Jokatapauksessa päätin lähteä poikien kanssa kolmisin metsälenkille, kera kameran. Sillä eihän mikään ole parempi lääke mielen pahaanoloon, kuin ulkoilu metsässä rakkaiden koirien kanssa. Karvanaamat saivatkin hyvin nopeasti hymyn mamman huulille. Pojat pelleilivät ja rellestivät metikössä aivan kuin olisivat tienneet, että minua tulisi nyt piristää. Reilun tunnin tarpomisen jälkeen palailtiinkin kotiin hieman väsyneinä, mutta iloisina! (: Tästä voikin sitten jatkaa päivää hyvillä mielin.
Ulkona on kyllä niin kiva ilma, että tekis aivan mieli lähtiä uudestaa lenkkeileen ja kuvaileen, mutta jospa nyt ainakin annan koirien levähtää hetken, kun niin sulosesti vierivieren tuolla nukkuvat.
Illalla olisi tiedossa erään ystäväni tuparit. Saapas nähdä jos sinne sitten eksyisi vielä tänään. Jos nyt huvittaa mihinkään lähteä, ei tiedä vielä. Pääsis kyllä näkemään kavereita pitkästä aikaa. Viimeksi taidettu nähä kaks viikkoo sitten. Noh, pitääpäs kahtella sitten illemmalla. Nyt voisi vaan kellahtaa noitten hassujen viekkuun sohvalle ottaan lepiää, ennenku lähtis taas ulkoilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti