Mitä kuuluu, kukkuluuruu?

Nyt tiedossa vähän liibalaabaa tai toisin sanoen ajattelin 'parilla' sanalla kertoa ihan vain kuulumisiani. Eli mitä minulle siis kuuluu? No hyvää. Sanonko aina hyvää? Mmm.. ehkä? Sanonko hyvää vaikka se ei olisikaan välttämättä se totuus? Olenko koskaan sanonut että "ei.. minulle ei kuulu nyt hyvää.."? No anyway... nyt minulle tosiaan kuuluu pelkkää hyvää ja se on totuus. Minulle on kuulunut hyvää jo pitkään. En muista edes milloin viimeksi olisi ollut päivää paria pitempään huono fiilis. Joskus semmoisia oli usein ja jopa viikko tolkulla. Syystä tai toisesta. Joskus kun on tälläinen hyvä ja onnellinen fiilis kauan aikaa, niin alkaa pelkäämään, että milloin tapahtuu jotain pahaa ja koko pakka kaatuu. Tuttu tunne? Noh, tiedän kyllä, että semmoista on aivan turha murehtia. Täytyy nauttia silloin kun kaikki on oikeasti hyvin ja niinhän minä pyrin tekemäänkin. 

Viime aikoina päiväni ovat kuluneet töitä etsien (tuloksetta), sekä ajokorttia havitellen. Teoriathan minulla tuli täyteen jo kesäkuussa, mutta nyt elokuun (heinäkuu autokoulu oli lomalla) aikana olen päässyt ajamaan jo pari kertaa kaupungissakin. Jännää. Ajojen lisäksi olen yrittänyt kovasti kotosalla opiskella teoriaa. Uskon, että musta tulee vielä kelpo kuski! 

Eli autokoulua ja töiden tuloksetonta etsintää. Hmm. Mitäs muuta. Noh, koska työttömänä lojun kotosalla, niin aikaa riittää paljon rakkaiden poitsujen kanssa puuhasteluun. Tuntuu, että me ollaan koirien kanssa taas jotenkin lähennytty kun vietetään niin paljon aikaa yhdessä ja nukutaan päiväunetkin kaikki kolme samassa sängyssä ja voi kyllä... kyllä se on ahdasta! Mutta jokatapauksessa mammanpojat kyllä nauttii mamman työttömyydestä täysin rinnoin. 

Oih miten paljon nautinkaan nyt kun ilmat alkavat viiletä ja illat pimetä. Lehdet alkavat pikkuhiljaa vaihtaa väripukuaan ja vettä satelee. Ilmassa voi jo melkein haistaa syksyn. Rakastan syksyä. Rakastan kyllä talveakin. Ne on mun lempparivuodenajat. Se tunne kun saat viimein käpertyä oikean täkin alle nukkumaan sen sijaan että kuumuuden vuoksi nukut pelkällä lakanalla. Oih!

Ainiin. Ehkä tahdon vielä mainita erään ihanan jutun tähän loppuun. Nimittäin minä ja poikaystäväni vietimme eilen kolmevuotispäiväämme. Hihi! 3 vuotta ollaan toisiamme kahteltu ja monta monta vuotta vielä edessä. Emme juhlistaneet päivää mitenkään ihmeellisesti. Poikaystäväni nukkui edellis yön työvuoron jäljiltä koko päivän ja minä olin kotosalla. Illalla kävin morottaan kultaa ja katsoimme how i met your motheria ennenkuin hän painui taas yövuoroon ja minä palasin kotiin. Voi miten paljon tahtoisinkaan meille oman kämpän, niin ei tarvisi ravata ees taas. Vaikka eihän tässä meillä ole kuin n. 2km välimatkaa, mutta silti. Tosiaan tiedän, että nyt juuri ei olisi mitään ideaa muuttaa mihinkään. Jos kerran kolme vuotta jo ollaan kestetty tätä järjestelyä niin kyllä sitä vielä täytyy koittaa jaksaa vähän lisää. Kyllä me se oma pesä keretään vielä rakentaa johonkin kun sen aika koittaa.

Mutta että tämmöstä pientä  sekavaa jaarittelua tähän väliin. Tämmösillä fiiliksillä jatketaan. Palaillaan!

Ps. Jos joku tietää jotain lukemisen arvoisia kirjoja, niin vinkatkaapa tänne suuntaan! ;)