Kuinka minä, joka olen niin järkevä, voin olla niin vähä-älyinen!

Tylsyyden multihuipentuma...


Vihaan tuota säätä ulkona. Tajuton lumimyrsky (jos vähäsen liioitellaan..). Ei kyllä huvita pitkälle lenkillekkään tuossa säässä lähteä, vaikka koiranomistajan pitäisikin lenkkeillä säässä kuin säässä, mutta joku raja kuitenkin. Tuollahan lähtee koiratkin lentoon! No ei, pakkohan tuonne on kohta lähteä tarpomaan, mutta pitkitän lähtöä ensin kirjottelemalla teille.

Äskettäin taas päivittelin sitä, miten nopeasti tuo pikkuhirviö onkaan kasvanut nuoreksi jäbäksi. Napsin molemmista pojista uudet kasvu kuvatkin.


Elikkäs nythän Theddy on 27viikkoa..


.. ja Koda on 2vuotta ja 9kk.

Ei mene enää kovinkaan kauaa, kun Theddy saa Kodan kiinni tuossa koossa. Saa nähä kuinka isoksi meinaa poika kasvaa.


13viikkoa, eli 3 ja puoli kuukautta sitten oltiin vielä tuossa tilanteessa ^
...


Ja nyt ollaan tässä :D ^

Niin ne lapset kasvaa. Tosin ei Theddy ole vielä henkisesti kasvanut mihinkään tai ainakaan en ole huomannut. Riemulla odotan sitä päivää, kun sille tulee vähääkään järjen hippusia pääkoppaan!


Tai noh, kyllähän se nyt jotain tajuaa ja osaa, vaikka minusta välillä tuntuu vähän toiselta. Käskyistä ja tempuistahan se taitaa jo yläpuolella näkyvän tassun antamisen lisäksi myös kiepin, istumisen, maahanmenon, seuruun, paikalla olon, luoksetulon, hypyn (loikkaa ilmaan), sekä alkeita jalkojen välissä pujottelusta, jalkojenvälissä marssimisesta, sekä pakittamisesta eli peruuttamisesta. No kuitenkin, pointtini oli se, että ei se välttämättä niin tyhmä ole, miltä se näyttää ja mitä minä siitä joskus väitän.

Mutta tämän enempää viivyttelemättä täytän lupaukseni ja lähden ulkoilemaan karvanaamojen kanssa tuonne hyytävään säähän. Heipsan ja ens kertaan :)


"Jänis kevennykseksi" vielä poikien välistä rakkautta.

Kultaseni, olet aasi.

Otsikko on omistettu Kodalle.

Hejsan vain taas!
Äsken eri blogeja selaillessani silmään osui mukavan oloinen arvonta Smooth GlassChins nimisessä blogissa, johon päätinkin heti osallistua. Arvonnassa on kaksi eri palkintoa.



Ensimmäinen palkinto sisältää kaiken yläpuolella näkyvän, sekä lisäksi herkkupussin.



Ja toinen palkinto sisältää sitten nuo yläpuolella olevat tavarat + herkkupussin.
Joten käykäähän toki tekin osallistumassa arvontaan! Linkki arvontaan löytyykin ylempää ^

Jos sitä vielä vähän kertoilisi kuulumisia. Eilettäin käytiin lenkkeilemässä taas merenjäällä koirien ja äitini kanssa. Tällä kertaa ilman suksia. Siinä sai taas pojat juoksennella minkä jaksoivat ja kivaa oli. Kodalla tosin oli jälleen kerran korvat ihan hukassa. Käyttäytyi hirmusen jääräpäisesti, mikä ei ollenkaan ole sen tapaista. Kaukaa ulapalla kiisi nimittäin moottorikelkka ja eiköhän tuo jätkä keksiny pinkasta sen perään... Onneks kuitenkin lopulta tajus totella ja palata kiltisti mamman luo, ennenku kelkka kerkes lähemmäks. Kotia päästyämme oli molemmat koirat nokosten tarpeessa. Samantien syöksyivät sohvalle ottamaan tirsat vierivieren.







Kodan rentoutumis asennot part 1 :D

Mutta sen enempää löpisemättä heitän tähän loppuun vielä videokoostetta merenjäältä. Alkupään pätkissä on huonot asetukset ollu kamerassa ja siksi sinertää. Tajusin vähän liian myöhään muokkailla niitä..





Ps. Kuvailin tuossa yksi ilta kuuta ja ajattelin esitellä teille muutaman kuvan kuusta vielä.

Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.

Huhhei! Tämä perjantai on kyllä ollut täynnä menoa ja meininkiä. (Nää etätehtävä päivät on kivoja)
Heti aamusta pakattiin poikaystävän kanssa autoon sukset ja koirat, sekä pientä purtavaa. Sitten oli nokka kohti Rytikarin merenrantaa. Auto jäi sinne parkkiin ja matka jatkui suksilla. Oltiinki ekaa kertaa tälle talvelle suksien päällä, mutta hyvinhän se luonnistui joka tapauksessa, vaikka alkumetrin haparoitiinkin.
Koirat saivat juoksennella ja riekkua koko matkan vapaana, voi sitä ilon määrää! Matkan varrelta sattui löytymään muutama pilkkijän reikä, jonka ympäriltä löytyi mahtavia aarteita, ainakin koirien mielestä. Nimittäin pilkkijöiden jättämiä jäätyneitä kaloja! No niitähän sitten heiteltiin ilmaan ja kanniskeltiin koko matka.
Parin tunnin suksimisen jälkeen me kaksijalkaiset ainakin olimme ihan puhki. Koirista nyt en menis sanomaan. Autolle selviydyttyämme Theddy päätti vielä koetella hermojani olemalla känkkäränkkä. Koda odotteli jo autossa, kun minä maanittelin jalat maitohapoilla Theddyä kyytiin. Sillä kun oli yhä kala aarre hallussaan. Tuo jääräpää ei ollut moksiskaan, vaikka kokeiltiin lähteä autolla pois ja huutaa "Hei hei Theddy". Siellä se makoili hangessa ihan aarteensa lumoissa. Lopulta sitä joutui tanssia ripaskaa rapisuttaen karkkipaperia taskussa ja kimittämällä siansaksaa, mutta sehän toimi! Theddy oli viimein saatu kyytiin. Ovet kiinni ja menoks. Pian se näytti tajuavan.. "Ei helvetti, mua kusetettiin". Hetken pyöriskeltyä ja itkettyä muutama suruvirsi Theddy joutui tyytymään kohtaloonsa. Kala aarre jäi tällä kertaa rannalle ruikuttamaan.

Kotia päästyämme kerkes pojat levähtää muutaman tunnin ennen seuraavaa retkeä. Siittä lisää pian, mutta tähän väliin kuvia mereltä!




























 

 

































 

 

















Niin elikkästä toinen retkemme olikin läheiselle järven jäälle, mutta sinne ei lähettykkään tällä kertaa yksin, vaan mukaan tuli ystäväni koirineen. Kunnon riehumista oli siis luvassa.
Kävelimme järven päästä päähän ja samalla koirat saivat meukata yhdessä. Koda tuumas olla turhanki mustasukkanen Theddystä ja yritti vähän väliä olla haastamassa riitaa toisen äijän, Tipon kanssa, mutta hyvin me selvittiin. On se niin hauska katsoa kun tuommonen kasa lappalaisia peuhaa keskenään. Aina vetää hymyn korviin :)
Lenkkeilyn jälkeen käytiin vielä viereisen ala-asteen pihalla treenailemassa koirien kanssa. Harjoteltiin yhdessä lähinnä näyttelyitä varten juoksemista ja seisomista. Koda oli pitkästä aikaa tosi hyvin mukana ja jopa innoissaan! Tosi hyvä mieli jäi.
Seuraavaksi heittelenkin järven jäältä otettuja kuvia. Sillon alko jo vähäse hämärtää, joten laatu ei välttämättä ole parasta, mutta eipä se haittaa.




















Värisuora

Tämän kaiken tohinan jälkeen meille saapuikin serkkuja vieraaksi ja heistä erityisesti pian kolme vuotias tyttö rakastaa peuhata koirien kanssa. Eli eivät päässeet karvanaamat vielä nokosille. Tosin Theddy piiloutui tältä "kauhu kakaralta" (Theddyn mielipide kaikista lapsista), joten Koda joutui paimentamaan pikkuista yksin.

Nyt kun viimein on hiljaisuus koittanut taloon ja vieraat lähteneet, niin pojatkin pääsivät ansaituille nokosilleen.