Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt ♫

Hahaa! Mun oli aivan pakko tulla taas kerran kiusaamaan teitä tämmösellä kunnon pakkaspostauksella. Onkohan näitä jo turhan monta? Nojaa, sitten on!

Tänään oli siis sunnuntai. Eli meidän vanha kunnon retkeilypäivä. Sää oli ihana, vaikkei aurinko tälläkertaa paistanutkaan. Sen sijaan sateli hiljalleen lunta ja se toi ihanaa tunnelmaa. Lähdettiin siis poikaystävän ja koirien kanssa reippailemaan ja seikkailemaan uuteen metikköön, jossa ei ennen olla käyty samoilemassa. Ollaan taidettu aina löytää jotain hienoa tai kiinnostavaa näillä meidän retkillä ja tälläkään kerralla tämä uusi seikkailu ei meitä pettänyt. Vastaan tuli taas vähän kaikenlaista. Kuten mm. vessanpönttö. Kyllä. Vessanpönttö keskellä metsää. Kukahan on mahtanut sen sinne raijjata ja miksi?! Löydettiin me myös kaunista luontoakin. Nimittäin hieno talvinen suo, sekä pieni pirunpelto. Se on mahtava tunne, kun rämpii metsässä ja yhtäkkiä eteen ilmestyy jotain erilaista ja hienoa. Varsinkin tuo pirunpelto oli mukava yllätys keskellä metsää. 

Theddykin löysi mieleisensä yllätyksen.. Nimittäin paikka jossa oltiin, oli myös mitä ilmeisemmin hirvieläinten suosiossa. Arvatkaahan kenen lemppari herkkua on jäätyneet hirvenpapanat?! No juuh.. juuri niin.. Theddylle kyllä maistui. 

Retkellä hurahti pari tuntia nopeasti ja ei se parinkymmenen asteen pakkanen tuntunut miltään kun oli taas hyvin pukeuduttu. Tosin en kyllä tiiä mikkä supersormet mulla on, koska pystyin olla hyvin ilman hanskojakin, kun kuvasin. Ei tullut kylmä ollenkaan. Ja ei, ei niistä tunto ollut lähtenyt, tunsin kyllä sormeni ihan hyvin, mutta ei ne paleltunu. En tiedä miten se on edes mahdollista..

Mutta.. jos sinun luotasi löytyy tutkimattomia metsiä, niin suosittelen lähtemään koluamaan niitä läpi. Ikinä ei tiedä mitä sieltä löytää!

Pirteä pakkassää

Tänään oli aivan ihana talvisää! Voi että minä nautin ja niin myös koirat. Heti töistä (työharjoittelusta) päästyäni suunnattiin äitin, sekä koirien kanssa mökille nautiskelemaan auringon paisteesta ja kipakasta pakkasesta, joka mukavasti poskia pisteli. Kamera raasukin joutui mukaan tuonne pakkaseen ja se tuskin nautti yhtä kovasti kuin me. Tosin onhan tuo Sony hyvin pärjännyt edellisienkin talvien kuvausreissut kovemmissakin pakkasissa. Lujaa tekoa!

Oli niin mukava päästä lenkkeilemään pitkästä aikaa valoisaan aikaan, kun viikolla ei koskaan ole kerennyt lenkille kun vasta sitten pimeän aikaan. Tänään siis pääsin töistä jo 12 aikaan. Toivottavasti tämmösiä valoisia talvipäiviä on tulossa paljon lisää. Eihän näistä voi kun nauttia! Lisää tämmöisiä päiviä, kiitos!

Toivottavasti tekin olette päässeet nauttimaan ihanasta talvipäivästä!

Metsäretkeilijät menossa taas

Hieman on erilaista retkeillä luonnossa tänä talvena, kuin vertaa viime vuoteen. Aivan kuin yllä olevista kuvista voi huomata. Kuvat on otettu samoihin aikoihin näin tammikuun alussa. Ja kyllä ainakin minä voin sanoa, että mielummin hyppäisin seikkailemaan tuohon vasemman puoleiseen kuvaan, eli viime vuoden maisemiin näiden sateisten ja harmaiden lenkkeily säiden sijaan. Mutta niinhän se on, ettei se valittamalla parane, vaan on tyydyttävä siihen mitä on. Tosin minä ainakin oon täällä peukut ja varpaat pystyssä, että sitä lunta saatais ehkä jopa tän viikon loppupuolella, niinkuin vähän on lupailtukin. 

Eilettäin seikkailtiin koirien, sekä poikaystäväni kanssa jälleen aivan uusissa maisemissa. Löydettiin kivoja kuvaus paikkoja ja välillä aivan jänskätti, kun oltiin niin keskellä mehtää, ja kun karhuthan nyt saattaa olla hereillä, kun säät on mitä on, ja tuolla mehtikössä missä oltiin, oli niin täydellisiä karhun nukkumapaikkoja ettei toista. Kyllä sitä sydän pamppaili välillä, että mitäs jos sieltä joku mörrikkä yhtäkkiä kömpiski esille, mutta onnekksi nämä jäi vain mielikuvituksen tasolle. Koiratkin kyllä lisäs omalla vainoharhaisuudellaan sitä jännitystä ainakin minulle, koska niillä on tapana tehdä niin, että jos aistivat minun jännittävän tai pelkäävän jotain, niin ne alkaa hullunlailla vilkuilla joka puolelle ja muka kuulevat jotain ja saattavat murista ja möristä olemattomille. Huih. 

Mutta jokatapauksessa viihdyttiin luontoretkellämme useampi tunti ja oli taas kiva löytää uusia maisemia. Vielä sinne samaan metsään jäi kyllä paljon reittejä tutkimatta, joten sinne palataan varmasti vielä joskus! Paikka oli niin koirienkin mieliin, kun paljon uusia hajuja metsäneläimistä ja Theddyn riemuksi paljon rapakoita joissa polskia ja kiviä joilla loikkia. 

Me ollaankin kyllä melko hulvaton näky meidän metsäretkillä, koska minä yritän epätoivoisesti suojella meidän älyvapaata ja uhkarohkeaa Theddyä. "Älä hyppää sieltä alas.. eijeijei.. no hyppäsit jo." ... "Varoppa Theddy liukkaita kiviä.. tuu pois sieltä.. kato ku sä kohta luiskahat sieltä alas.. nonii.. just noin.. mitä mää sulle justii sanoin!"  ... "Theddy EI! Älä pliis pyöri siellä hirven kakkassa." ... "POIS SIELTÄ! Se on tosi likanen oja. Hyi ku haisee.. HEI... mitä mää just sanoin? Älä ui siellä!" ... "EI ! HERRANJUMALA! Heti pois sieltä heikoilta jäiltä. Ne sortuu ihan just ja sää hukut. Kuulitko? Hushus.. pois sieltä!" ... "Theddy hei. Et sä voi hyppiä Kodan niskaan korkeilta kiviltä.. rauhottuisit jo pliis"... On se kuulkaas vaan melkosta touhua tuon ikiliikkujan kanssa!

Voimia keräämässä

 

Kyllä sitä on heti astetta parempi fiilis! Käytiin nimittäin tänä aamuna koirien ja poikaystävän kanssa seikkailemassa luonnossa ja keräämässä voimia taas tulevaa viikkoa varten. Löydettiin todella kaunis erilaisten sammaleiden, sekä jäkälien peittämä metsäalue, jota ihasteltiin useampikin tovi. Siellä kamera räpsytti ja mieli lepäsi. Onneksi sitä toivomaani lunta ei ollut vielä sadellut, koska muuten olisi tuo upea paikka jäänyt löytämättä.

Ja voi sitä iloa, mikä tulee, kun näkee omat koirat superhypermega iloisina selvä hymy kasvoillaan kirmaamassa pelloilla ja metsissä, sitä ei voi sanoin kuvailla! Se vain on jotain parhautta. Jätin kyllä kaikki huolet ja murheet, sekä turhat stressit sinne kivenkoloihin ja nappasin matkaani paljon paremman olotilan. En tiedä kuvaisiko sana "puhdistautuminen" parhaiten sitä tunnetta, jonka metsän siimeksessä oleskelusta saa mukaansa. Vaikea sitä on sanoiksi pukea, mutta hieno tunne se on.

Tällähetkellä täällä talossa lemuaa lehmän lanta, vaikka kuinka yritin Theddyä suihkussa hinkata niin tuntuu, ettei se haju siittä mihinkään lähteny. Siellä se taas sai toteuttaa koiruuksiaan pyöriskelemällä ties missä kasoissa ja tappohan se siinä rytäkässä hiirulaisenkin, mutta on se kuitenkin omalla tavallaan niin sulonen, että saa anteeksi tuommoset. Tuossa vieressä se nyt tuhisee ihan väsyneenä. Kyllä näillä fiiliksillä taas jaksaa porskuttaa!

Luontoon MARS!

Tänä aamuna odotettiin poikien kanssa kovasti, että päivä alkaisi valkenemaan, jotta päästäisiin luontoilemaan. Äitilläni oli tänään vapaapäivä ja sehän tarkoitti sitä, että päästiin pitkästä aikaa meidän lemppariulkoilupoluille reippailemaan heti aamutuimaan. Ilma oli raikkaan viileä ja maassa oli jopa paikoittain kuuraakin! Niin se talvi vain lähestyy. Ihanaa.

Upea Houraatin ulkoilualueen luonto tarjosi taas hyvää mieltä, sekä stressihormonitason laskua. Koirillakin venähti hymy korviin lempparilenkkipolulla ja sitä jos jotain on ihana katsella. Vauhtiakin piisasi, kuten videoista saatatte huomata!

Tänään hymyilyn aiheenani oli myös se, että uusin Luonto -lehti kolahti postilaatikkoon. Jippii! Kyseinen lehti on kyllä ehdottomasti pompannut suosikki lehdekseni. Siitä löytyy aina mielenkiintoista lueskeltavaa ja hienoja luontokuviakin kaiken lisäksi. Kuten myös tälläkin kertaa. Lehdessä kirjoitettiin, että nykyään ulkona luonnossa liikkumista kutsutaan luontoliikunnaksi.Termi tarkoittaa kevyttä liikuntaa yhdistettynä luontoon. Eli ympäristö ja sen havainnointi ovat yhtä tärkeässä asemassa kuin itse liikuntasuorite. Voin siis sanoa harrastavani luontoliikuntaa!

Ps. Suurensin kuvakokoa hieman. Parempi vai huonompi? Kertokaa toki omia mielipiteitä :)