Miten valokuvata koiria?

Minulta toivottiin postausta valokuvausvinkeistä ja eritoten elukoiden kuvaamisesta. Koska minun kamerani edessä hyörii suurimmaksi osaksi aina koiria, niin kohdistan tämän postauksen siis koirien valokuvaamiseen. Ja täytyy tähän heti alkuun sanoa, että en koe olevani koirien kuvaamisessa mitenkään erityisen hyvä, joten mietin, että olenko minä kukaan mitään vinkkejä aiheesta kenellekkään latelemaan, mutta ainakin voin kertoa miten homma meillä toimii. Tietysti hauskaa, jos joku voi tästä postauksesta itselleen vinkkejä löytää.

Itse koen olevani valokuvauksen saralla ihan vain tämmöinen tavallinen räpsyttelijä, vaikka se kamera on mukana roikkunut jo useita useita vuosia. Valokuvaan koiria ihan vain koska se on hauskaa ja kuvista jää mukavia muistoja. Onhan se tietysti plussaa jos sattuu vahingossa saamaan aivan täydellisen kuvan, jossa kaikki on kohdillaan, mutta minulle säästöön jää myös näitä ei niin erikoisen hienoja kuvia, mutta jotka minulle itselle merkkaa jotakin. En siis pyri olemaan mikään mainio valokuvaaja, koska en ehkä jaksa perehtyä ja paneutua aiheeseen niin syvästi, vaan otan kuvia muistoiksi itselleni tilanteista ja paikoista sen enempää miettimättä kuinka tästä nyt tulisi loisto otos. Myös täällä blogissakin pyörii kuvia laidasta laitaan, enkä yritäkkään julkaista pelkästään niitä "VAU MITEN HIENO" -kuvia, koska muuten blogi olisi aika tyhjillään kuvista.  

Kuvat vuodelta 2008

Koirien kuvaaminen alkoi tottakai ensimmäisestä koirastani Danskusta, kun itse olin ala-asteikäinen ipana. Ensi alkuunhan kuvia oli vaikea ottaa, koska koira ei tietenkään pysynyt kameran edessä kauaa paikoillaan. Lähes kaikki kuvat olivat heilahtaneita ja missä näkyi pelkkä takapuoli ja missä pelkkä maa, kun koira oli jo livistänyt ruudusta. Jostain syystä minä kuitenkin halusin saada koirastani kivoja kuvia ja aloin opettaa Danskua "poseeraamaan" kameralle, eli pysymään paikoillaan kuvien oton ajan. Aloin siis palkkaamaan aina kun sain otettua koirasta hyviä kuvia. Tuohon aikaan varmaan petsie oli se, joka minua eniten innoitti kuvaamaan Danskua. Danskun petsie profiili täyttyikin nopeasti kuvista, joita tuohon aikaan otin oikeasti PALJON, vaikka joku voisi ajatella, että nytkin kuvaan koiria paljon, mutta silloin kuvasin paaaaljon enemmän.

Danskua oli hauska kuvata. Se oli ilmeikäs kaveri ja varsinkin vanhetessaan hyvin karismaattinen tyyppi, täydellinen suklaasilmä. Hankalinta Danskun kuvaamisessa ehkä oli se, että Danskua ei pystynyt pitäämään vapaana, joten kuvat täytyi aina ottaa hihnan mitan päästä. Ensimmäiset kuvat Danskusta on räpsitty ihan jollain halppis pokkareilla, mutta herran vanhuuden päiviltä kerkesin vielä ikuistaa kuvia ihan järkkärilläkin. Näitä ensimmäisen lappalaiseni kuvia tulee selailtua aina silloin tällöin ja hirmuisen tärkeitä muistoja ne ovat. Kuvia on säästössä tästäkin hepusta varmasti tuhansia ja tuhansia. 

Kuva vuodelta 2010. (Kuvan laatu kärsii kun nappasin kuvan suoraan petsiestä)

Koda onkin sitten koko ikänsä tottunut olemaan kamerani edessä, samoin kun sen jälkeen tottakai myös Theddy ja Ruka. Heti taloon tullessaan pääsee koirat salamavalojen räiskeeseen (okei no harvoin kuvaan salamalla, mutta enivei), joten hyvin nopeasti jokainen on tajunnut homman idean ja tottuneet siihen, että omistaja heiluu jonkun ihme vempeleen kanssa persepitkällä ja siitä kuuluu *räps räps*. Tai noh, en mä tiedä mitä ne hommasta tajuaa, mutta ainakin kaiken oleellisen. Eli kun kamera otetaan esille, niin tiedossa on nakkia naamaan jos malttaa poseerata. Koda osaa usein myös itse hakeutua poseerauspaikalle. Ulkona kiipeää ilman käskyä kivelle (osaa myös käskystä) tai sisällä loikkaa hyvälle paikalle sohvalle ja tuijottaa kameraan. Monet kysyy miten ihmeessä oon sen opettanut poseeraamaan kameralle noin hyvin, mutta ei se ihmeitä vaadi. Ihan vain perus paikallaoloa kameran räpsiessä ja nopeasti koira yhdistää jo sen kamera näkemisen siihen, että pysähtyy poseeraamaan tai meillä kun olen monesti käskenyt hyppäämään tai asettumaan johonkin alustalle tms. niin Koda ainakin tietää tehdä senkin jo pyytämättä valmiiksi. 

Koirien kuvaaminen ulkona on paljon kivempaa kuin sisällä. On enemmän valoa ja tilaa. Siksi on kiva jos koirat pysyvät ulkona vapaana, niin kameran kanssa ei tarvitse temppuilla hihnanmitan päässä ja itse tykkään sommitella koiria kivoihin maisemiin ja paikkoihin. Hommaa helpottaa myös kovasti se, että koiralla on hallussa käskyjä kuten istu, maahan ja paikka. Hauskoja kuvia saat myös jos koirasi osaa jotain temppuja kuten "kurre" ym. Itselläni on kuitenkin tapana ottaa joko ihan tilanne kuvia tai sitten asetella koirat istumaan tai makaamaan johonkin kivaan maisemaan metsään, rannalle, pellolle.. milloin minnekkin. Jos lenkillä kävelen kameran kanssa niin silmiin saattaa osua joku kiva kohta lenkkipolulta josta on pakko saada kuva ja sitten asettelen koirat siihen kivasti ja *räps räps* ja sitten matka jatkuu.
Ehdottomia vinkkejä koirien kuvaukseen ovat myös koiran tasolta kuvaaminen. Eli mitä pienempi koira niin sitä enemmän saat perse pitkällä kyykkiä tai jopa maassa mönkiä. Lisäksi sarjakuvaus on ihan ehoton. Se saattaa olla hyvin pienestä kiinni se täydellinen koiran ilme kuvassa, joten itse ainakin ruukaan räpsiä melkoisella tykityksellä niitä kuvia. Suurin osa kuvista on pilalle menneitä, mutta yleensä joukosta löytyy kuitenkin aina se yksi kiva kuva, jonka vuoksi kannattaa nähdä vaivaa selata ne sadat epäonnistuneet otokset.

Koirien kuvaamisesta ei kannata missään nimessä tehdä itselle liian vaikeaa tai että pyrit väkisin saamaan jonkun täydellisen kuvan. Koirat nimittäin helposti aistii jos kuvaustilanne ei olekkaan omistajan mielestä hassun hauskaa huvittelua ja sitten kuvaussessiosta ei nauti kukaan ja kuvat menevät taatusti pilalle. Siispä vaikka hienoja kuvia olisi tarkoitus koirasta saada, niin pyri aina pitämään tilanne rentona. Aina ei koiratkaan jaksa poseerata (meillä ainakin lappalaiset menee niin fiilis pohjalta, että aina ei kertakaikkiaan huvita niitäkään), joten sitten vain jätetään kuvaukset ens kertaan.
Näin yhteen vetona voisi sanoa, että kivoihin koira kuviin tarvitset paljon valoa, hyviä hermoja ja huumorintajua. Toivotan kaikille koirien kuvausta harrastaville paljon mukavia kuvaushetkiä ja hyviä otoksia!