odotan. Pääsee kinkun ja lahjojen kimppuun. Tämä loma on jo tähänkin mennessä hoitanut tehtävänsä paremmin kuin hyvin, sillä oloni on jo nyt hyvin rentoutunut. Toivottavasti koko loppu lomakin sujuu yhtä mukavasti.

Koiratkin ovat tulleet oikein hyvin juttuun keskenään. Theddy ja Ruka ovat kuin paita ja perse. Ruka seuraa Theddyä joka paikkaan ja tyypit pussailevat toisiaan vähän väliä. Koda hengailee mielummin meidän ihmisten kanssa, mutta joutuu välillä käydä pitämässä noille kahdelle tomppelille jöötä, kun alkavat riehua Kodan mielestä turhan äänekkäästi. Kodan mielestä kun sisällä pitäisi muistaa olla rauhassa ja vain nukkua. Ulkona Koda kuitenkin antaa toisten rymytä mielin määrin ja on aina välillä itsekin mukana menossa. 

Joka päivä ollaan käyty ahkerasti samoilemassa metiköissä välillä tällä poikapoppoolla, ja välillä muidenkin koirakavereiden kanssa ja hauskaa on ollut. Rukakin täytti tällä viikolla 5 kuukautta ja jäbä kasvaa huimaa vauhtia. On nuo koirat vain parhautta! Tässä pientä kuvasatoa tämän päiväiseltä parin tunnin mehtälenkiltämme.

 photo _DSC0004_zpseiphlbib.jpg  photo _DSC0032_zpsw1s8fekp.jpg   photo _DSC0035_zpswbx9otyb.jpg  photo _DSC0144_zpscm87oen7.jpg  photo _DSC0181_zpsuysxouwj.jpg  photo _DSC0161_zpsuwdwva0q.jpg  photo _DSC0178_zpsvbczpa7t.jpg

17. joulukuuta 2015

Ihan pian lomalle

Onnellisuus käyräni on hyvin korkealla. Olo on ihana. Enää yksi työvuoro ennen pitkää lomaa. Kohta puoliin starttaan viimeistä kertaa töihin nykyiseen työpaikkaani. Viimeinen yövuoroni, 16 tuntia ja sitten oon valmis lomailemaan ja loppiaisen jälkeen uuteen työpaikkaan. Tiedossa siis tosiaan pitkä joululoma, joka on kyllä mukava nollaus ennen uuteen työpaikkaan siirtymistä. 

Viikonlopun aikana pakataan ja lähdetään viettään lomaa Kokkolaan äitin lihapatojen äärelle. Ihanaa ihanaa, en malta oottaa. Toivottavasti koirat tulevat hyvin juttuun, ettei joulu ole pelkkää säätämistä kolmen uroksen kanssa. Uskon että alkuun on taas sitä sekoilua, mutta sitten varmasti rauhottuu tilanne kun ollaan kuitenkin niin pitkään. Theddy ja Rukahan ne juttuun tulee loistavasti, toivottavasti vieläkin, mutta Kodalla viime kerralla oli ongelmaa sisätiloissa noiden ylivilkkaiden kavereiden kanssa. Ihan kuin sillä olisi joku ahtaanpaikankammo tai jotain, kun se ei yhtään siedä jos toiset härveltää sisällä hänen silmiensä alla. Pitää siis antaa Theddyn ja Rukan remuta ulkona mahdollisimman paljon, että malttaisivat sisällä olla sitten rauhassa, ettei Kodan tarvitse menettää hermoja.

Tämä nykyisestä työpaikasta luopuminen on ottanut koville. Eilen "hyvästelin" suurimman osan lapsista ja työkavereista, koska tänään en enää kaikkia näe kun yövuorossa olen. Eilen tuli monet itkut itkettyä. En oisi uskonut, etten yhtään pysty pokkaa pitämään vaan hirmuinen itku iski useampaan otteeseen. Noista ihmisistä on vain tullut niin tärkeitä. Saa nähä meneekö tänään koko yö itkiessä. Mutta minkäs sille mahtaa, eteenpäin täytyy mennä!

Ennen joululomalaitumille siirtymistä kerettiin tänään käydä vielä moikkaamassa belgianpaimenkoira tyttöä Lystiä, kun hän ja omistajansa tulivat meidän mukaan lumisiin maisemiin lenkkeilemään. Lystiä ovat pojat nähneet pari kertaa aikaisemminkin ja tulevat ihanasti juttuun keskenään. Lysti se vain on niin kovin ketterä tyttö, ettei meinaa meijän karhunpojat perässä pysyä. Pakkasta täällä on jo yli kymmenen asteen, mutta kameraa päätin kuitenkin ulkoiluttaa myös. Tässäpä siis postauksen lopuksi kuvasatoa aamupäiväiseltä lenkiltämme. 

 photo _DSC7983_zpss37xbkbv.jpg  photo _DSC7996_zpslsrkvqut.jpg  photo _DSC7970_zps3p7hhroh.jpg  photo _DSC8020_zpscmgsxtzs.jpg  photo _DSC8038_zpssltv5zuy.jpg  photo _DSC8043_zpslsfskm5t.jpg

14. joulukuuta 2015

Ilonaiheet

Aika juoksee, kuten tavallista niin perässä ei meinaa pysyä. Joulukuutakin ollaan jo näin pitkällä, että pukkikin se oveen kolkuttelee ensi viikolla. Hui! Rukakin se kasvaa hurjaa vauhtia ja on jo melkonen pötkylä. Pieni suloinen vauva on kadonnut kuin tuhka tuuleen jo viikkoja sitten. Tosin onhan tuo vähän isompikin versio ihan kiva. Paljon on järkeä päähän tullut fyysisen kasvun lisäksi.

Mutta siis... ajattelin tulla tähän väliin listailemaan tänne blogiin vähän tämän hetkisiä ilonaiheita ja sillä tavoin jakamaan kuulumisiamme.

:) Volvossa uudet talvirenkaat. 
Päätin sittenkin sijoittaa uusiin talvirenkaisiin jo tänä talvena, koska ei noilla kitkarenkailla tehnyt suoraan sanottuna mitään näillä liukkailla. Markokin joutui tulla aina työntämään, että sain auton ajettua talliin (jossa hieman ylämäkeä). Nyt on siis uudet tassut volvossa alla, ja kyllä on hyvät ja toivottavasti myös kestävät.

:) Ruka suoriutui pentukoulusta oikein mainiosti.
Toisaalta harmittaa, että pentukoulu on jo ohi, mutta iloinen olen siitä, miten hyvin Ruka siellä pärjäsi joka kerta. Toimii niin kivasti tuo koira! Siinä on potenttiaalia vaikka mihin. Seuraavia kursseja täytyykin alkaa jo etsimään. Tokon ja Rallytokon alkeiskurssit kiinnostaisi. Eilen siis oltiin viimeistä kertaa pentukoulussa ja päästiin kokeilemaan myös agin putkea ja Ruka riemuitsi hommasta niin, että oli tukkimassa itseään sinne putkeen ihan kokoajan. Agilitin alkeiskurssikin voisi olla ihan kiinnostava vaihtoehto sitten tulevaisuudessa!

:) Koirilla paljon koirakavereita.
Voi vitsi miten nuo rakastaa kun ollaan löydetty nyt lähiaikoina paljon uusia koirakavereita. Ja sitä kautta tottakai minäkin olen löytänyt uusia saman henkisiä ystäviä, eikä tartte aina Markon naamaa katella kun on muitakin ihmisiä joiden kanssa lähteä lenkille. Koirapuistossakin ollaan Rukan kanssa nyt vierailtu ja sieltä onneksi löydetty hyviä riekkumis kavereita myöskin.

:) Uskallanko sanoa sanan -sisäsiisteys-?!
Mistä vetoa, niin nyt kun asiasta mainitsen niin tulee takapakkia, mutta Ruka on jo varmaan viikon ollut melkolailla sisäsiisti ja oppinut istumaan oven eteen jos tahtoo ulos. JES! Luulin että tätä saataisiin odottaa vielä pitkään, kun tilanne näytti niin epätoivoiselta vielä pari viikkoa sitten kun tyyppi kusi ja pasko millon tykkäs minne tykkäs ja nyt yhtäkkiä onkin tajunnut homman idean. Vielä saattaa tulla pissiä sanomalehdelle jos on pitkään yksin kotona, mutta kuitenkin! 


:) Sittenkin pitempi joululoma.
Nyt kun vaihdan sitä työpaikkaa loppiaisen jälkeen, niin se tarkoittaa sitä, että pitäisi nyt koittaa käyttää kertyneitä lomapäiviä pois nykyisessä työpaikassa. Huomenna selviää tarkemmin kuinka paljon onnistuu pitää, mutta tiedossa kuitenkin on pitempi joululoma kuin se pari päivää. Parhaassa tapauksessa päästään jo tänä viikonloppuna pakkaamaan ja lähtemään Kokkolaan.

:) Poikaystävä tehnyt kotitöitä.
Siis voiko mikään tehdä onnellisemmaksi kuin se, että tulet rättiväsyneenä töistä kotiin ja huomaat, että kämppä on siivottu, ruokaa on laitettu ja kaupassa käyty ja ostettu vielä lemppari suklaata. Siis jotain parhautta. Lisäksi toinen lähti Kodan kanssa juoksulenkille, että sain Rukan kanssa kaksinkeskeistä treeniaikaa. Kiitos ja kumarrus!

:) Joululahjat
En tiedä kuinka paljon olen aikaisempina vuosina täällä hehkuttanut, mutta mä rakastan antaa ja saada lahjoja. Siis ihan rehellisesti sanottuna musta on tosi kivaa keksiä lahjoja läheisille. Tänä jouluna mulla on äitille lahjaksi mehiläisenvahakynttilöitä, mun tekemät villasukat ja seinäkalenteri meidän koirien kuvista. Markolle on Heisenberg huppari (ollaan katottu koko syksy Breaking Badia), Rikun ja Tunnan se uusin kirja Mad Success, sekä semmonen hyvä lämmin kerrasto. Kummipojalle olisi tarkoitus hankkia muovailuvahaa ja siihen kaikkia härpäkkeitä. Isälle joku laatikko johon kaikkia erilaisia oluita ja siskollekin on jo ostettu kiva lahja, jota en voi tässä paljastaa, koska hän blogiani lukee. Tarkoitus ois keksiä vielä jotain kivaa mummulle ja pappalle. Innolla odotan mitä itse saan!

Näillä ilonaiheilla on hyvä viikko varmasti tiedossa vaikka nyt onkin 8 työpäivää putkeen. Toivotan oikein hyvää alkanutta viikkoa teille rakkaille lukijoillekin. Loppukevennykseksi Rukan temppu, joka opeteltiin pentukoulun viimeiselle kerralle, kun mikä tahansa temppu piti opettaa. Rukan mielestä tuo on nyt niin kiva, että se tarjoaa tuota temppua aina ja kaikkialla...



9. joulukuuta 2015

Uudet tuulet

Meidän perheeseen alkaa uudet tuulet puhaltamaan vuoden vaihteen jälkeen. Nimittäin minä vaihdan uuteen työpaikkaan 7. päivä tammikuuta. Tämä työpaikan vaihdos vaikuttaa vahvasti meidän koko arkeen, vaikkakin tulen edelleenkin toimimaan lastenhoitajana päiväkodissa kuten tähänkin asti. 

Kohta olen työskennellyt vuoden tässä nykyisessä työpaikassani, vuorohoidossa, Vuokatissa. Eli se on tietänyt 37 kilometrin työmatkaa, eli päivässä olen joutunut käyttämään ajokilometreihin sen reilun tunnin aikaa. Mielestäni se on aika paljon aikaa ja tämä on ollut suurin syy työpaikan vaihdokseen, sillä tämä tuleva uusi työpaikkani sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä kotoani. Sinnehän siis hurauttaa vaikka polkupyörällä kymmenessä minuutissa.

Sen lisäksi, että työmatkani lyhenee huomattavasti, niin siirryn myös vuorotyöstä normaaliin päivätyöhön, nimittäin tämä päiväkoti on ihan tavallinen päivä päiväkoti, eli on auki 6.30-17.30. Siispä minulta loppuu pitkän pitkät yövuorot, viikonlopputyöt ja muut ja siirryn ns. "tavallisten ihmisten" aikatauluihin. Tämä muutos mahdollistaa sen, että voin alkaa harrastamaan jotain, esimerkiksi osallistua koirien kanssa harrastuskursseille ym, mikä on ollut kovin haasteellista vuorotyötä tekevänä ja kun ne vuorot ovat aina tiedossa vain yhdeksi viikoksi eteenpäin. Siispä tästä alkaa siis oman elämän suunnittelu, kun viikonloputkin ovat aina vapaita, niin pystyy suunnitella menoa ja meininkiä myös niille hyvissä ajoin etukäteen.
Juuri yövuorosta tulleena. "Mamma hei, meillä oli sua ikävä. Tiedetään että sua väsyttää, joten me tullaan sun seuraksi nukkumaan!"
Uskon, että koirat tulevat pitämään tästä muutoksesta kovasti. Elämään tulee pysyvämpiä rutiineja kellon mukaan ja tosiaan kun illat ovat aina vapaita niin on mahdollisuus osallistua ohjattuihin treeneihin yms. Olenkin jo innoissaan alkanut etsimään kivoja kursseja meille ja kenties ihan uusia harrastuksia itselleni!

Onhan tässä vuorotyössäkin toki puolensa ollut. Hyvin vaihtelevaa ja monipuolista. On kivaa kun joskus on keskellä viikkoakin vapaata (kuten esimerkiksi juuri nyt). Joskus on kiva olla viikonloppuisin töissä kun on vähän lapsia ja saa keksiä kaikkea kivaa heidän kanssaan. Yövuorotkaan eivät ole tuottaneet ongelmia. Mielenkiinnolla siis odotan kunhan olen päivätyötä hetken tehnyt, että kumpi se tuntuukaan omasta mielestä kivemmalta. Jotenkin tuntuu, että päivätyö mahdollistaa kuitenkin enemmän sitä omaa elämääkin. Tällä hetkellä kun itsellä on juuri se fiilis, että elämässä isoin ja tärkein asia on se työ, enkä tahdo, että se niin on. Haluan enemmän tilaa kaikelle muulle.

Sain tämän ilouutisen uudesta työpaikastani tänään, mutta ilon kiljahdusten sijaan olenkin vain itkenyt koko päivän. Miksikö? No koska olen tämän kuluneen vuoden aikana ehtinyt kovasti kiintymään nykyiseen työpaikkaani ihan johtajasta lähtien. Nyt joudun sitten jättämään kaikki ihanat työkaverit ja lapset. Johtajaakin suretti ilmoitukseni lähdöstä ja se vain pahensi omaa oloani. Surettaa lähteä, mutta tässä muutoksessa on paljon niitä hyviä puolia ja se helpottaa ennen kaikkea tätä omaa arkea. Täytyy vain toivoa, että uudessa paikassakin viihdyn yhtä hyvin kuin tässä nykyisessä!

Niin ja hei. Mites se mainos menikään.. se joku kahvi mainos, jossa on Cheek, joka sanoo: "Parempi muuttunu, ku juuttunu!"

Ps. Pakko vielä mainita mimmonen sylivauvva Rukasta on tullu. Aina ja kaikkialla pitää päästä syliin. Kotona, pentukoulussa, koirapuistossa, eläinlääkärissä ja ihan vain siksi, koska sylissä on kivaa. Tälläkin hetkellä se istua jököttää sylissä ja tämän postauksen tekokin on ollut melko hidasta, kun ei tämä mikään pieni kaveri enää ole... kunnon jöllikkä, joka peittää kivasti näkyvyyttä näytölle, mutta eihän sitä raaski lattialle laskea, kun kerta toinen tahtoo sylissä nököttää. (Miten niin joku on lellivauvva?)

2. joulukuuta 2015

Se alko jo

Nimittäin joulukuu ja kuumeinen joulunodotus. Täällä päässä tosin mitään kuumeista joulunodotusta ei ole, koska sitä itse joulufiilistä ei ole laisinkaan. Se on ihan teillä tietämättömillä ja sehän vähän harmittaakin, koska minusta on kiva fiilistellä ja tunnelmoida joulua. Oon vaan huomannut, että se on paljon vaikeampaa näin kun on sieltä kotipesästään lentänyt. Nimittäin kotikotona se joulufiilis iski aina hyvissä ajoin. Sitä äidin ja siskon kanssa yhdessä laitettiin joulua ja tunnelmoitiin. Täällä Kajaanissa mulla ei ole yhden yhtä joulukoristetta saatikka valoa, joten laitappa tässä nyt jotain joulutunnelmaa. Rahaa mulla ei ole moisia hankkia, eikä sen enempää aikaa alkaa itse mitään värkkäilemäänkään, joten ei auta kitistä. Voi kai se joulu ilman koristelujakin tulla?

Yksi jouluaiheinen asia mun kodista kyllä löytyy. Onneksi edes yksi. Nimittäin joulukalenteri. Se yrittää pienesti tuoda sitä joulufiilistä joka aamu, kun saan luukun avata ja herkullisen suklaan suuhuni sujauttaa. Koirillekin olisi ollut hauska ostaa omat kalenterit, mutta siihen en nyt kuitenkaan rahaa tuhlannut. Ehkä ne selviää ilmankin, ehkä.

Töissä joulutunnelmaa kuitenkin jo on. Lasten kanssa avataan joka aamu joulukalenteria ja lauleskellaan joululauluja ja näin päin pois, mutta ei se joulufiilis sieltäkään nyt ole muhun ainakaan vielä tarttunut. Lapset eilen kertoilivat minulle joululahjatoiveitaan ja kysyivät sitten, että mitä minä toivon pukilta. En oikein keksinyt mitään. Asiat joita oikeasti toivoisin, ovat liian kalliita toteutettaviksi (mm. uudet talvirenkaat ja puhelin, koska tällä hetkellä käytössä hermoja riistävä iänikuisen vanha kapula sen tilalla jonka vahingossa viskasin vessanpönttöön...). Mitään pienempiä toiveita en oikein osaa esittää, joten enpä minä pukilta toivo siis muuta kuin rauhallista joulua ja että kerkeäisin vähän rentoutua niiden neljän vapaapäivän aikana. 

Kuten huomaatte niin blogistani ei tänä jouluna löydy mitään joulukalenteria. En vain keksinyt kalenteriin mitään aihetta tai ideaa, joten katsoin parhaaksi olla väkisin vääntämättä yhtään mitään. Onhan noita joulukalentereita jos jonkinmoisia ympäri blogimaailmaa, joten minäkin tyydyn niitä ihastelemaan ja seurailemaan, ilman että vääntäisin itse omaa. 

Joka tapauksessa näillä eväillä ajattelin kuitenkin yrittää luoda itselleni sitä ihanaa joulufiilistä ja aloitan sen tänään sillä, että lähden vapaapäiväni kunniaksi pyörimään kauppoihin ja nuuhkimaan kenties vähän joululahjoja. Lisäksi aloitan lemppari joulubiisieni kuuntelun. Ehkä se tästä lähtee! Onko muilla ongelmia puutteellisen joulufiiksen kanssa? Vai ootteko kenties ihan sujut sen kanssa, että moista fiilistä ei ole eikä ehkä edes tule? 

29. marraskuuta 2015

Virkistystä

Pakattiin näin sunnuntaivapaan kunniaksi autoon koirat ja retkikamat ja päätettiin ajaa hurauttaa noin 50 kilsaa Laahtasen virkistysalueelle, jossa tekisimme kivan päivävaelluksen. Noh, retkelle ei päästy lähtemään ihan tuosta noin vain, koska Volvopa se ei suostunutkaan lähtemään käyntiin. Onneksi uskollinen Carina, eli toinen automme sentäs lähti käyntiin ja pääsimme kuin pääsimmekin lähölle. Täytyy kyllä sanoa, että mulla on jo ihan palanut hermo tuohon ostamaani Volvoon, mutta ei se auta kun taas viedä se korjaamolle ja laittaa kuntoon, koska jouluun mennessä tuo Carina lähtee meiltä kuitenkin pois. Toivottavasti siihen mennessä tuon Volvon sais kaikin puolin kuntoon...

Kun pöpelikköön pääsimme, niin kyllä katosi heti kaikki autohuolet ja stressit kaikesta mahollisesta ja mahottomastakin, mitä tämmönen herkästi stressaava ihminen harteilleen arjessa kerää. Mikään ei painanut enää siinä vaiheessa mieltä kun tallusteltiin mukavissa maastoissa ja koirat juoksentelivat onnellisena vapaana. On luonnossa kyllä melkonen voima!

Eväät syötiin mukavalla taukopaikalla, kun lopulta se nuotiokin saatiin syttymään kosteista puista huolimatta. Luntakin alkoi sataa ja koirat olivat kovin riemuissaan. Tämähän oli periaatteessa Rukan ensimmäinen tämmöinen kunnon päiväretki ja hienosti se suoriutui ja tykkäsi valtavasti tottakai. Taukopaikoilla ipana ei vain tajunnut rauhoittua lepäämään. Toisinkuin tämä vanha vaellus konkari Koda, joka ymmärtää ottaa nokoset aina taukopaikoilla. Kylläpä se Rukakin tämän varmaan joskus tajuaa parhaakseen.

Jouduttiin vähän tai oikeastaan aika paljonkin lyhentämään aijemmin suunniteltua reittiämme, koska Ruka höppänä rymysi jokaisessa vesiputissa ja kasteli itsensä aikalailla kokonaan. Suo alueillakin piti remuta siellä itse suossa, eikä voinut pitkospuita käyttää. Ihme vesihirmu. No, märän pennun kanssa ei ihan tohtinut koko lenkkiä kiertää, vaikka ei se kylmissään näyttänyt olevan, mutta pakkasen puolellahan tuolla kuitenkin oltiin. Saatiin joka tapauksessa useampi tunti nauttia luonnosta ja paluu matkalla autossa oli kovin tyytyväisen oloista porukkaa. 

Harmikseni retken alkuvaiheilla "paremmasta" kamerastani loppui akku heti kättelyssä ja tämä kuvasaldo jäi hyvin heikonlaiseksi, mutta huonommalla kameralla koitin jotain silti kuvailla, koska kivoja muistojahan niistä kuvista kuitenkin jää oli laatu mitä hyvänsä. 

 photo _DSC7752_zpskya83dmd.jpg  photo IMG_0909_zpsf0hwtvmu.jpg  photo _DSC7852_zpsp0ieyayo.jpg  photo _DSC7907_zpsndaesapi.jpg  photo IMG_0916_zpstupmchrw.jpg  photo IMG_0920_zpsiuvbh2y7.jpg  photo _DSC7921_zpsfitlkuzo.jpg

26. marraskuuta 2015

Rotukavereita

Kyllä se vaan saa aina hymyn huulille, kun näkee miten oma koira nauttii ja touhaa toisten koirien seurassa ja mikä parasta, niin ihan rotukavereiden seurassa. Onhan se lapinkoirilla keskenään kaikista parhaimmat leikit ja temmellykset. Onneksi näitä kivoja rotukavereita löytyy täältä Kajaanistakin meille. 

Vielä viikonloppuna kun oli nämä ihanat kunnon talvikelit, niin vietiin neljä lappalaista pitkälle metsälenkille. Voi sitä ilon määrää, kun saivat olla ihan elementissään ja rämpiä yhdessä hangessa. Rukakin pysyi jo ihan kivasti isompien perässä. Nyt nuo kauniit talvimaiset ovat muisto vain, kiitos vesisateiden.

 photo _DSC7491_zpsb9yeavyf.jpg  photo _DSC7459_zps0foelmzx.jpg  photo _DSC7422_zpsypk5gatl.jpg  photo _DSC7388_zps9p5dgdsv.jpg  photo _DSC7477_zpsxcsqpfdu.jpg

Eilen vierailtiinkin sitten Rukan kanssa ihan uudessa paikassa ja päästiin tutustumaan ihan uusin lapinkoiriin ja ihmisiin Kennel Kolme Veetä luona. Siellä Ruka pääsi painimaan parin muunkin lappalaispennun kanssa ja voi sitä riemua. Kakarat tulivat keskenään tosi kivasti juttuun ja varmasti tullaan treffailemaan jatkossakin. 

 photo _DSC7635_zpsuq8k3olb.jpg  photo _DSC7664_zpsxwj8mw6o.jpg  photo _DSC7574_zpsfzagbzop.jpg  photo _DSC7586_zps6raptnxn.jpg

Saa nähdä miten meidän tänä iltana käy Rukan kanssa, kun suuntaamme ensimmäistä kertaa pentukouluun ja Rukan tulisi siellä keskittyä vähän johonkin muuhunkin kuin toisten kakrujen kanssa painimiseen. Noh, taskut täyteen makkaraa ja lempparilelut mukaan niin josko sitä sais yhteyden tuohon villipetoon sielläkin. Pitäkää meille peukkuja!