Miniloma erämaamökillä

Saatiinpas nyt viikonloppuna toteutettua tuo viime postauksessani mainitsema miniloma erämaamökillä, Puolangalla. Kerrassaan ihana reissu oli. Me kaksijalkaiset, sekä tuo yksi nelijalkainen nautittiin kyllä ihan täysin rinnoin siitä kaikesta luonnonrauhasta ja stressittömyydestä. Säät eivät meitä ihan suosineet. Vettä sateli lähes kokoajan, mutta eihän me onneksi sokerista olla!

Saunottiin mahtavassa saunassa joen rannalla, uitiin jäätävän kylmässä vedessä, soudeltiin, kalasteltiin, poimittiin mustikoita, vaellettiin, paistettiin makkaraa, tehtiin hyvää ruokaa nuotiossa, sekä trangialla, kuunneltiin metsän hiljaisuutta ja sateen ropinaa, nähtiin poroja ja metsäkauriita, vedetiin keuhkot täyteen ihanan raikasta sadesään jälkeistä ilmaa ja oltiin onnellisia. Harmi, että viikonloppu on lyhyt aika, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Tokihan tuonne olisi tahtonut pitemmäksikin ajaksi jäädä, mutta ei auta kuin palata arkeen.

Kodan onnellisuuskin oli silmin nähtävää. Se rakasti rymytä mökin pihapiirissä vapaana aamusta iltaan, saada kerjättyä pari makkaran palaa, käydä veneretkillä ja käydä vaellusreissulla. Vesisadekaan ei sitä haitannut laisinkaan. Mun täytyy kyllä todeta, että omistan ihan parhaan koiran. Reissun aikana kerkesin todeta niin monta kertaa, että on mulla kyllä huippu koira. Se pysyy niin hyvin vapaana ja tulee aina kutsusta luokse, vaikka rusakko juoksis nenän edestä. Se on niin reipas mammankulta, että souturetket keikkuvassa pienessä veneessäkään eivät sitä pelottaneet. Siitä oikein näkee, miten paljon se tahtoo viettää mun kanssa aikaa, eikä sitä kiinnosta lähteä omille tutkimusretkille ainakaan kovin kauas. Nyt täytyy kyllä koputtaa puuta, kun noin kovasti koiraani kehuin, hah.