Useimmat ihmiset pystyvät helpommin suuriin kuin hyviin tekoihin.

Olen tässä pohtinut, että mistähän mahtaisi löytää oikeasti mukavaa koiraharrastus porukkaa? Semmosta porukkaa, missä olisi kannustava ja iloinen ilmapiiri ja mukavaa treenata, sekä touhuta yhdessä. Nimittäin sellaiseen en ole vielä törmännyt.
Kodan kanssahan me aloitettiin Kokkolassa koirakillan pentutreeneissä. Ajattelin, että onpas mukavaa päästä kunnon porukkaan treenaamaan ja tapaamaan muitakin koiraihmisiä. Noh, siellä ilmapiiri ei niin kamala vielä ollut, mutta en kehumaankaan lähtisi. Ihmiset olivat kovin totisella asenteella mukana ja kauheat suorittamisen tuskat, sekä halu näyttää "minun pentu osaa jo näin hyvin". Tottakai sieltäkin löyty muutama ihanakin tyyppi pentuineen, mutta sallikaa minun yleistää.
Kyllähän me pentukoulusta saatiin hyviä apuja, sekä vinkkejä, mutta aina sieltä jäi jostain syystä paha maku suuhun. Kaikki ne tylyt kommentit, kaikki ne nenän vartta pitkin tulleet katseet, kaikki ne seläntakana supatukset ja osoittelut jne. Monesti teki mieli kysäistä, että eikös me kaikki olla tultu pitämään koirien kanssa kivaa porukalla, oppimaan uutta ja saamaan aikaan iloista mieltä niin koirissa kuin omistajissakin, mutta vissiin asia ei näin ole?
Tähän väliin muutama otos meidän pentukoulu ajoiltamme.








Pentukoulusta etenimme aika nopeasti sellaiseen "perustoko" ryhmään, jossa oli kaiken ikäisiä ja kokoisia koiria omistajineen. Siellä kävimme pyörähtämässä huimat kaksi kertaa, jonka jälkeen päätin, että tämä jää tähän minun osaltani. Minun intoni lopahti hommaan täysin. Miksi maksaisin siitä, että käyn treeneissä, joista joudun lähteä huonolla mielin. Minulle tärkeää on tehdä juttuja koiran kanssa yhdessä hyvillä mielin ja tietyllä tavalla humoristisesti. Ei se mielestäni oli niin vakavaa ja totista puuhaa, niinkuin noissa treeneissä se tuumasi olla. Omistajat joiden sesset ei osanneetkaan juuri toimia niin millin tarkalleen oikein hermostuivat suunnattomasti ja suu meni entistä enemmän ruttuun. Itse yritän suhtautua koiran koulutukseen mahdollisimman positiivisin mielin, ettei minun tarvisi koiran virheistä suutahtaa tuollatavoin.

Mielestäni tuollaisissa treeni ryhmissä ihmisten tulisi unohtaa "oma koirani on paras ja osaa enemmän kun sun koira" -asenteensa ja olla kannustavampia toisia kohtaan ja avoimesti jakaa vinkkejä ja neuvojaan. Varmasti hyviäkin treenaus porukoita löytyy ympäri Suomen, mutta omalta paikkakunnaltani tälläistä en valitettavasti ole löytänyt ja siksipä olenkin tyytynyt harrastamaan koirieni kanssa kotona, jossa en tunne oloani ahdistuneeksi toisten ihmisten takia. Vaan saan nauttia yhdessä tekemisestä koirani kanssa rauhassa ilman tosikkojen "murhaavia" katseita, tylyjä kommentteja ja selän takana paskan puhumista. Tosin olisihan se mukava saada häiriötä ja kokeneempien kouluttajien apuja, mutta minkäs teet. Ehkä hyvällä tuurilla vielä pääsen mukaan porukkaan, jossa minunkin olisi mahdollista harrastaa koirieni kanssa hyvillä mielin!

Tosin tämä ilmiöhän ei ole vain koiraharrastuksen varjopuoli, vaan lähestulkoon minkätahansa harrastuksen. Ihmiset vain ovat niin kilpailuhenkisiä ja helposti kateellisia toisten suorituksille.
Ja ei siinä, voisi olla omat ryhmät vakavasti ja tosissaan treenaaville ihmisille, ja omat ryhmät sitten meille vähän lepposammin suhtautuville koiranomistajille, mutta tuntuu, että vaikka niitä lepposampiakin ryhmiä olisi, niin helposti se meininki aina menee vakavaksi ja tosikkomaiseksi.
Kuten esimerkiksi jos mietitään match showta... Mätsärithän pitäisi nimenomaa olla niitä leikkimielisiä näyttelyitä, jossa kenties olisi tätä lepposampaa meininkiä, mutta ainakin ne mätsärit missä itse olen ollut, niin meininki on ollut kaikkea muuta kuin leikkimielistä ja lepposaa. Hirveät paineet siittä, suoriutuuko koira nyt niinkuin ollaan harjoiteltu ja jos ei, niin koiraa riuhdotaan remmissä ja naama on omistajalla jälleen kerran moninkerroin rutussa ja hauskanpidosta ei ole tietoakaan. Ja itse olen ainakin saanut kokea monta seläntakana ilkkuvaa ja puhuvaa ihmistä, kun itse on koiran kanssa mokannut kehässä. Eihän siitä voi hyvä mieli jäädä? Ehkä satun vain olemaan yliherkkä persoona, kun pahoitan mieleni moisesta, mutta näin se on. Kaipaan koiraharrastuksiin paljon enemmän kannustusta ja positiivistä meininkiä kanssa harrastajilta!

Loppuun heitän piristykseksi kuvaa noista energiaa puhkuvista söpöläisistä. Ens kertaan, hellurei :)