Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt ♫

Hahaa! Mun oli aivan pakko tulla taas kerran kiusaamaan teitä tämmösellä kunnon pakkaspostauksella. Onkohan näitä jo turhan monta? Nojaa, sitten on!

Tänään oli siis sunnuntai. Eli meidän vanha kunnon retkeilypäivä. Sää oli ihana, vaikkei aurinko tälläkertaa paistanutkaan. Sen sijaan sateli hiljalleen lunta ja se toi ihanaa tunnelmaa. Lähdettiin siis poikaystävän ja koirien kanssa reippailemaan ja seikkailemaan uuteen metikköön, jossa ei ennen olla käyty samoilemassa. Ollaan taidettu aina löytää jotain hienoa tai kiinnostavaa näillä meidän retkillä ja tälläkään kerralla tämä uusi seikkailu ei meitä pettänyt. Vastaan tuli taas vähän kaikenlaista. Kuten mm. vessanpönttö. Kyllä. Vessanpönttö keskellä metsää. Kukahan on mahtanut sen sinne raijjata ja miksi?! Löydettiin me myös kaunista luontoakin. Nimittäin hieno talvinen suo, sekä pieni pirunpelto. Se on mahtava tunne, kun rämpii metsässä ja yhtäkkiä eteen ilmestyy jotain erilaista ja hienoa. Varsinkin tuo pirunpelto oli mukava yllätys keskellä metsää. 

Theddykin löysi mieleisensä yllätyksen.. Nimittäin paikka jossa oltiin, oli myös mitä ilmeisemmin hirvieläinten suosiossa. Arvatkaahan kenen lemppari herkkua on jäätyneet hirvenpapanat?! No juuh.. juuri niin.. Theddylle kyllä maistui. 

Retkellä hurahti pari tuntia nopeasti ja ei se parinkymmenen asteen pakkanen tuntunut miltään kun oli taas hyvin pukeuduttu. Tosin en kyllä tiiä mikkä supersormet mulla on, koska pystyin olla hyvin ilman hanskojakin, kun kuvasin. Ei tullut kylmä ollenkaan. Ja ei, ei niistä tunto ollut lähtenyt, tunsin kyllä sormeni ihan hyvin, mutta ei ne paleltunu. En tiedä miten se on edes mahdollista..

Mutta.. jos sinun luotasi löytyy tutkimattomia metsiä, niin suosittelen lähtemään koluamaan niitä läpi. Ikinä ei tiedä mitä sieltä löytää!

Onneksi ei vilukissoja

Oli ihana herätä tänä aamuna ja huomata, että tänäänkin pääsee nauttimaan ihanasta pakkaspäivästä. Lenkille lähtiessä mittari näytti -23, joten vaatettakin tuli puettua päälle useampi kerros, että varmasti tarkeni. Onnistuin kyllä pukemaan täydellisesti, kun en tuntenut kylmää laisinkaan. Mulla oli koko lenkin ajan ihan lämpönen fiilis ja ainut mistä tiesi, että on kova pakkanen oli se, että ripset jääty toisiinsa kiinni ja meni ihan kuuraan.

Mä tarkenin seuraavanlaisella asukokonaisuudella; fleece kerrasto (housut ja paita), niiden päälle lökärit ja fleecetakki, ja niiden päälle vielä tuulipuku (housut ja takki). Villasukat oli jalassa ja kunnon rukkaset kädessä. Ei tuumannukkaa jäätyä varpaat eikä sormet. Päässä oli kypärälakin tapanen ja melko ohut pipo. Näillä tarettiin paremmin kuin hyvin, eikä liian kuumakaan tullut. 

Tänään päätin pyhittää enemmän aikaa Kodalle. Ollaan vietetty aikaa ihan kahestaan, ilman Theddyä. Lenkkeiltiinkin kahestaan ja Koda oli jotenkin superhyper energinen ja pirtsakka. Hyvä päästä senkin välillä eroon hulivili Theddystä. 

Onneksi sitä omistaa tuommosia turrikoita, jotka ei pakkasta kavahda. Ois kurja jos ite vaan tykkäis tommosista pakkaskeleistä ja koiraa ei yhtää huvittais palelluttaa itteensä tarpomalla tuolla hangissa. Suomenlapinkoira on minulle siis oiva kumppani tässäkin mielessä, kun molemmat tykätään talvesta ja paukku pakkasistakin. 

Pirteä pakkassää

Tänään oli aivan ihana talvisää! Voi että minä nautin ja niin myös koirat. Heti töistä (työharjoittelusta) päästyäni suunnattiin äitin, sekä koirien kanssa mökille nautiskelemaan auringon paisteesta ja kipakasta pakkasesta, joka mukavasti poskia pisteli. Kamera raasukin joutui mukaan tuonne pakkaseen ja se tuskin nautti yhtä kovasti kuin me. Tosin onhan tuo Sony hyvin pärjännyt edellisienkin talvien kuvausreissut kovemmissakin pakkasissa. Lujaa tekoa!

Oli niin mukava päästä lenkkeilemään pitkästä aikaa valoisaan aikaan, kun viikolla ei koskaan ole kerennyt lenkille kun vasta sitten pimeän aikaan. Tänään siis pääsin töistä jo 12 aikaan. Toivottavasti tämmösiä valoisia talvipäiviä on tulossa paljon lisää. Eihän näistä voi kun nauttia! Lisää tämmöisiä päiviä, kiitos!

Toivottavasti tekin olette päässeet nauttimaan ihanasta talvipäivästä!

Metsäretkeilijät menossa taas

Hieman on erilaista retkeillä luonnossa tänä talvena, kuin vertaa viime vuoteen. Aivan kuin yllä olevista kuvista voi huomata. Kuvat on otettu samoihin aikoihin näin tammikuun alussa. Ja kyllä ainakin minä voin sanoa, että mielummin hyppäisin seikkailemaan tuohon vasemman puoleiseen kuvaan, eli viime vuoden maisemiin näiden sateisten ja harmaiden lenkkeily säiden sijaan. Mutta niinhän se on, ettei se valittamalla parane, vaan on tyydyttävä siihen mitä on. Tosin minä ainakin oon täällä peukut ja varpaat pystyssä, että sitä lunta saatais ehkä jopa tän viikon loppupuolella, niinkuin vähän on lupailtukin. 

Eilettäin seikkailtiin koirien, sekä poikaystäväni kanssa jälleen aivan uusissa maisemissa. Löydettiin kivoja kuvaus paikkoja ja välillä aivan jänskätti, kun oltiin niin keskellä mehtää, ja kun karhuthan nyt saattaa olla hereillä, kun säät on mitä on, ja tuolla mehtikössä missä oltiin, oli niin täydellisiä karhun nukkumapaikkoja ettei toista. Kyllä sitä sydän pamppaili välillä, että mitäs jos sieltä joku mörrikkä yhtäkkiä kömpiski esille, mutta onnekksi nämä jäi vain mielikuvituksen tasolle. Koiratkin kyllä lisäs omalla vainoharhaisuudellaan sitä jännitystä ainakin minulle, koska niillä on tapana tehdä niin, että jos aistivat minun jännittävän tai pelkäävän jotain, niin ne alkaa hullunlailla vilkuilla joka puolelle ja muka kuulevat jotain ja saattavat murista ja möristä olemattomille. Huih. 

Mutta jokatapauksessa viihdyttiin luontoretkellämme useampi tunti ja oli taas kiva löytää uusia maisemia. Vielä sinne samaan metsään jäi kyllä paljon reittejä tutkimatta, joten sinne palataan varmasti vielä joskus! Paikka oli niin koirienkin mieliin, kun paljon uusia hajuja metsäneläimistä ja Theddyn riemuksi paljon rapakoita joissa polskia ja kiviä joilla loikkia. 

Me ollaankin kyllä melko hulvaton näky meidän metsäretkillä, koska minä yritän epätoivoisesti suojella meidän älyvapaata ja uhkarohkeaa Theddyä. "Älä hyppää sieltä alas.. eijeijei.. no hyppäsit jo." ... "Varoppa Theddy liukkaita kiviä.. tuu pois sieltä.. kato ku sä kohta luiskahat sieltä alas.. nonii.. just noin.. mitä mää sulle justii sanoin!"  ... "Theddy EI! Älä pliis pyöri siellä hirven kakkassa." ... "POIS SIELTÄ! Se on tosi likanen oja. Hyi ku haisee.. HEI... mitä mää just sanoin? Älä ui siellä!" ... "EI ! HERRANJUMALA! Heti pois sieltä heikoilta jäiltä. Ne sortuu ihan just ja sää hukut. Kuulitko? Hushus.. pois sieltä!" ... "Theddy hei. Et sä voi hyppiä Kodan niskaan korkeilta kiviltä.. rauhottuisit jo pliis"... On se kuulkaas vaan melkosta touhua tuon ikiliikkujan kanssa!

Pieni pörröhäntä

Ei hätää. Minä olen täällä taas! 

Nojaa, tuskin kukaan teistä lukijoista kerkesi minua kaivatakkaan, koska olen ollut blogin ääreltä pois vain muutaman hassun päivän, mutta itselläni kerkesi jo tulla ikävä teitä, sekä blogia. Tuntuu ihan hassulta, kun en ole kolmeen päivään tänne mitään rustaillut. Toisaalta voihan se vaan olla hyvä, kun on hetken täälläkin hiljaa. Ei tuu teilläkään mun jutut korvista ulos. 

Muutaman päivän hiljaiselo tuntuu pitkältä ehkä siksi, koska mulla oli tossa ennen joulua melkolailla päivittäin postauksia. Nyt tämä postailettomuus on johtunut lähinnä siitä, että en oo ihan hirveesti koneella kerennyt istuskella ja vaikka olisinkin, niin ei minulla tänne blogin puolelle ole ollut mitään matskua laittaa. Kuvaus into on totaalisesti kadoksissa. Syy siihen löytyy, kun kurkkaa ikkunasta ulos. Tavallisesti heilun kamera kädessä lenkeillä, mutta nyt ei jaksa raahata kameraa mukana, kun kaikkialta saa vain niin synkkiä kuvia. Toisaalta yksi päivä harmitti kamalasti, kun kamera jäi kotiin kun mentiin "tutkimusretkelle" koirien ja poikaystäväni kanssa meille uuteen ja vieraaseen metsään. Se oli jotenkin todella hieno, ja siellä olisi voinut mielellään kameran kanssa heilua. Noh, sinne kyllä varmaasti eksytään vielä toistekkin. 

Mitäs sitten olen puuhastellut viime päivät, kun en kerran ole kuvannut, enkä istunut koneella? Noh, aika hyvin on aika kulunut saamieni joululahjojen parissa. Niitä kun sattui tulemaan vielä kasa lisää vielä aaton jälkeenkin. Saamiani kirjoja on tullut ahmittua aikalailla, sekä perheen kanssa on kulutettu yhdessä aikaa lautapelien äärellä oikein urakalla. Eli kaikkea kivaa siis!

Tänä aamuna tuttu kurre kävi moikkaamassa lintujenruokintapaikalla. Sillä näytti olevan hirmuinen nälkä ja auringonkukansiemenet maistuivat kyllä. Nappasinpa pitkästä aikaa kamerankin kätösiini, kunnes tajusin, että aamuhämärä ei ole paras mahdollinen edellytys hyville kurre kuville. Pyysin kurrea palaamaan poseeraamaan valoisampaan aikaan. Sitä odotellessa..

Kuutamon loisteessa

Kuu. Tuo ainoa maata kiertävä taivaankappale. Sitä on aloittelevankin kuvaajan mukava ikuistaa kameralle, sillä se ei kovin nopeaa pakene paikalta, vaan olla möllöttää paikallaan niin, että sinulla on ihan rauhassa aikaa etsiskellä sopivia asetuksia kameraan, jotta saat kuvaan muutakin kuin ylivaloittuneen valopallon. 

Itsekkin tykkään aina silloin tällöin käydä napsimassa tuosta loistavasta pallosta kuvia, vaikkakin se on melko arkipäiväinen kohde. 

Jos lukijoiden joukosta löytyy kuvaajia, jotka eivät vielä ole onnistuneet kuusta saamaan kelpo kuvia. Vaan kuvissa möllöttää se iso valkoinen läntti. Niin teille voisin muutaman ohjeen mainita kuun kuvaamiseen. Elikkäs jalusta on ehdoton yötaivaan kuvaamiseen, ainakin minulle. Ja arvatenkin millään automaatilla et saa hienoja kuu kuvia, vaan käytetään manuaalia. Sieltä asetukset sitten väännetään jotakuinkin niin, että ISO-herkkyys on mahdollisimman pieni, suljin aika onkin sitten nopea ja aukko suurehko. Parhaat asetukset oppii kuinkas muuten kuin kokeilemalla! 

Eilen illalla saatiin nauttia iltalenkki tavallista valoisammissa tunnelmissa, sillä upea täysikuu loisti yötaivaalta. Mentiin poikien kanssa tätä oikein merenrantaan ihastelemaan. Kyllä se kuu valaisikin mainiosti. Paljon kivempi oli lenkkeillä kun ei tarvinut tihrustaa pelkän otsalampun valossa. Voi kun se täysikuu möllöttäisi siellä taivaalla joka iltalenkillä! Ylläolevista kuvista kaksi viimeisintä on eiliseltä illalta. Suuret kiitokset kuu-ukolle valoisasta lenkistä :)

Kesämuistelointi -haaste

Köhköh. Ätshiuuh. Niisk Niisk. Oi kyllä, minä ollen jälleen kerran sairaana. Kerkesin viettää pari antoisaa päivää työharjoittelussani pienten muksujen kanssa, mutta sitten heti minun heikko vastustuskykyni romahti ja kunnon räkätauti pääsi jylläämään ja otti vallan. Oon viimepäivät maannu sängyn pohjalla maristen ja voihkien, mutta nyt on ainakin sen verran parempi olo, että jaksoin raahautua tietokoneen ääreen ja blogin kimppuun. Ja nyt kun olo on mitä on ja ulkona sääkin on mitä on, niin tekee aivan mieli muistella viime kesää. Oijh, väkisinkin nousee hymy korville kun sulkee silmänsä ja kelaa viime kesän lämpöisiä ajatuksia läpi.  

Tämän kesämuisteloinnin toteutan haasteen merkeissä. Sillä nappasin haasteen lukemastani My happybubble nimisestä blogista. Haasteen ideahan on siis seuraavanlainen:

"Laita seitsemän kuvaa viime kesästäsi, selitä kuvat vain yhdellä sanalla ja haasta sen jälkeen muita blogeja tekemään sama."

Kieltämättä oli kyllä hirmuisen vaikea valita kaikista kesän kuvista vain ne seitsemän, mutta nämä seitsemän valikoituivat parhaimmiksi, koska niistä heräsi itselle niin voimakkaat kesämuistot. Vaikka minä itse rakastankin talvea, niin kyllä sitä kesääkin tuli hirmuinen ikävä tätä tehdessä. 

Mutta tosiaan.. haasteeseenhan toki kuuluu myös haastaa toisia bloggaajia. Päätin, haastaa seuraavat viisi blogia:

http://pitsisiivinkohtiunelmia.blogspot.fi

http://make-the-world-go-round.blogspot.fi/

http://alisanmn.blogspot.fi/

http://raurx.blogspot.fi/

http://emppuksiii.blogspot.fi/