Uudet tuulet

Meidän perheeseen alkaa uudet tuulet puhaltamaan vuoden vaihteen jälkeen. Nimittäin minä vaihdan uuteen työpaikkaan 7. päivä tammikuuta. Tämä työpaikan vaihdos vaikuttaa vahvasti meidän koko arkeen, vaikkakin tulen edelleenkin toimimaan lastenhoitajana päiväkodissa kuten tähänkin asti. 

Kohta olen työskennellyt vuoden tässä nykyisessä työpaikassani, vuorohoidossa, Vuokatissa. Eli se on tietänyt 37 kilometrin työmatkaa, eli päivässä olen joutunut käyttämään ajokilometreihin sen reilun tunnin aikaa. Mielestäni se on aika paljon aikaa ja tämä on ollut suurin syy työpaikan vaihdokseen, sillä tämä tuleva uusi työpaikkani sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä kotoani. Sinnehän siis hurauttaa vaikka polkupyörällä kymmenessä minuutissa.

Sen lisäksi, että työmatkani lyhenee huomattavasti, niin siirryn myös vuorotyöstä normaaliin päivätyöhön, nimittäin tämä päiväkoti on ihan tavallinen päivä päiväkoti, eli on auki 6.30-17.30. Siispä minulta loppuu pitkän pitkät yövuorot, viikonlopputyöt ja muut ja siirryn ns. "tavallisten ihmisten" aikatauluihin. Tämä muutos mahdollistaa sen, että voin alkaa harrastamaan jotain, esimerkiksi osallistua koirien kanssa harrastuskursseille ym, mikä on ollut kovin haasteellista vuorotyötä tekevänä ja kun ne vuorot ovat aina tiedossa vain yhdeksi viikoksi eteenpäin. Siispä tästä alkaa siis oman elämän suunnittelu, kun viikonloputkin ovat aina vapaita, niin pystyy suunnitella menoa ja meininkiä myös niille hyvissä ajoin etukäteen.

Juuri yövuorosta tulleena. "Mamma hei, meillä oli sua ikävä. Tiedetään että sua väsyttää, joten me tullaan sun seuraksi nukkumaan!"

Uskon, että koirat tulevat pitämään tästä muutoksesta kovasti. Elämään tulee pysyvämpiä rutiineja kellon mukaan ja tosiaan kun illat ovat aina vapaita niin on mahdollisuus osallistua ohjattuihin treeneihin yms. Olenkin jo innoissaan alkanut etsimään kivoja kursseja meille ja kenties ihan uusia harrastuksia itselleni!

Onhan tässä vuorotyössäkin toki puolensa ollut. Hyvin vaihtelevaa ja monipuolista. On kivaa kun joskus on keskellä viikkoakin vapaata (kuten esimerkiksi juuri nyt). Joskus on kiva olla viikonloppuisin töissä kun on vähän lapsia ja saa keksiä kaikkea kivaa heidän kanssaan. Yövuorotkaan eivät ole tuottaneet ongelmia. Mielenkiinnolla siis odotan kunhan olen päivätyötä hetken tehnyt, että kumpi se tuntuukaan omasta mielestä kivemmalta. Jotenkin tuntuu, että päivätyö mahdollistaa kuitenkin enemmän sitä omaa elämääkin. Tällä hetkellä kun itsellä on juuri se fiilis, että elämässä isoin ja tärkein asia on se työ, enkä tahdo, että se niin on. Haluan enemmän tilaa kaikelle muulle.

Sain tämän ilouutisen uudesta työpaikastani tänään, mutta ilon kiljahdusten sijaan olenkin vain itkenyt koko päivän. Miksikö? No koska olen tämän kuluneen vuoden aikana ehtinyt kovasti kiintymään nykyiseen työpaikkaani ihan johtajasta lähtien. Nyt joudun sitten jättämään kaikki ihanat työkaverit ja lapset. Johtajaakin suretti ilmoitukseni lähdöstä ja se vain pahensi omaa oloani. Surettaa lähteä, mutta tässä muutoksessa on paljon niitä hyviä puolia ja se helpottaa ennen kaikkea tätä omaa arkea. Täytyy vain toivoa, että uudessa paikassakin viihdyn yhtä hyvin kuin tässä nykyisessä!

Niin ja hei. Mites se mainos menikään.. se joku kahvi mainos, jossa on Cheek, joka sanoo: "Parempi muuttunu, ku juuttunu!"

Ps. Pakko vielä mainita mimmonen sylivauvva Rukasta on tullu. Aina ja kaikkialla pitää päästä syliin. Kotona, pentukoulussa, koirapuistossa, eläinlääkärissä ja ihan vain siksi, koska sylissä on kivaa. Tälläkin hetkellä se istua jököttää sylissä ja tämän postauksen tekokin on ollut melko hidasta, kun ei tämä mikään pieni kaveri enää ole... kunnon jöllikkä, joka peittää kivasti näkyvyyttä näytölle, mutta eihän sitä raaski lattialle laskea, kun kerta toinen tahtoo sylissä nököttää. (Miten niin joku on lellivauvva?)