Meille tulee vauvva

Nyt joku "kunnon" koiraihminen näkee punaista, kun kutsun koiranpentua vauvvaksi ja vieläpä oikein kahdella veellä! Apua. "Koira on koira, eikä mikään vauvva!" Tiedänhän minä sen, mutta mulle koiranpennut on aina olleet vauvvoja. Meille on tulossa urospentu, jota ihan hyvillä mielin kutsun pojaksi, poitsuksi, jäbäksi jne... Jonkun mielestä jo tämä on varmasti sitä koiran inhimillistämistä ja automaattisesti väärin. Ei minusta. 

Meillä koirille "lässytellään" ja "lellitellään" pennusta saakka ja sama meno jatkuu oli koira minkä ikäinen tahansa. "Moikka mammankulta, ihana nähdä sinua!" Tuollaisen lauseen kuulee minun suustani usein kun tulen vaikkapa pitkän työpäivän jälkeen kotiin. Monen mielestä noin voisi sanoa vain ihmiselle, mutta minä sanon ihan hyvillä mielin niin myös koiralleni, enkä koe siinä mitään väärää. Jos meillä menee ihmiset reissuun niin todennäköisesti tuodaan koirille tuliaisia aivan kuten ihmisillekkin. Onko tämä väärin? 

Varmasti kaikki jotka minut ovat nähneet ja kuulleet puhuvan koirilleni, tietävät juuri mistä puhun. Lepertelen ja hellittelen koiria paljon ja luulenpa että moni juuri tälläistä kavahtaa. Itse vain en ole koskaan huomannut moisesta olevan mitään haittaa. Meillä koirille on kuitenkin selvät rajat ja johdonmukainen kasvatus. En ole koskaan kokenut, että koirat olisivat minua koittaneet kyykyttää tai pompottaa. Kaikki koirien tarpeet huomioidaan, esim. liikunta ja ulkoilu. Tottakai koira on minullekin koira, eikä ihminen. En siis vie sitä paikkoihin, jotka ovat koirilta kiellettyjä jne. Aina mennään koirien ehdoilla, eikä heitä väkisin viedä esim. näyttelyihin, jos he eivät siitä pidä. Koiria ei pueta turhanpäiten vaatteisiin vaan annetaan olla ihan koiria, vaikka puhuttelenkin ja lellittelenkin.

Meillä koirat ovat rakkaita perheenjäseniä. Vaikka sitten jonkun mielestä olisivatkin inhimillistettyjä ja lellittyjä, niin ovat ne kyllä sitten täydellisiä sellaisia. Kodakin aina ollut koira helpoimmasta ja ihanimmasta päästä. En osaisi parempaa koiraa toivoakkaan. Ei se siis ole mamman lätinöistä pilalle mennyt, ei suinkaan. 

Kenties nyt kun katsotte pennulle ostamaani tarvike kasaa niin joku teistä pyöräyttelee silmiään. Miksi pitää koiranpennulle hankkia vaaleansininen nalleuniriepu, ihan kuin ihmisvauvalle? Hankin sen koska onhan se nyt ylisulonen! Saako tuleva pentuni jo lellityn koiran leiman otsaansa, kun se omistaa unirievun ja "vauvakirjan"? Eikö pelkkä narulelu riittäisi? 

Mutta jokainen tavallaan. Ei minulla ole mitään heitä vastaan, jotka eivät turhia koirilleen höpöttele, eivätkä ostele turhanpäiväisiä leluja ym. Minun tapani vain nyt on vähän erilainen, enkä näe siinä mitään väärää niin kauan kun koirat ovat elämäänsä tyytyväisiä ja kunnon koirakansalaisia lepertelystä huolimatta.

Ps. Miksi aika matelee? Tuntuu että tämä viikko on kestänyt jo ikuisuuden ja lauantaihin on vielä liian pitkä matka, mutta niinhän sitä sanotaan, että odottavan aika on pitkä.