Onnellisuus käyräni on hyvin korkealla. Olo on ihana. Enää yksi työvuoro ennen pitkää lomaa. Kohta puoliin starttaan viimeistä kertaa töihin nykyiseen työpaikkaani. Viimeinen yövuoroni, 16 tuntia ja sitten oon valmis lomailemaan ja loppiaisen jälkeen uuteen työpaikkaan. Tiedossa siis tosiaan pitkä joululoma, joka on kyllä mukava nollaus ennen uuteen työpaikkaan siirtymistä.
Viikonlopun aikana pakataan ja lähdetään viettään lomaa Kokkolaan äitin lihapatojen äärelle. Ihanaa ihanaa, en malta oottaa. Toivottavasti koirat tulevat hyvin juttuun, ettei joulu ole pelkkää säätämistä kolmen uroksen kanssa. Uskon että alkuun on taas sitä sekoilua, mutta sitten varmasti rauhottuu tilanne kun ollaan kuitenkin niin pitkään. Theddy ja Rukahan ne juttuun tulee loistavasti, toivottavasti vieläkin, mutta Kodalla viime kerralla oli ongelmaa sisätiloissa noiden ylivilkkaiden kavereiden kanssa. Ihan kuin sillä olisi joku ahtaanpaikankammo tai jotain, kun se ei yhtään siedä jos toiset härveltää sisällä hänen silmiensä alla. Pitää siis antaa Theddyn ja Rukan remuta ulkona mahdollisimman paljon, että malttaisivat sisällä olla sitten rauhassa, ettei Kodan tarvitse menettää hermoja.
Tämä nykyisestä työpaikasta luopuminen on ottanut koville. Eilen "hyvästelin" suurimman osan lapsista ja työkavereista, koska tänään en enää kaikkia näe kun yövuorossa olen. Eilen tuli monet itkut itkettyä. En oisi uskonut, etten yhtään pysty pokkaa pitämään vaan hirmuinen itku iski useampaan otteeseen. Noista ihmisistä on vain tullut niin tärkeitä. Saa nähä meneekö tänään koko yö itkiessä. Mutta minkäs sille mahtaa, eteenpäin täytyy mennä!
Ennen joululomalaitumille siirtymistä kerettiin tänään käydä vielä moikkaamassa belgianpaimenkoira tyttöä Lystiä, kun hän ja omistajansa tulivat meidän mukaan lumisiin maisemiin lenkkeilemään. Lystiä ovat pojat nähneet pari kertaa aikaisemminkin ja tulevat ihanasti juttuun keskenään. Lysti se vain on niin kovin ketterä tyttö, ettei meinaa meijän karhunpojat perässä pysyä. Pakkasta täällä on jo yli kymmenen asteen, mutta kameraa päätin kuitenkin ulkoiluttaa myös. Tässäpä siis postauksen lopuksi kuvasatoa aamupäiväiseltä lenkiltämme.
Tämä nykyisestä työpaikasta luopuminen on ottanut koville. Eilen "hyvästelin" suurimman osan lapsista ja työkavereista, koska tänään en enää kaikkia näe kun yövuorossa olen. Eilen tuli monet itkut itkettyä. En oisi uskonut, etten yhtään pysty pokkaa pitämään vaan hirmuinen itku iski useampaan otteeseen. Noista ihmisistä on vain tullut niin tärkeitä. Saa nähä meneekö tänään koko yö itkiessä. Mutta minkäs sille mahtaa, eteenpäin täytyy mennä!
Ennen joululomalaitumille siirtymistä kerettiin tänään käydä vielä moikkaamassa belgianpaimenkoira tyttöä Lystiä, kun hän ja omistajansa tulivat meidän mukaan lumisiin maisemiin lenkkeilemään. Lystiä ovat pojat nähneet pari kertaa aikaisemminkin ja tulevat ihanasti juttuun keskenään. Lysti se vain on niin kovin ketterä tyttö, ettei meinaa meijän karhunpojat perässä pysyä. Pakkasta täällä on jo yli kymmenen asteen, mutta kameraa päätin kuitenkin ulkoiluttaa myös. Tässäpä siis postauksen lopuksi kuvasatoa aamupäiväiseltä lenkiltämme.
Voi vitsit, harmi, että lähtö on ottanut noin koville. Toisaalta se kertoo vaan siitä miten tärkeitä niistä ihmisistä on tullut, kuten sanoitkin :) Kyllä se siitä vielä hellittää ja antaa itkun vaan tulla jos on tullakseen! Mukavaa lomaa, rentoudus nyt oikein olan takaa ja riehu karvapalleroiden kanssa! Mulla on enää yksi päivä jäljellä ja sit saa levätä kokonaisen viikon, huh! :)
VastaaPoistaOi kiitos paljon jälleen kerran ihanan piristävästä kommentistasi :) Tosiaan tänä aamuna töistä viimeisen kerran lähtiessä itkuhan siinä tuli, mutta kyllä se tästä. Nyt nautitaan täysin rinnoin lomasta! Ja ihanaa lomaa myös sinulle :)
Poista