Älä itke äläkä raivoa. Ymmärrä.

Seuraavaksi olisi vuorossa esittelyä ja lisätietoa minun omasta mammanpojastani, Kodasta. Hassua sinänsä, kun viimeksi oli tarkoitus kehuskella teille Theddyä, niin eiköhän se kakara ollut täysi hirviö juuri ennen juttuni kirjoittamista, jolloin ei oikein tehnyt mieli sitä kehua kiltiksi nallukaksi. Ja nyt sopivasti kun tuumasin kehuskella Kodan fiksuutta ja halua toimia ja tehdä kanssani kaikkea missä vain ja milloin vain, niin eiköhän herra päättänyt pitää tänään "minä en osaa mitään, minua ei kinosta" -päivän. Oltiin äskettäin Kodan kanssa ulkona ja tarkoitus oli kuvata tätä postausta varten temppuilu videota, kuten Theddynkin kanssa viimeksi tehtiin, mutta hermothan siinä meinas mennä, kun herraseni ei halunnu muutako syödä lunta ja pällistellä tietämättömän näköisenä kameran edessä. Jotenkin nää koirat näköjään aistii postausideani ja yrittää sabotoida ne. Mutta minähän en lannistu niin helpolla!

Suurammaksi osaksi aikaahan Koda on itse täydellisyys, ainakin lähestulkoon. Välillä tuntuu jopa, että se osaisi lukea ajatuksiani ja toimia niiden mukaisesti. Esimerkiksi usein uusia temppuja harjoitellessa, se jostain syystä ymmärtää niiden ideat käsittämättömän nopeasti, aivan kuten lukisi ajatukseni. Hoksottimet sillä kyllä on kohdillaan, paitsi tosiaan tänään. Kodan kohdalla käy täydellisesti toteen lausahdus, jota lapinkoira piireissä on tullut kuultua. "Suomenlapinkoira on niin viisas, että se osaa tekeytyä tyhmäksi".

Kodaa voisi kehuskella myös sillä, että se on aina ollut melkoinen linssilude. Ainakin minulle tärkeää on, että koira tykkää poseerata kameralle missä ja milloin tahansa, koska intohimoni on näpsiä karvaturreistani kuvia ja usein kuulenkin minulle sanottavan "Eikö sulla ole jo miljoona samanlaista kuvaa koiristasi?". Höpöhöpö, kaikki kuvat ovat ainutlaatuisia, ja niitä on sitten mukava myöhemmin katsella ja muistella, vaikkakin niitä saattaa olla "hieman" paljon. Tässä seuraavaksi muutama otos linssiluteestani.


 "Äiti äiti! Ota kuva ku mä oon tatti."
 "Ota nyt se kuva ku oon niin ryhdikäs"



"Mä olen komein hurtta"

Seuraavaksi voisinkin esitellä vähäsen Kodan kasvua ja kehitystä pienestä arasta lapinkoira pallerosta suureksi ja hienoksi urokseksi. Kodahan tosiaan oli alkuun muutamat ensimmäiset kuukaudet hirmuisen arka kaveri ja kovasti on tehty töitä, että siittä pelokkaasta pikkuisesta on saatu tämmöinen peloton isompi kaveri. Siinä on siis ainakin onnistuttu ja ylpeä olen.




Koda tulikin juuri muistuttamaan olemassa olostaan ja kertomaan, että hänellä ois nälkä, joten lopettelen tältä erää tähän, ja menen ravitsemaan kullannuppuni. Heitän tähän loppuun vielä Kodan temppuilu settiä, joten heipati hei ja ens kertaan! (: