Kelle täällä pitää maksaa...

... ettei kaikki olis niin paskaa.

Tykkään tuosta yllä olevasta biisistä kovasti. Se on soinut ahkerasti viime päivinä ja mielessä on pyörinyt kovasti tuo kohta, jonka otsikkoonkin asettelin. "Kelle täällä pitää maksaa, ettei kaikki olis niin paskaa" Siis niinpä. Tätä oon pohtinut koko viikon. Koko kamalan viikon, joka ei tuntunut päättyvän millään. Nyt ollaan onneksi jo voiton puolella, koska vapaa viikonloppu, mutta kerrataanpa tän kuluneen viikon tapahtumia.

Oon oikeestaan asunut töissä koko viikon. Kotona oon ehtinyt käydä vain nukkumassa. Työpäivät ovat olleet 10-12 tuntisia ja matkoihinhan mulla menee vielä lisäksi yli tunti. Aamulla oon aikaisin heränny ja käyttäny koirat lenkillä ja mennyt töihin. Palannut sitten illalla ja mennyt suihkun kautta nukkumaan ja herätys ollut taas aamulla aikaisin. Onneksi Marko on jaksanut hoitaa koirat, vaikka oon kiukutellut sillekin tuhottoman paljon ihan vain koska oon ollut niin väsynyt. 

Töistä johtuvaa väsymystä ei ole yhtään helpottanut se, että alkuviikosta jouduin viemään tän mun pari viikkoa sitten ostaman autoni korjaamolle jarrupalojen vaihtoon, mutta vikaa löytyi jarruista enemmänkin ja korjauksiin meni reipas 200 euroa. 

Sitten menin typeryyksissäni vahingossa tiputtamaan puhelimeni vessanpönttöön, enkä ole saanut sitä kuivaksi vielä tänäkään päivänä. Se ei siis toimi ollenkaan ja olin 3 vuorokautta kokonaan ilman puhelinta. Se oli hyvin stressaavaa, koska työmatka on tosiaan se liki 40km ja jos auto jättää välille tai jotain niin ei pysty soittamaan kellekkään. No onneksi selvisin, vaikka tänne iski kunnon talvikin lumineen ja jäineen ja auton kehnoilla renkailla oli varsin mukavaa luistella noilla teillä. Syy miksi en heti hommannut toista puhelinta käyttöön oli se, että olin töissä aamusta iltaan, eli missään välissä en ehtinyt kaupoille. Perjantaina vasta pääsin kauppaan ostamaan simkortin adapterin, jonka avulla sain nanosimkorttini siirrettyä vanhaan puhelimeeni. Nyt siis ei enää tarvi kärsiä puhelittomuudesta, vaikka nykyinen onkin hyvin kehno kapula, mutta uuteen ei ole varaa, joten ei auta valittaa.

Ajanpuute ja väsymys myös aiheuttivat kämppään melkoisen kaaoksen. Tänään oon onneksi jaksanut siivoilla tätä kaatopaikkaa, mutta täytyy sanoa että todella nopeaa tämmönen pieni koiratalouskin sotkeutuu viikossa aivan käsittämättömään kuntoon.

Vapaa viikonloppu kun alkoi niin lähes itkin onnesta. Vihdoin saa hetken hengähtää ja lähteä vaikkapa pienelle vaellukselle koirien kanssa. Suunnitelmat meni tottakai mönkään kun Rukalle iski kunnon "räkätauti". Nenä täynnä valkoista sakeaa räkää niin, että välillä oli pennun vaikea hengitelläkin, mutta onneksi suun kautta onnistui. Kuumettakin oli ja koiralla ihan veto pois. Se nukkui koko lauantaipäivän, mutta onneksi sain sen välillä aina juomaan ja syömään. Märällä pyyhkellä laskettiin kuumetta ja kylppärissä höyryhengiteltiin ja sehän tepsikin tosi hyvin tohon tukkoisuuteen. Tänään Ruka on ollut aamusta saakka oma villi itsensä, vaikka välillä aivastuttaa ja nenä vähän vuotaa. Onneksi näin nopeasti lähti kuitenkin paranemaan päin!

Ja näiden kaikkien omien ongelmien lisäksi tottakai kauhistuttaa kaikki maailmalla tapahtunut. Ei voi sanoin edes kuvailla kuinka kamalaa tämä Pariisinkin juttu. Saa vaan odotella, että koska ja missä tapahtuu jotain vastaavaa seuraavaksi.

Mutta tosiaan toivotaan parempaa ensi viikkoa!

Harmittaa kun en ehtinyt ottaa yhtään kuvia silloin kun oli kunnolla lunta, mutta tässäpä ankeaa postausta piristämään tämmösiä pienesti lumisia kuvia. Näyttääpä tuota lunta taas satelevan, että toivottavasti pian pääsee kunnon lumikuvia ottamaan. Tosin vanha kamerani alkaa näyttämään jo vanhuuden merkkejään ja tarkentelee tosi kehnosti jos ollenkaan. Voi kun olisikin varaa laittaa uusi kamera pukin konttiin.