Virkistystä

Pakattiin näin sunnuntaivapaan kunniaksi autoon koirat ja retkikamat ja päätettiin ajaa hurauttaa noin 50 kilsaa Laahtasen virkistysalueelle, jossa tekisimme kivan päivävaelluksen. Noh, retkelle ei päästy lähtemään ihan tuosta noin vain, koska Volvopa se ei suostunutkaan lähtemään käyntiin. Onneksi uskollinen Carina, eli toinen automme sentäs lähti käyntiin ja pääsimme kuin pääsimmekin lähölle. Täytyy kyllä sanoa, että mulla on jo ihan palanut hermo tuohon ostamaani Volvoon, mutta ei se auta kun taas viedä se korjaamolle ja laittaa kuntoon, koska jouluun mennessä tuo Carina lähtee meiltä kuitenkin pois. Toivottavasti siihen mennessä tuon Volvon sais kaikin puolin kuntoon...

Kun pöpelikköön pääsimme, niin kyllä katosi heti kaikki autohuolet ja stressit kaikesta mahollisesta ja mahottomastakin, mitä tämmönen herkästi stressaava ihminen harteilleen arjessa kerää. Mikään ei painanut enää siinä vaiheessa mieltä kun tallusteltiin mukavissa maastoissa ja koirat juoksentelivat onnellisena vapaana. On luonnossa kyllä melkonen voima!

Eväät syötiin mukavalla taukopaikalla, kun lopulta se nuotiokin saatiin syttymään kosteista puista huolimatta. Luntakin alkoi sataa ja koirat olivat kovin riemuissaan. Tämähän oli periaatteessa Rukan ensimmäinen tämmöinen kunnon päiväretki ja hienosti se suoriutui ja tykkäsi valtavasti tottakai. Taukopaikoilla ipana ei vain tajunnut rauhoittua lepäämään. Toisinkuin tämä vanha vaellus konkari Koda, joka ymmärtää ottaa nokoset aina taukopaikoilla. Kylläpä se Rukakin tämän varmaan joskus tajuaa parhaakseen.

Jouduttiin vähän tai oikeastaan aika paljonkin lyhentämään aijemmin suunniteltua reittiämme, koska Ruka höppänä rymysi jokaisessa vesiputissa ja kasteli itsensä aikalailla kokonaan. Suo alueillakin piti remuta siellä itse suossa, eikä voinut pitkospuita käyttää. Ihme vesihirmu. No, märän pennun kanssa ei ihan tohtinut koko lenkkiä kiertää, vaikka ei se kylmissään näyttänyt olevan, mutta pakkasen puolellahan tuolla kuitenkin oltiin. Saatiin joka tapauksessa useampi tunti nauttia luonnosta ja paluu matkalla autossa oli kovin tyytyväisen oloista porukkaa. 

Harmikseni retken alkuvaiheilla "paremmasta" kamerastani loppui akku heti kättelyssä ja tämä kuvasaldo jäi hyvin heikonlaiseksi, mutta huonommalla kameralla koitin jotain silti kuvailla, koska kivoja muistojahan niistä kuvista kuitenkin jää oli laatu mitä hyvänsä.