Alkuhuumaa

Oliko jollain kenties ikävä kun mamma kävi töissä?

Kolme työpäivää takana uudessa työpaikassani ja päälimmäiset fiilikset ovat oikein mainiot. Tämä päivätyö edellisen kolmivuorotyön jälkeen tuntuu ihan luksukselta. Siis miten ihanaa kun tietää aina varmaksi että jokainen ilta on vapaa ja samoin viikonloput. Niin paljon helpompaa suunnitella kaikkea ja rytmittää elämää. Ihan huippua suorastaan.

Tuon miehekkeen kanssakin on tietysti nyt enempi yhteistä aikaa, kun ei voi sattua enää niitä päiviä, että minä olen kotona päiväsaikaan ja kun Marko tulee koulusta niin minä lähden yövuoroon tai kun Markolla olisi viikonloppuna aikaa niin minä olen töissä. Nyt meillä molemmilla on vapaa-ajat samaan aikaan. Saa nähä alkaako tämä jossain vaiheessa tympiä jompaa kumpaa, sillä olihan se tietysti kivaa vaihtelua, kun välillä sai puuhastella kotosalla ihan yksikseenkin ja omassa rauhassa. 

Vielä on tietysti paha mennä sanomaan kumpi on mulle oikeasti sopivampi työmuoto, koska tämä päivätyöhän on vielä tässä ihanassa alkuhuumassa kun kaikki on uutta ja kivaa. Täytyy katsastella asiaa sitten kun pari kuukautta on kulunut ja alkuhuuma kadonnut.

Mutta tottakai tästä alkuhuumasta täytyy nyt nauttia kun sitä on. Jossain vaiheessahan se väkisinkin loppuu. Tällä hetkellä kaikki työhön liittyvä tuntuu kuitenkin erityisen mukavalta. Uudet työkaverit ovat ihan huippuja, lapset ovat ihan huippuja (kaikki meidän ryhmäläiset tosin eivät ole vielä aloittaneet hoitoa) ja tosiaan kun tämä meidän päiväkotiryhmä alle 3-vuotiaille on ihan uuden karhea ryhmä, eli siis me kaikki kolme työntekijää olemme uusia ja lapset ovat uusia niin on ihan hauskaa aloittaa koko touhu ns. "puhtaalta pöydältä". Alkuhuumaa todenteolla.

Koirat joutuivat tänään ekaa kertaa kuukauteen olemaan päineen työpäivän ajan ja ilmeisesti oli sujunut ihan hyvin. Mitään ei oltu tuhottu ja Rukakin oli hienosti saanut parit pissansa tehtyä sanomalehdelle, eikä naapureilta ole kuulunut valitusta, että koirat olisivat mitään huutokonserttia pitäneet. Hieno juttu siis. Palkinnoksi pojat saivat jatkaa siansorkkien rouskuttelua, joka jo sunnuntai-iltana aloitettiin. 

Mutta tosiaan näillä fiiliksillä on oikein mukavaa pyörittää tätä arkea. Tähän väliin oli vain "pakko" tulla purkamaan tälläinen tilanne katsaus kuulumisista tänne blogiinkin ja seuraavaksi olisikin tarkoitus syöksyä noihin teidän toivepostauksiinne, joita on ihan kivasti tullut ja niitä saa toki laitella lisääkin jos mieleen juolahtaa. Ihanaa ja antoisaa viikkoa teille kaikille!