Mitä Koda sanoo?

Kenellä muulla tuli otsikosta heti mieleen se eräs tietty biisi, jota yhteen väliin popitettiin joka tuutista. Biisi joka sai monen raivon partaalle, mutta itse ainakin aluksi siitä tykkäsin. Tosin nyt en yhtään tykkää kun kyseinen kipale alkoi pyörimään päässäni hurjaa tahtia, koska satuin itseasiassa ihan vahingossa heittämään tuollaisen otsikon tälle postaukselle. Noh, ei voi mitään. Toivottavasti biisi alkaa kiusaamaan teitäkin tämän luettuanne! Ring-ding-ding-ding-dingeringeding! ♫ Wa-pa-pa-pa-pa-pa-pow! ♫

Mutta sitten asiaan. Mitä meidän maalaisjuntti Koda on ollut mieltä kaupungielämästä? Se on täällä Kajaanissa hengaillut nyt sunnuntaista lähtien, eli ei vielä aivan täyttä viikkoakaan, mutta miltä tämä alku on tuntunut koiran silmin? Varmaksihan en voi tietää mitä tuo turrikas on tästä kaikesta muuttohässäkästä mieltä, mutta musta tuntuu, että se on sopeutunut vallan mainiosti. Tottakai mua alkuun jännitti tuoda se tänne. Miten koira, joka on yli 4 vuotta asunut omakotitalossa maalla kaikessa rauhassa tottuu asumaan kerrostaloasunnossa kaupungin vilskeessä? Eniten mua ehkä jännitti se, että Ruotsalossa asuessa se on tottunut vahtimaan ja ilmoittamaan pienimmästäkin äänestä ja kerrostalossa sen tulisi osata olla hipi hiljaa. Toisekseen mua jännitti sen suhtautuminen tähän vilskeeseen. Ruotsalossa lenkkeillessä kun ei yleensä tullut paljoa ketään vastaan ja täällä joutuu ohittaman jos jonkinmoista kulkijaa. Niin ja sekin vielä mietitytti, että Theddy, jonka kanssa se on ollut kuin paita ja peppu, jäi koti konnuille. Tämä asia jännitti kyllä ihan molempien koirien kantilta. Theddykään kun ei pahemmin ole ilman Kodaa oleskellut. 

Noh, mitenkäs meille sitten kävikään näiden asioiden suhteen, joita niin kovasti jännitin? Meidän onneksemme Koda on leppoisa kaveri, joka suhtautuu uusiin tilanteisiin hyvin sopeutuvaisesti. Tuntuu, ettei se ole ollut moksiskaan muutosta. Uusi paikka ei luonut sille minkäänlaista ongelmaa edes alussa. Kun se tänne asteli niin se tutki nopeasti paikat ja valkkas parhaimman nukkumapaikan ja rupes vetään sikeitä. 

Entäs tuo vahtiminen sitten? Koda on täällä yllättäen antanut naapureiden kolistella rauhassa, eikä kadunkaan äänet hetkauta sitä yhtään. Postia se tosin ainakin vielä säikähtää sen verran, että päästää muutamat haukut, mutta ehkä se siihen tottuu? Ja ei kai se nyt haittaa jos koira pari kertaa päivässä vähän haukahtaa? 

Kaupungin vilskeestä Koda ei ole ollut moksiskaan. Se kävelee kaduilla leppoisasti ja antaa ohikulkijoiden olla ja mennä, jopa lastenvaunujen ja pyörätuolien, mitä se on ennen tuntunut kammoksuvan. Toisia koiria ohittaessa se on muutamalle isolle koiralle sanonut pari sanaa, mutta muuten ollaan lenkkeilty äänettömästi, jopa tilanteissa joissa toiset koirat on räyhänneet meille. 

Theddyn ja Kodan erottaminen oli kova paikka, mutta en ole huomannut sen Kodaa haittaavaan.  Se on kokoajan ollut oma iloinen itsensä, mutta Theddylle tämä taas on ollut kovempi paikka. Se on ilmeisesti lopettanut syömisen ja vaikuttaa vähän apaattiselta. En tosin itse tiedä, kun en ole nähnyt, mutta näin olen kuullut pikkusiskoltani. Toivottavasti kuitenkin Theddy tuosta pian piristyy ja unohtaa Kodan kaipaamisen, jos se sitä nyt on.

Niin ja olihan minulla vielä yksi pelonaihe lisää. Nimittäin Koda on aina ollut tosi huono menemään portaita suuntaan tai toiseen ja nyt asutaan siis kolmannessa, eli ylimmässä kerroksessa ja portaita joutuu kivuta. Koda on kuitenkin suoriutunut portaista suorastaan sankarillisesti pienen alku kauhistuksen jälkeen. Nyt se kulkee niitä ees taas ilman huolen häivää.

En mä voi muuta kuin todeta, että mulla on tosi reipas koira, josta olen hirmuisen ylpeä. Maalaisjuntista kuoriutui heti hyvä kaupunkikoira, kun tilanne sitä vaati. Tosin onhan meillä oikeasti yksi ongelma, joka tulisi selättää, mutta uskon, että se on selätettävissä ajan kanssa ja onhan tässä jo edistyttykin. Nimittäin Kodalla ei ole koskaan ollut eroahdistusta, mutta täällä se ei uskalla vielä jäädä yksin. Aluksi se ei uskaltanut jäädä edes poikaystäväni kanssa sisälle, kun minä kävin viemässä vaikka roskat. Se alkoi heti ulvoa ja itkeä. Nyt onneksi se osaa jo jäädä poikaystäväni kanssa rauhallisesti kotiin, eikä itke perääni, mutta ypö yksin en ole tohtinut sitä vielä jättää. Ollaan nyt harjoiteltu sisällä asunnossa niin, että suljen sen johinkin toiseen huoneeseen, kun itse olen toisessa huoneessa. Tällöin se saattaa aluksi vinkua ihan muutaman sekunnin ja asettuu sitten maate ja pysyy hiljaa. Ulko-oven kanssa ollaan edistytty vasta ihan pariin hassuun sekuntiin. Eli toisin sanoen olen vain sulkenut oven ja avanut sen melkein heti, niin ettei Koda ole kerennyt kissaakaan sanoa. Yritetään rauhalliseen tahtiin edetä, mutta meille sais heittää jotain hyviä kikkoja yksinoloharjoituksiin jos sellaisia tiedätte. 

Ex-maalaisjuntit kuittaa. Okei... mä taidan olla ikuinen maalaisjuntti. 

PS. Huomatkaa kuinka ilmeikäs Koda oli tänään kameralle :D