Vuorotyö ja koira

Olettekin varmasti huomanneet mun lukuisista ”marinoista” täällä bloginkin puolella, että uusi lastenhoitajan työni päiväkodissa vuoropuolella, jonka siis alotin 26. tammikuuta, eli noin kolmisen viikkoa olen siellä nyt ollut, on saanut minut todella väsyneeksi. Työtunteja on riittänyt reippaasti ja onhan se varmasti uudessa työpaikassa ekat viikot raskaita kun niin paljon kaikkea uutta jne jne. En siis halua valittaa sillä tavalla, onhan tää ihan huippua, että töitä on, mutta toteanpahan vain, että hyvin väsyneeksi nämät ekat viikot ovat minut saaneet. Ehkä ja toivottavastihan tämä tästä tasaantuu ajan mittaa ja saan aikaa ja voimia tehdä jotain muutakin kuin vain käydä töissä ja nukkua.

En tiedä sitten, että onko jollain teillä käynyt mielessä, että mitenköhän mun työn tekoni on vaikuttanut Kodaan ja miten se suhtautuu siihen kun mamma käy töissä ja kotona sitten on niin uupunut, että hyvä kun lenkille edes jaksaa. Noh, olipa joku asiaa pohtinut tai ei, ajattelin nyt kuitenkin hieman avata sitä, miten Koda on pärjännyt tässä tilanteessa.

Sehän täytyy kyllä myöntää, että tosiaan aikaa Kodalle on nyt hurjan paljon vähemmän, kuin silloin kun tein niitä sijaisuuksia, joita ei tosiaan montaa kertaa viikossa ollut. Silloin aikaa riitti touhuta Kodan kanssa paaaaaljon paljon enemmän kuin nyt. Näiden kolmen viikon aikana en tosiaan ole kerennyt/jaksanut tehdä Kodan kanssa mitään muuta kuin pakolliset lenkkeilyt ja pienet hellyyttelyhetket silloin tällöin. Ei siis yhtään mitään ylimääräistä ja se on harmittanut minua aivan vietävästi. Ja toisinaan en ole edes noihin perusjuttuihinkaan löytänyt aikaa/jaksamista, vaan minulla on onnekseni ollut poikaystävä auttamassa, joka on sitten käyttänyt Kodaa lenkillä tarvittaessa. Esimerkiksi joskus on ollut työpäiviä, jolloin lähden aamulla vaikkapa yhdeksän aikaan ja palaan kotiin illalla kahdeksan aikaan. Tai jos on yövuoroja, niin nehän kestää vähimmillään 14h. Eli onneksi on olemassa tuo toinenkin kaksijalkainen, eipä tässä muuten pärjäisi koiran kanssa.

Niin ja kaikeksi onneksi en omista mitään super energistä koiraa. En oikeastaan edes energistä. Kodasta nimittäin löytyy paljon sohvaperunankin vikaa. En ole ainakaan huomannut, että se olisi yhtään pahakseen laittanut sitä, että touhuilua on nyt vähemmän kuin ennen ja nukkumista ja löhöilyä enemmän. Ainakaan se ei sitä mitenkään näytä, että haittaisi tämä tämmöinen. Varsin tyytyväiseltä koiralta se vaikuttaa vieläkin. Tuohon yllä olevaan kuvaan, jossa Koda esittää surullista ja masentunutta, saatiin oikea tunnelma kun aloin puhua sille pyllyn pesusta. Silloin Koda muuttuu juuri tuon näköiseksi ja sain napsittua nuo kuvat virittämään postaukseen tunnelmaa. Kyllä siltä oikeasti löytyy vieläkin se perus iloinen Koda ilme, joten ei se oikeasti ihan onneton ole.

Tokihan multakin niitä vapaapäiviäkin löytyy. Tämmöisessä vuoro- ja jaksotyössä se vain menee niin, että välillä voi olla aika hurjiakin viikkoja ja välillä sitten vähän iisimpää. Esimerkiksi ensiviikolla multa taisi löytyä peräti kolme vapaa päivää! Silloin on taas aikaa virittää Kodallekin jotain muutakin kuin pelkkiä tavallisia lenkkejä ja sohvalla loikoilua ja rapsuttelua. Mutta sitten taas näissä vähän hurjimmissa työviikoissa, joissa työtunteja riittää vaikka muille jakaa niin en usko, että pärjäisi koiran kanssa, jos ei olisi sitä toista kaksijalkaista apuna hoitamassa. Suuri kiitos siis poikaystävälleni, joka jaksaa Kodaa lenkkeilyttää tarpeen vaatiessa!

Mullahan oli hirmuinen pentukuume jo pitkään ennen kuin nämä työt aloitin. Olin jo lähes varma, että pennun otan tämän vuoden puolella, mutta nyt ei tulisi kuuloonkaan ottaa pentua. Ei yksin kertaisesti vain aika ja jaksaminen riittäisi. Harmin paikka, mutta minkäs teet. Saa nähä milloin sitä sitten olisi mahdollisuus toiseen koiraan. Jos työura jatkuu tästä niin ehkä sitten eläkkeellä?!?

Mites, löytyykö lukijakunnastani ketään, joka elelee yksikseen koiran/koirien kanssa ja käy töissä (mielellään vuorotyössä, koska onhan asia ihan eri jos olisi sellainen kiinteä työaika, että esim. viisi päivää viikossa 9-17 töitä ja viikonloput aina vapaat). Miten aika ja jaksaminen riittää? Toivottavasti tämä kevään tulo toisi minulekin jotain energiapiikkejä tähän arkeen, mutta nyt kyllä sänky kutsuu, että jaksaa taas suunnata yövuoroon! Leppoisaa sunnuntaita teille :)